Armenian salainen armeija Armenian vapauttamiseksi (ASALA) oli marxilais-leninistinen sissijärjestö, joka toimi vuosina 1975–1986. ASALA:n tarkoituksena oli "pakottaa Turkin hallitus tunnustamaan julkisesti väitetty vastuunsa 1,5 miljoonan armenialaisen kuolemasta vuonna 1915, maksamaan korvauksia ja luovuttamaan alueita armenialaisten kotimaata varten". Järjestö yhdisti nationalismin ja marxilaisuuden ja pyrki saavuttamaan tavoitteensa aseellisin keinoin sekä kohdistamalla iskuja Turkin valtiollisia edustajia vastaan.
Perustaminen ja johto
ASALA perustettiin vuonna 1975 Beirutissa Libanonissa Hagop Hagopianin (Harutiun Tagushian) ja KevorkAjemianin, merkittävän nykykirjailijan, toimesta. Järjestö sai kannatusta osasta diasporan armenialaisia, jotka katsoivat perinteiset diplomaattiset keinot riittämättömiksi vaatimusten täyttämiseksi. ASALA:n johto ja aktivistit toimivat pitkälti Libanonin ja Syyrian kaltaisista Lähi-idän keskuksista käsin, mutta järjestön toiminta ulottui kansainväliseksi.
Tavoitteet ja taktiikat
ASALA:n julkistettu tavoite oli historiallisten vääryyksien tunnustaminen ja korvausten saaminen; käytännössä järjestö toteutti tämän käyttämällä terroristisia toimintamenetelmiä. Ryhmän operatiivinen toiminta sisälsi salamurhia, pommi-iskuja ja uhkauksia, joiden pääkohteina olivat turkkilaiset diplomaattiset edustustot, virkamiehet ja toisinaan myös siviilit. ASALA julkaisi vuonna 1981 kahdeksan kohdan manifestin, jossa se määritteli pääperiaatteensa ja vaatimuksensa.
Kansainvälinen toiminta ja seuraukset
Ryhmän toiminta oli pääasiassa turkkilaisten diplomaattien ja poliitikkojen salamurhia Länsi-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Lähi-idässä. ASALA:n iskuissa sai surmansa ja loukkaantui useita ihmisiä; tarkat uhriluvut vaihtelevat lähteittäin, mutta väkivalta johti laajaan kansainväliseen tuomioon ja turkkilaisiin vaatimuksiin ryhmän tukijoiden vastuuseen asettamisesta.
Genevessä 3. lokakuuta 1980 tehty epäonnistunut isku, jossa kaksi armenialaista militanttia loukkaantui, johti siihen, että ryhmä sai uuden lempinimen 3. lokakuuta -järjestö. ASALAn kahdeksan kohdan manifesti julkaistiin vuonna 1981.
Valtiollinen reagointi ja syytökset
Jatkuvat hyökkäykset saivat Turkin syyttämään Kyprosta, Kreikkaa, Syyriaa, Libanonia ja Neuvostoliittoa ASALAn provosoimisesta tai mahdollisesta rahoittamisesta, vaikka mitään tällaista ei koskaan todettu todeksi. Monet valtiot pyrkivät estämään iskuja tiukentamalla turvatoimia konsulaateissaan ja yhteistyöllä poliisiviranomaisten välillä.
Tessa Hofmannin mukaan turkkilaiset viranomaiset käyttivät usein syytöksiä yhteistyöstä ASALAn ja ulkomaisten armenialaispiirien kanssa syyllistääkseen turkkilaisia äärivasemmistolaisia oppositioryhmiä. Samalla kansainväliset ihmisoikeus- ja diaspora-aktiivit tuomitsivat väkivallan keinona, vaikka tunnustusten ja korvausten vaatimus sai sympatiaa monissa yhteisöissä.
Rakenne, sisäiset ristiriidat ja hajoaminen
ASALA ei ollut täysin yhtenäinen organisaatio: ajan myötä sisäiset erimielisyydet, johtohenkilöiden vankilatuomiot ja salamurhat sekä turvallisuusviranomaisten toiminta heikensivät sen toimintakykyä. 1980-luvulla järjestö koki useita hajoamisvaiheita ja eroavaisuuksia, ja monet sen jäsenet joutuivat pidätetyiksi tai pakenivat. Vuoteen 1986 mennessä ASALA:n kyky toteuttaa laajamittaisia operaatioita oli merkittävästi heikentynyt, ja se jäi käytännössä toimettomaksi.
Perintö ja vaikutus
ASALA:n toiminta vaikutti pitkään siihen, miten Armenian kysymystä ja vuoden 1915 tapahtumia käsiteltiin kansainvälisessä politiikassa. Vaikka järjestö nosti aiheen laajempaan julkiseen keskusteluun, sen käyttämä väkivalta aiheutti myös kielteistä huomiota ja vaikeutti diplomaattista etenemistä. Nykyarvioissa ASALA nähdään osana diasporan historian monimutkaisuutta: sen motiivit liittyivät historialliseen vääryyteen ja kansalliseen itsemääräämisoikeuteen, mutta keinot olivat monissa tapauksissa laittomia ja väkivaltaisia.
Yhteenveto: ASALA oli marxilais-nationalistinen aseellinen ryhmä, joka toimi kansainvälisesti 1970–1980-luvuilla vaatiakseen Turkin tunnustusta ja korvauksia vuoden 1915 tapahtumista. Sen toiminta sisälsi iskuja ja salamurhia, mikä johti kansainväliseen tuomitsemiseen, valtiollisiin vastatoimiin ja lopulta järjestön hajoamiseen 1980-luvun puolivälissä. ASALA:n perintö on edelleen kiistanalainen—se herätti laajempaa huomiota armenialaisten vaatimuksiin, mutta samalla aiheutti inhimillistä kärsimystä ja poliittista polarisaatiota.
