Manteli – merkitykset: maapallon vaippa, kirkollinen viitta, nilviäisen osa
Manteli – tutustu sanan monimerkitykseen: maapallon vaippa, kirkollinen viitta ja nilviäisen verho. Selkeät selitykset ja vertailu yhdellä sivulla.
Manteli on sana, jolla on useita merkityksiä:
- Manteli (geologia) = maan vaippa, kuoren alapuolella, ytimen yläpuolella.
- Vaippa (liivi) = kirkollinen viitta.
- Manteli (nilviäinen) = nilviäisen anatomian verhomainen osa.
Manteli geologiassa
Maan manteli on paksu, silikaattipitoisista kivistä koostuva kerros, joka sijaitsee maankuoren alapuolella ja ulottuu lähes ytimen pintaan asti. Manteli ulottuu tyypillisesti noin 5–70 kilometrin syvyydestä (kuoren paksuudesta riippuen) noin 2 900 kilometrin syvyyteen saakka. Mantelin koostumus on pääosin peridotiittia (oliviinia ja pyrokseenia), ja sen lämpötila ja paine kasvavat syvemmälle mentäessä.
Mantelissa erotetaan usein ylämanteli (jonka osa on kiviaineksen jäykän litosfäärin alla oleva astenosfääri) ja alamanteli. Seismiset häiriöt paljastavat rakenteelliset rajapinnat, esimerkiksi noin 410 km:n ja 660 km:n syvyyksissä olevat mineralogiset muutokset. Mantelin konvektiiviset virtaukset ovat tärkeä tekijä mannerlaattojen liikkeissä, tulivuoritoiminnassa ja maan sisäisen lämmön siirtymisessä pinnalle.
Tietoa mantelin koostumuksesta ja käyttäytymisestä saadaan seismisestä havainnoinnista, laboratoriokokeista korkeissa paineissa ja lämpötiloissa sekä mantelikiteitten mukana tulevista näytteistä (esim. xenoliitit). Manteli on myös magman lähde – osittaiset sulamisprosessit mantelin yläosassa tuottavat tulivuoria ja basalttisia magmia.
Manteli eli vaippa kirkollisessa käytössä
Kirkollinen manteli (vaippa, liivi) on hartioille pudottuva viitta tai kaapu, jota käytetään liturgisissa yhteyksissä tai kirkollisissa tunnuspuvuissa. Erityisesti ortodoksisissa ja itäisissä kirkkoperinteissä manteli voi olla pitkä ja koristeellinen, ja se liitetään usein piispalliseen tai munkkielämään liittyvään seremonialisuuteen. Materiaaleina käytetään usein silkkikin, samettia tai muita arvokkaiksi katsottuja kankaita, ja värit sekä koristelut (ristit, kirjailut) ilmaisevat virallisuutta tai liturgista merkitystä.
Manteli symboloi hengellistä auktoriteettia, suojelua ja elämäntapaan liittyvää omistautumista. Sen käyttötavat ja muoto vaihtelevat kirkkokunnittain ja historiallisesti; joissain perinteissä manteli on osa arkisempaa asua (munkkien vaippa), toisissa se näkyy ainoastaan erityisissä toimituksissa.
Manteli nilviäisillä
Nilviäisten (Mollusca) manteli on pehmeä, ihonomainen kudoslevy, joka peittää eläimen sisäelimiä ja erittää usein kuoren. Mantelin uloin pinta voi tuottaa kalsiumkarbonaattikerroksia (helmiäismateriaalia), jolloin siitä syntyy simpukoiden ja kotiloiden kuori. Mantelin muodostama ontelo, mantelilokero, sisältää hengityselimiä (kiduksia) ja toimii myös ulosteen ja sukupuolirakenteiden poistokanavana.
Mantelilla on useita tehtäviä: kuoren muodostus ja ylläpito, hengitys, erittyminen ja aistinvarainen toiminta. Joillakin nilviäisillä mantelista muodostuu myös imusuppiloita tai siphon-rakenteita, joita käytetään veden virtauksen ohjaukseen. Kalmarin ja mustekalan kaltaisilla pääjalkaisilla manteli on lihaksikas ja osallistuu liikkumiseen (vesi- eli puristeliikunta, ns. jet-tyyppinen eteneminen), samalla suojaten eläimen vatsapuolen elimiä.
Esimerkiksi helmiä tuottavissa simpukoissa mantelikudoksen rauhaset erittävät helmiäismateriaalia, ja ärsytyksen seurauksena ympärille voi kerrostua helmi.
Huom. Sana manteli voi myös viitata ruuassa manteliin (almond), mutta tässä artikkelissa käsitellään pääasiassa käsitteellisiä merkityksiä geologiassa, kirkollisessa pukeutumisessa sekä nilviäisten anatomiassa.
Etsiä