Sademetsä

Ominaisuudet

Trooppisten sademetsien ominaispiirteitä ovat:

1. Maa on enimmäkseen alle 700 metriä merenpinnan alapuolella.
2. Ilmasto:
1. Suuri sademäärä
2. Korkea lämpötila
3. Tasapainoinen: ei paljon vaihtelua
3. Kasvillisuus: vähintään 90 % angiospermeneistä.
1. Korkeat latvuspuut
2. Lianat (köynnökset)
3. Epifyytit
4. Lehdet suuret, täydelliset marginaalit, joissa on tiputuskärjet.
5. Kukat ja hedelmät suuret
6. Pölytys pääasiassa hyönteisten toimesta
7. Leguminaceae ovat yleisin kasvisperhe.
8. Ikivihreät: lehdet voivat irrota, mutta eivät kausittain.
4. Eläimet
1. Suuri monimuotoisuus: monia eri lajeja
2. Monet kasveja syövät hyönteiset ja monet kasvien hyönteisten torjuntakeinot.
3. Monet arboreaaliset (puissa elävät) nisäkkäät.

Viisi kerrosta

Trooppisia sademetsiä hallitsevat tyypillisesti erilaiset kasvit ja eläimet eri tasoilla. Ylin kerros on kasvava kerros. Sitten on latvuskerros. Korkean latvuston alla on aluskasvillisuus. Aluskasvillisuus koostuu pienemmistä puista, köynnöksistä ja pensaista. Seuraavaa kerrosta kutsutaan pensaskerrokseksi, ja siinä on pääasiassa pensaita. Alin kerros on metsänpohja. Se koostuu maassa olevista pienistä kasveista.

Nouseva kerros

Esiintyvä kerros on kauimpana maasta. Korkealla puissa istuvat kotkat. Niiden tarkat silmät etsivät jatkuvasti pieniä apinoita ja muuta saalista. Perhoset, papukaijat, tukaanit ja sadat muut värikkäät linnut lentävät jatkuvasti puiden latvojen läpi.

Katoksen kerros

Katos on kuin valtava vihreä katto metsän päällä. Puut kasvavat ohuina ja suorina kuin aurinkoa etsivät pylväät. Oksia kasvaa vasta, kun ne ovat hyvin korkeita. Sitten ne levittäytyvät kuin sateenvarjo auringonvalossa. Puut ovat niin lähellä toisiaan, että hyvin vähän valoa tunkeutuu alempiin kerroksiin. Kerroksessa elää monenlaisia apinoita, lintuja ja hyönteisiä. Eläimet, jotka kutsuvat tätä kerrosta kodikseen, eivät useinkaan kosketa maata koko elämänsä aikana. Ne löytävät kaiken tarvitsemansa latvustosta. Vettä voi saada puiden latvuksista, ja jos ei, latvustossa kasvavat lehdet ja epifyytit voivat tyydyttää tämän tarpeen. Eläimet syövät puiden lehtiä ja hedelmiä, hyönteisiä tai muita eläimiä. Korkeiden latvuspuiden on päästävä auringonvaloon korkealla ja saatava silti ravinteita metsänpohjan ohuesta maaperästä. Niiden juuret eivät mene syvälle maaperään, koska siellä ei ole mitään, mihin kasvit yltäisivät. Sen sijaan juuret levittäytyvät kaikkiin suuntiin pitkin maata tai juuri ja juuri maanpinnan alapuolelle. Näin ne voivat nopeasti hyödyntää lattialle pudonneiden kierrätyskasvien ja -eläinten ravinteita.

Pohjakerros

Aluskasvillisuus on yleensä pimeä ja kostea paikka latvuston alla. Siellä on hyvin vähän valoa eikä tuulta, koska latvusto estää ne. Katoksen alla olevien kasvien on pystyttävä elämään hyvin vähällä auringonvalolla. Pensaat, suuret vihreät kasvit ja pienet puut muodostavat tämän kerroksen. Usein ne kasvavat vain avoimilla paikoilla, joissa iso puu on kaatunut. Muut kasvit, kuten köynnökset, kasvavat suurten puiden päällä.

Pensaskerros

Pensaskerros koostuu pääasiassa pensaista. Se sisältää suurimman osan sademetsien orkideoista, koska orkideat käyttävät metsänpohjan vettä, aluskasvillisuutta ja latvuskerroksen lehdistä heijastuvaa auringonvaloa. Se on sademetsän pienin kerros, mutta sisältää kuitenkin yli 84 prosenttia sademetsän orkideoista. Pensaskerroksessa on tavallisesti hyvin pimeää, lukuun ottamatta pieniä auringonvalon pilkkuja, jotka tulevat pensaskerroksen tyhjien tilojen läpi. Vaikka pensaskerroksessa ei ole kovin paljon auringonvaloa, se on hyvin kostea [kostea ja lämmin]. Pensaskerroksessa elää monia hyönteisiä, kuten skorpioneja, kovakuoriaisia ja tarantuloita. Monet ihmiset luokittelevat sademetsän neljään eikä viiteen kerrokseen. He pitävät pensaskerrosta osana aluskasvillisuutta.

Metsänpohja

Maanpinnan tasoa kutsutaan metsänpohjaksi. Käärmeet, tapiirit, jaguaarit, tamanduat ja gorillat ovat vain muutamia täällä eläviä lajeja. Sademetsän lattialla on pimeää. Hyönteisiä, jättimäisiä tuhatjalkaisia, hämähäkkejä, muurahaisia ja kovakuoriaisia on täällä myös hyvin runsaasti. Sademetsän lattia on usein hyvin avoin ja sen yli on helppo kävellä. Tämä johtuu siitä, että lattialle pääsee niin vähän valoa, että siellä voi kasvaa hyvin vähän kasveja.

Kasvit ja eläimet

Eräs sademetsän kasvilaji ei tarvitse multaa. Näitä kasveja kutsutaan epifyytteiksi eli ilmakasveiksi. Ilmakasvit elävät puiden oksilla latvustossa tai aluskasvillisuudessa, ja niiden juuret ovat ilmassa. Kosteassa sademetsässä ne keräävät vettä niiden päälle satavasta sateesta.

Eräs ilmakasvilaji on kukka nimeltä orkidea. Sademetsissä on tuhansia erilaisia orkidealajeja. Jotkin ilmakasvit varastoivat vettä altaisiin juuriinsa ja niiden ympärille. Näistä lammikoista voi tulla sammakoiden ja salamanterien koteja. Sammakoiden on yleensä munittava lammikoihin, mutta jotkut sademetsän sammakot munivat munansa ilmakasvien altaisiin. Näin sammakoiden ei tarvitse koskaan laskeutua maahan.Jotkut kasvit on tehty lääkkeeksi ihmisille.

Sademetsässä elää miljoonia erilaisia hyönteisiä. Kylmyys ei koskaan tapa niitä. Siellä on mehiläisiä, perhosia, termiittejä, kovakuoriaisia ja monenlaisia kärpäsiä. Muurahaisia on kaikkialla. Yksi muurahaislaji on armeijamuurahainen. Armeijamuurahaisilla ei ole pesiä. Ne marssivat joka päivä rivissä metsästämään muita hyönteisiä, joita ne syövät. Yöllä ne koukuttavat itsensä yhteen muodostaakseen elävän pesän kuningattarensa ja toukkiensa eli muurahaispoikasten ympärille.

Käärmeet elävät puissa ja metsänpohjalla. Ne syövät sammakoita, munia, lintuja, hyönteisiä ja pieniä eläimiä. Osa käärmeistä, kuten Latinalaisen Amerikan fer-de-lance, on myrkyllisiä, mutta osa ei. Yksi suuri myrkytön käärme on Etelä-Amerikan anakonda. Se on yksi maailman suurimmista käärmeistä. Se tappaa saaliinsa kietoutumalla eläimen ympärille ja puristamalla sitä, kunnes se ei pysty hengittämään.

Apinat ovat hyvin yleinen eläin sademetsässä. Useimmat elävät elämänsä latvustossa ja aluskasvillisuudessa. Niillä on pitkät kädet, joiden avulla ne heiluvat oksalta toiselle, ja jotkut käyttävät häntäänsä pitääkseen kiinni puista syödessään. Ne ovat nopeita ja ketteriä, ja ne hyppivät helposti puusta toiseen hakemaan ruokaa. Eri apinat syövät eri asioita. Ne voivat syödä pähkinöitä, kukkia, juuria ja sammakoita. Apinoiden huudot ja ulvonnat kuuluvat kaikkialla sademetsässä, vaikka niitä ei näkyisikään puiden seassa.

Sademetsän latvustossa asuu myös monia värikkäitä lintuja, ja metsänpohjalla elää myös eläimiä. Tapiiri on metsäneläin, joka muistuttaa suurta sikaa. Se on itse asiassa sukua hevoselle ja sarvikuonolle. Ne elävät Etelä-Amerikan ja Aasian sademetsissä ja syövät lehtiä, oksia ja hedelmiä. Tapiirit kuuluvat niihin eläimiin, joita sademetsien suurpedot metsästävät. Jaguaarit, leopardit ja tiikerit ovat sademetsien suurimpia saalistajia. Näillä kissoilla on kauniit turkit, joita on metsästetty turkiskauppaa varten jo vuosia. Jaguarin ja leopardien täplikäs turkki oli erityisen suosittu turkistarha. Nykyään useimmat maat pyrkivät suojelemaan isoja kissojaan, mutta monia niistä metsästetään edelleen laittomasti.

Nämä ovat vain muutamia sademetsän eläimiä ja kasveja. Noin puolet koko maailman kasvi- ja eläinlajeista elää sademetsissä. Monilla kasveilla ja eläimillä, erityisesti hyönteisillä, ei ole edes tieteellistä nimeä, koska biologi ei ole koskaan luokitellut niitä.

Valkoinen orkidea


Marssivat armeijan muurahaiset

Sademetsän ihmiset

Monet ihmisheimot ovat asuneet sademetsissä tuhansia vuosia. Nämä metsän asukkaat kuuluvat yleensä johonkin kahdesta ryhmästä. He ovat yleensä metsästäjiä/keräilijöitä tai maanviljelijöitä.

Metsästäjät/keräilijät

Metsästäjät/keräilijät elävät kuten kaikilla muillakin maailman alueilla. He tappavat eläimiä ja keräävät metsästä saatavan ravinnon. Toisin kuin arktisilla alueilla, työkaluja on aina saatavilla. Toisin kuin aavikolla, vettä on aina saatavilla. Ihmiset eivät tarvitse vaatteita suojautuakseen säältä. Metsä jopa helpottaa metsästystä. Monet ihmiset metsästävät myrkytetyillä nuolilla. Myrkyt ovat peräisin metsän kasveista. Se tekee eläinten tappamisesta helpompaa.

Maanviljelijät, jotka harjoittavat viikatemetsätaloutta

Suurin osa metsän asukkaista on viikatemetsän viljelijöitä. He viljelevät viljelykasveja pienillä aukeilla sekä metsästävät ja keräilevät metsässä. Näin he saavat ruokaa ympäri vuoden. He aloittavat kaatamalla (viiltämällä) alueen puut ja muut kasvit. He antavat kuolleiden kasvien kuivua ja polttavat ne sitten. Poltettujen kasvien tuhka menee maaperään ja tekee siitä hetkeksi hedelmällisen. Tätä kutsutaan viilto- ja polttoviljelyksi.

Pienillä raivauksilla viljellään ruokakasveja muutaman vuoden ajan, sitten perhe tai ryhmä siirtyy eteenpäin ja raivaa uuden pellon. Vanha pelto jätetään metsän umpeen kasvamaan. Muutaman vuoden kuluttua se näyttää jälleen sitä ympäröivältä sademetsältä.

Tällainen viljely ei vahingoita sademetsiä, kun sitä harjoittaa vain muutama ihminen. Pienistä aukeista tulee jälleen sademetsää ilman vahinkoa. Maata käytetään ja kierrätetään uudelleen käytettäväksi jonakin toisena ajankohtana. Sademetsä kasvaa helposti uudelleen ja täyttää raivaukset ihmisten lähdettyä. Tämä on nyt muuttumassa. Nykyään sademetsät pienenevät, koska liian monet ihmiset polttavat niitä.

Sademetsät vaarassa

Sademetsissä on vakavia ongelmia, jotka on korjattava. Sademetsiä hakataan liian nopeasti. Joka vuosi tuhoutuu Länsi-Virginian kokoinen alue. Tämä on ongelma kaikille.

Sademetsät ovat niin laajoja ja tiheitä, että siellä asui tai kävi monta vuotta hyvin vähän ihmisiä. Nykyään tämä on kuitenkin muuttumassa. Miljoonat köyhät, usein nälkäiset ihmiset asuvat maailman sademetsien läheisyydessä. Nämä ihmiset etsivät epätoivoisesti parempaa elämää, ja he uskovat löytävänsä sen metsistä.

Uudisasukkaat pääsevät sademetsiin, koska nykyaikaiset koneet ovat avanneet teitä syvälle viidakkoon. Tiet ovat yleensä yritysten rakentamia, jotka haluavat kaataa puita tai kaivaa mineraaleja metsästä. Hallitukset rakentavat muita teitä kauppaa varten ja päästääkseen siirtolaiset metsään. Köyhät ihmiset tulevat tuhansittain metsään teitä pitkin ja ottavat maata kasvattaakseen ruokaa. He polttavat puut ja kasvit pois tehdäkseen pellon. Sitten he istuttavat viljelykasveja ruokaa ja myytävää varten. Heidän ympärillään muut maanviljelijät tekevät samoin, joten metsää ei ole enää jäljellä, jotta se voisi kasvaa takaisin.

Uusilla tiloilla voidaan kasvattaa viljelykasveja vain muutaman vuoden ajan huonossa maaperässä. Tämän jälkeen maanviljelijät myyvät maan karjankasvattajalle tai lähtevät pois ja raivaavat uuden palan maata. Maaperä on niin huono, ettei se pysty kasvattamaan edes ruohoa karjan ruokkimiseksi kuin muutaman vuoden ajan. Siihen mennessä maa on kovaksi pakkautunut ja siinä kasvaa vain muutamia rikkaruohoja. Sademetsä on tuhoutunut, eikä maalle voi tehdä mitään.

Jos tämä jatkuu tarpeeksi kauan, metsät tuhoutuvat, eikä maanviljelijöillä ole paikkaa, jonne muuttaa. Silloin nämä ihmiset näkevät nälkää, koska ei ole enää maata, jolla he voisivat kasvattaa ruokaa. Heidän pakottamisensa lopettamaan metsänhakkuut ei auta, koska he nääntyisivät nälkään nyt eikä myöhemmin. Näille ihmisille on löydettävä uusia tapoja elää sademetsämaalla tuhoamatta sitä.

Kukaan ei myöskään tiedä, miten sademetsien tuhoaminen muuttaa maapalloa. Tiedämme, että sateet vähenevät, kun puut häviävät. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että jotkin joet, jotka toimittavat vettä sademetsän ympärillä sijaitseviin kaupunkeihin, kuivuvat osan vuodesta. Lisäksi puiden polttaminen päästää hiiltä ilmaan. Hiili sitoo auringon lämpöä. Muuttaako näin monen puun polttaminen ilmaa ja lämmittääkö se maapallon ilmastoa? Asiantuntijat kiistelevät asiasta, mutta se saattaa olla tapahtumassa.

Sademetsät ovat myös monien ihmiselle hyödyllisten asioiden lähde. Jopa yksi neljästä kaupasta ostetusta lääkkeestä on löydetty sademetsistä. Kahvi, suklaa, banaanit, maissi, tee, bataatit, parapähkinät, kumi ja tapioka ovat kaikki peräisin sademetsistä. Sademetsän puista otetaan erittäin arvokasta puuta. Mahonki, teak ja balsapuu ovat peräisin sieltä. Näitä puita ei voi kasvattaa ilman paksuja, märkiä ja lämpimiä sademetsiä. Siten sademetsien häviäminen vahingoittaisi muitakin ihmisiä kuin niitä, joiden on elettävä siellä.

Trooppiset sademetsät sijaitsevat päiväntasaajan ympärillä (nolla astetta leveyttä), pääasiassa kääntöpiirin (23,5° pohjoista leveyttä) ja kauriin kääntöpiirin (23,5° eteläistä leveyttä) välisellä alueella. Tätä 3 000 mailin (4800 km) levyistä aluetta kutsutaan "tropiikiksi".

Aiheeseen liittyvät sivut

• Biologinen monimuotoisuus
• Turvesuon metsä
• Kongon sademetsä