Leijonapyrstömakakki (Macaca silenus) — Intian Länsi-Ghatsin uhanalainen apina

Leijonapyrstömakakki (Macaca silenus) — uhanalainen Intian Länsi-Ghatsin sademetsien kiipeilijä. Tutustu lajin elintapoihin, uhkiin ja suojelutoimiin nyt.

Leijonapyrstömakakki (Macaca silenus) on vanhan maailman apina. Se elää Intian Länsi-Ghats-vuoristossa, missä sen esiintymisalue on pienempi ja hajanaisempi kuin useimmilla muilla makakkilajeilla.

Leijonapyrstömakakin karva on tummanruskea tai musta ja erityisen tunnusomainen on kasvoja kehystävä vaaleahko "harja", joka antaa lajille nimen. Häntäpäässä on musta tupsu, joka muistuttaa leijonan häntää. Vartalon pituus on yleensä noin 45–60 cm ja paino 3–10 kg, joten se kuuluu pienempiin makakkeihin. Sukupuolinen dimorfismi näkyy jonkin verran: urokset ovat usein kookkaampia ja niillä voi olla voimakkaampi harja.

Se on päiväaktiivinen eläin ja elää pääasiassa sademetsän latvustossa. Leijonapyrstömakakki on erittäin hyvä kiipeilijä ja viettää suurimman osan ajastaan puissa, erityisesti metsien ylemmissä oksissa ja katveessa. Toisin kuin monet muut makakit, se välttää ihmisiä eikä sopeudu helposti viljelyalueisiin tai kaupunkiympäristöihin.

Ravitsemus ja ekologia

Leijonapyrstömakakin ruokavalio on monipuolinen: se syö hedelmiä, lehtiä, kukkia, siemeniä, hyönteisiä ja satunnaisesti pieniä selkärangattomia. Koska se kuluttaa paljon metsämarjoja ja siemeniä, se toimii tärkeänä kasvien siementen levittäjänä ja vaikuttaa siten metsäekosysteemin palautumiseen ja monimuotoisuuteen.

Sosiaalinen rakenne ja lisääntyminen

Nämä makakit elävät sosiaalisissa laumoissa, jotka koostuvat tyypillisesti useista sukupolvista. Ryhmien koko voi vaihdella, mutta ne muodostavat tiiviitä sosiaalisia siteitä ja hoitavat nuoria yhdessä. Lisääntyminen tapahtuu yleensä kerran vuodessa; naaras synnyttää tavallisesti yhden poikasen. Tiineysaika on noin puoli vuotta ja poikaset ovat riippuvia emostaan useiden kuukausien ajan. Lajin yksilöt saavuttavat sukukypsyyden muutamassa vuodessa ja voivat elää yli 20 vuotta vankeudessa.

Uhat ja suojelu

Leijonapyrstömakakki on yksi harvinaisimmista kädellisistä ja sen kanta on romahtanut pääasiassa elinympäristön tuhoutumisen ja pirstoutumisen vuoksi. Suurimmat uhkat ovat metsien hakkuu, plantaasien laajeneminen, tiestön rakentaminen ja paikoin salametsästys. Pienet ja eristyneet populaatiot kärsivät myös geneettisestä köyhtymisestä.

Monet eläintarhat osallistuvat kasvatusohjelmiin ja kansainvälisiin jalostusohjelmiin, jotta tämä laji säilyisi hengissä. Eläintarhoissa kerrotaan elävän 368 tällaista makakkia, ja lisätoimet tähtäävät myös luonnonvaraisten populaatioiden suojelemiseen. Lajilla on kansainvälinen suojeluluokitus (IUCN) uhanalainen, ja Intiassa se on lailla suojeltu. Suojelutoimia ovat muun muassa suojelualueiden perustaminen, elinympäristökäytävien rakentaminen ja yhteisöpohjaiset suojeluhankkeet.

Merkitys ja tulevaisuus

Leijonapyrstömakakki on tärkeä osa Länsi-Ghatsin sademetsien ekosysteemiä siementenlevittäjänä ja metsäelämän monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Lajin säilyminen riippuu suuresti metsien suojelusta, ekologisista käytävistä populaatioiden yhdistämiseksi ja paikallisten yhteisöjen kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

Jatkuva tieteellinen seuranta, suojelualueiden laajentaminen ja kansainvälinen yhteistyö eläintarhojen kanssa ovat avainasemassa, jotta leijonapyrstömakakkia voidaan suojella tuleville sukupolville.

Hae kirjaimella