Pieni jääkausi
Pieni jääkausi (Little Ice Age, LIA) oli viilenemisjakso lämpimämmän ajanjakson jälkeen, joka tunnetaan nimellä keskiaikainen lämpökausi.
Ilmastotutkijoiden ja historioitsijoiden on vaikea olla yhtä mieltä tämän ajanjakson alkamis- tai päättymisajankohdasta. Joidenkin mukaan pieni jääkausi alkoi noin 1500-luvulla ja jatkui 1800-luvun puoliväliin. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että oli kolme minimiä, joista yksi alkoi noin vuonna 1650, toinen noin vuonna 1770 ja viimeinen noin vuonna 1850. Kunkin ajanjakson välissä oli pieniä lämpenemisjaksoja. Aluksi uskottiin, että LIA oli kaikkialla maailmassa. Nyt ei ole selvää, onko tämä totta.
Pienen jääkauden rekonstruoitu syvyys vaihtelee eri tutkimusten välillä (esitetyt poikkeamat ovat viitejaksolta 1950-80).
Auringon aktiivisuus
Vuosina 1645-1715, keskellä pientä jääkautta, vallitsi Maunderin minimiksi kutsuttu Auringon heikon aktiivisuuden jakso. Fyysistä yhteyttä alhaisen auringonpilkkuaktiivisuuden ja lämpötilojen viilenemisen välillä ei ole osoitettu, mutta Maunderin minimin ja pienen jääkauden syvimmän syvänteen ajoittuminen samaan aikaan viittaa tällaiseen yhteyteen. Spörerin minimi on myös yhdistetty merkittävään viilenemisjaksoon lähellä pienen jääkauden alkua. Muita indikaattoreita Auringon vähäisestä aktiivisuudesta tänä aikana ovat hiili-14- ja beryllium-10-isotooppien pitoisuudet.
Auringon aktiivisuuden tapahtumat, jotka on tallennettu radiohiilellä.
Vulkaaninen toiminta
Pienen jääkauden aikana maailmassa esiintyi myös lisääntynyttä tulivuoritoimintaa. Kun tulivuori purkautuu, sen tuhka nousee korkealle ilmakehään ja voi levitä peittämään koko maapallon. Tämä tuhkapilvi estää osan auringon säteilystä, mikä johtaa maailmanlaajuiseen viilenemiseen, joka voi kestää jopa kaksi vuotta purkauksen jälkeen.
Valtamerikuljettimen pysäytys
Toinen mahdollisuus on, että termohaliininen kierto, joka tunnetaan myös nimellä "suuri valtameren kuljetin" tai "meridionaalinen kääntyvä kierto", on pysähtynyt tai hidastunut. Golfvirta on voinut katketa, kun Pohjois-Atlantille on tullut suuri määrä makeaa vettä, mikä on voinut johtua ennen pientä jääkautta vallinneesta lämpenemisestä. On olemassa jonkin verran huolta siitä, että termohaliininen kierto voisi pysähtyä uudelleen ilmaston lämpenemisen seurauksena.
Pienen jääkauden loppu
Noin vuodesta 1850 alkaen ilmasto alkoi lämmetä, ja pieni jääkausi päättyi. Jotkut ilmaston lämpenemisen arvostelijat uskovat, että maapallon ilmasto on yhä toipumassa pienestä jääkaudesta ja että ihmisen toiminta ei ole ratkaiseva tekijä nykyisessä lämpötilakehityksessä, mutta tätä ajatusta ei hyväksytä laajalti.
