Kiinan kieli
Kiinan kieli on ryhmä kieliä, joita kiinalaiset käyttävät Kiinassa ja muualla. Se kuuluu kieliperheeseen, jota kutsutaan kiinalais-tiibetiläiseksikieliperheeksi.
Kiinaan kuuluu monia alueellisia kielilajeja, joista tärkeimmät ovat mandariini, wu, yue ja min. Nämä eivät ole keskenään ymmärrettäviä, ja monet alueellisista lajikkeista koostuvat useista toisistaan poikkeavista alalajikkeista. Tämän vuoksi monet kielitieteilijät pitävät näitä lajikkeita erillisinä kielinä.
'Kiinalainen' voi viitata kirjoitettuun tai puhuttuun kieleen. Vaikka puhuttuja kiinalaisia kieliä on monia, niissä käytetään samaa kirjoitusjärjestelmää. Erot puhumisessa heijastuvat eroihin kirjoituksessa. Virallinen Kiina noudattaa samanlaista politiikkaa kuin Neuvostoliitto: se käyttää yhtä virallista kieltä, jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan. Kiinalaista standardikieltä kutsutaan englanniksi mandariiniksi, Manner-Kiinassa "Pǔtōnghuàksi" eli "kaikille yhteiseksi puheeksi" ja Taiwanissa "Guóyǔksi" eli "koko maan kieleksi". Kaikki viralliset asiakirjat kirjoitetaan mandariinikielellä, ja mandariinia opetetaan kaikkialla Kiinassa. Se on myös kieltenopetuksen standardi joissakin muissa maissa.
Kiinaa käyttävät Kiinan han-kansat ja muut etniset ryhmät, jotka Kiinan hallitus on julistanut kiinalaisiksi. Kiinaa kirjoitetaan lähes aina kiinalaisilla kirjaimilla. Ne ovat merkityksiä sisältäviä symboleja, joita kutsutaan logogrammeiksi. Ne antavat myös jonkinlaisen viitteen ääntämisestä, mutta sama merkki voidaan ääntää hyvin eri tavoin eri kiinalaisissa kielissä. Koska kiinalaisia merkkejä on käytetty ainakin 3500 vuotta, kaukana toisistaan asuvat ihmiset lausuvat ne eri tavoin, aivan kuten "1, 2, 3" voidaan lukea eri kielillä eri tavoin.
Kiinalaisten piti kirjoittaa ääntämykset sanakirjoihin. Kiinassa ei ole aakkosia, joten äänteiden kirjoittaminen oli alussa suuri ongelma. Nykyään mandariinikielessä käytetään Hanyu Pinyin -kieltä äänteiden esittämiseen roomalaisin kirjaimin.
Kaikissa kiinan kielissä (tai murteissa) käytetään äänteitä. Tämä tarkoittaa, että niissä käytetään korkeita ja matalia ääniä, jotta merkityksen erot tulevat selviksi.
Kiinan eri kielet tai murteet
Kiinan kieli on kuin suuri puu. Puun juuret alkoivat tuhansia vuosia sitten. Nyt sillä on useita päähaaroja. Jotkut kutsuvat "vain oksaksi" sitä, mitä toiset kutsuvat päähaaraksi, joten voidaan sanoa, että päähaaroja on kuusi tai seitsemän. Kukin näistä päähaaroista jakautuu haaroiksi suunnilleen samalla tavalla kuin englannin kielessä on haaroja, joita puhutaan Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Intiassa ja niin edelleen. Aivan kuten romanikielet ovat kaikki peräisin Rooman alueelta ja perustuvat latinaan, kiinan kielillä on kaikilla jokin yhteinen lähde, joten ne säilyttävät monia yhteisiä asioita keskenään.
Seuraavassa on seitsemän suurinta kiinan kielen/kieltä/kielimuotojen pääryhmää koon mukaan:
- Guan ("pohjoinen" tai mandariini), 北方話/北方话 tai 官話/官话 (noin 850 miljoonaa puhujaa),
- Wu, 吳/吴, johon kuuluu myös shangainin kielen kieli (noin 90 miljoonaa puhujaa),
- Yue (kantoninkielinen), 粵/粤 (noin 80 miljoonaa puhujaa),
- Min (Hokkien, johon kuuluu myös Taiwanin kieli), 閩/闽 (noin 50 miljoonaa puhujaa),
- Xiang, 湘 (noin 35 miljoonaa puhujaa),
- Hakka, 客家 tai 客 tai "vierasperheen" puhe (noin 35 miljoonaa puhujaa),
- Gan, 贛/赣 (noin 20 miljoonaa puhujaa).
Nykyaikaiset haarat esitetään vain "Guan" (virkamiesten kieli: mandariinikiina).
Perinteiset ja yksinkertaistetut merkit
Vuonna 1956 Kiinan kansantasavallan hallitus julkaisi yksinkertaistetut kiinalaiset kirjaimet, joiden tarkoituksena oli helpottaa kiinan kielen oppimista, lukemista ja kirjoittamista. Manner-Kiinassa ja Singaporessa ihmiset käyttävät näitä yksinkertaistettuja merkkejä. Hongkongissa, Taiwanissa ja muissa kiinankielisissä paikoissa ihmiset käyttävät edelleen perinteisempiä kirjaimia. Myös korean kieli käyttää kiinalaisia merkkejä tiettyjen sanojen esittämiseen. Japanin kieli käyttää niitä vielä useammin. Nämä merkit tunnetaan koreaksi nimellä Hanja ja japaniksi nimellä Kanji.
Hyvin koulutettu kiinalainen osaa nykyään 6 000-7 000 merkkiä. Manner-Kiinan sanomalehden lukemiseen tarvitaan noin 3 000 kiinalaista merkkiä. Ihmiset, jotka ovat oppineet vain 400 yleisimmin käytettyä merkkiä, voivat kuitenkin lukea sanomalehteä, mutta heidän on arvattava joitakin harvemmin käytettyjä sanoja.
Esimerkkejä
Tässä on joitakin esimerkkejä joistakin sanoista ja lauseista mandariinikiinaksi. Yksinkertaistetut merkit ovat vasemmalla ja perinteiset merkit ovat oikealla. Ääntäminen on annettu pinyinjärjestelmässä, joka ei välttämättä ole aina niin yksinkertainen kuin miltä se näyttää niille, jotka eivät ole opiskelleet sitä.
Perinteisiä kirjaimia käytetään nykyään Hongkongissa ja Taiwanissa. Manner-Kiinan kiinalaiset käyttävät yksinkertaistettuja kirjaimia, mutta saattavat tunnistaa perinteiset kirjaimet.
Ennen vuotta 1956 kiinaa kirjoitettiin vain perinteisillä kirjaimilla. Siihen aikaan suurin osa kiinalaisista ei osannut lukea tai kirjoittaa lainkaan. Kiinan kansantasavallan hallitus katsoi, että perinteisiä kirjaimia oli hyvin vaikea ymmärtää. He ajattelivat myös, että jos he tekisivät kirjaimista yksinkertaisempia, useammat ihmiset voisivat oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Nykyään monet ihmiset Kiinassa osaavat lukea ja kirjoittaa uusilla yksinkertaistetuilla kirjaimilla.
| Sana | Pinyin | Yksinkertaistettu | Perinteinen |
| Mitä kuuluu? | Nǐ hǎo ma? | 你好吗？ | 你好嗎？ |
| Mikä on nimesi? | Nǐ jiào shénme míngzi? | 你叫什么名字？ | 你叫什麽名字？ |
| Měiguó | 美国 | 美國 | |
| Fǎguó | 法国 | 法國 | |
| Yīngguó | 英国 | 英國 | |
| Déguó | 德国 | 德國 | |
| Éguó | 俄国 | 俄國 | |
| Tàiguó | 泰国 | 泰國 | |
| Bōlán | 波兰 | 波蘭 | |
| Rìbĕn | 日本 | 日本 | |
| Bājīsītǎn | 巴基斯坦 | 巴基斯坦 |
Aiheeseen liittyvät sivut
- Standardi kiinalainen
- Mandariinikiina
- Kantonin kieli
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mihin kieliperheeseen kiinan kieli kuuluu?
V: Kiinankiina kuuluu kiinalais-tiibetiläiseen kieliperheeseen.
K: Mitkä ovat kiinan kielen tärkeimmät alueelliset variantit?
V: Kiinan tärkeimmät alueelliset lajikkeet ovat mandariini, wu, yue ja min.
K: Miten puhumisen erot vaikuttavat kiinan kielen kirjoittamiseen?
V: Erot puhumisessa heijastuvat eroihin kirjoituksessa.
K: Mikä on Kiinan virallinen kieli?
V: Kiinalaista standardikieltä kutsutaan mandariiniksi, ja se on Kiinan virallinen kieli.
K: Opetetaanko mandariinia kaikkialla Kiinassa?
V: Kyllä, mandariinia opetetaan kaikkialla Kiinassa.
K: Kuinka kauan kiinalaiset merkit ovat olleet käytössä?
V: Kiinalaisia merkkejä on ollut olemassa ainakin 3500 vuotta.
K: Miten Hanyu Pinyin esittää äänteitä roomalaisilla kirjaimilla?
V: Hanyu Pinyin esittää mandariinin äänteet roomalaisin kirjaimin.
