Leónin kieli (leoniksi Llionés) on Leónin ja Zamoran kieli Espanjassa ja Bragançan kieli Portugalissa. Se kuuluu romaanisiin kieliin ja muodostaa yhdessä asturiankielen kanssa ns. asturi-leonelaisen (Astur-Leonese) kielikontinuumin.
Leónin kieli oli myös Leónin kuningaskunnan puhuttu kieli keskiajalla. Monet keskiajan tekstit ja paikannimet heijastavat tämän kieliryhmän pitkäaikaista läsnäoloa Pohjois-Espanjassa. Kielestä on ajan myötä kehittynyt useita murteita, ja sen rajat asturiankielen ja portugalinsuuntaisten muotojen välillä ovat liukuvia.
Leviäminen ja puhujat
Leónin kieltä puhutaan pääosin maaseutualueilla Leónin ja Zamoran maakunnissa sekä Portugalin Bragançan ympäristössä. Puhujamäärän arvioidaan vaihtelevan riippuen laskentatavasta: arviot liikkuvat muutamista tuhansista kymmeniin tuhansiin henkilöihin. Puhujakunta on suurimmaksi osaksi iäkkäämpää väestöä, ja kastilian (espanjan) käyttö on korvannut leonilaisen monilla alueilla, erityisesti kaupungeissa ja nuoremman väestön keskuudessa.
Kielitilanne ja suojelu
YK:n alaiseen UNESCOun viitaten leonilainen on luokiteltu uhanalaiseksi, usein termillä "vakavasti uhanalainen". Aluehallinnollisella tasolla Kastilia ja León on tunnustanut leonilaisen erityiseksi alueelliseksi perintökieleksi ja tehnyt myönteisiä lausuntoja sen suojelusta. Käytännön tukitoimet vaihtelevat: on olemassa paikallisia kielikerhoja, kansalaisjärjestöjä, kursseja ja pieniä julkaisuhankkeita, mutta laajamittainen opetuksen tai median tuki on rajallista verrattuna laajalti puhuttuihin kieliin.
Kielellisiä piirteitä ja kulttuuri
Leónin kielessä on useita piirteitä, jotka erottavat sen standardiespanjasta mutta tekevät siitä samalla samankaltaisen muiden iberoromaanisten kielten kanssa. Se säilyttää kieliopillisia muotoja ja sanastoa, jotka muistuttavat sekä vanhaa latinaa että alueellisia romanttisia kehityskulkuja. Kielessä on rikasta suullista perinnettä, kansanrunoilua ja paikallisia lauluja, jotka kantavat kulttuurista merkitystä alueen identiteetille.
Elvytys ja tulevaisuus
Elvytysyrityksiä tehdään yhdistysten, koulujen ja paikallisten viranomaisten toimesta: kielikurssit, työpajat, pienimuotoiset julkaisut ja paikalliset tapahtumat lisäävät kielen näkyvyyttä. Merkittävä apu olisi kuitenkin laajempi virallinen tuki, resurssit opetusmateriaalien tuottamiseen ja jatkuvat ohjelmat nuorison mukaan saamiseksi. Kielten monimuotoisuuden säilyttäminen vaatii sekä yhteisön tahtoa että julkisen sektorin kumppanuutta.
Leónin kielen elvytys- ja suojelutoimet ovat tärkeitä paitsi kielitieteellisestä näkökulmasta myös kulttuuriperinnön ja paikallisidentiteetin säilyttämiseksi. Pienilläkin toimilla — opetuksessa, kirjallisessa tuotannossa ja medianäkyvyydessä — voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia kielen elinvoimaisuuteen.