Varhaistriaskausi
Alempi triaskausi on ensimmäinen triaskauden kolmesta aikakaudesta. Se kesti noin 252,2 miljoonaa vuotta sitten (mya) - ~247,2 mya. Alempi triaskausi on mesotsooisen kauden vanhin aikakausi. Nämä kivet kerrostuivat juuri suuren permikautisen ja triaskautisen sukupuuttoon kuolemisen jälkeen.
Alempaa triaskautta kutsuttiin skyyttivaiheeksi, joka esiintyy vanhemmassa kirjallisuudessa. Euroopassa suurin osa alemman triaskauden kerroksesta koostuu hiekkakivestä. Se on mannermaisten punakerrostumien litostratigrafinen yksikkö. Ne ovat muodostuneet maalla aavikko-olosuhteissa.
Alemman triaskauden hiekkakivi
Lystrosauruksen maantieteellinen levinneisyys ja nykyiset fossiilit Gondwanassa.
Proterosuchus, varhainen krokotiilityyppinen arkkosaurus
Fauna
Paleotsooisen kauden päättänyt massiivinen sukupuuttoon kuoleminen aiheutti eloonjääneille lajeille äärimmäisiä vaikeuksia. Monet korallilajit, rannikkoliskot, nilviäiset, piikkinahkaiset ja muut selkärangattomat olivat hävinneet kokonaan. Yleisimpiä kovakuorisia meren selkärangattomia eläimiä olivat simpukat, niveljalkaiset, ammoniitit, piikkijalkaiset ja muutamat niveljalkaiset brachiopodit. Yleisin maaeläin oli kasvinsyöjä synapsidi Lystrosaurus.
Varhaisimmat triaskauden eläimistöt eivät olleet biologisesti monimuotoisia, ja näin oli koko aikakauden ajan. Maalla elpyminen kesti 30 miljoonaa vuotta.
Ensimmäiset iktyosaurukset kehittyivät tällä aikakaudella.
Alemman triaskauden aikainen ilmasto (erityisesti superkontinentti Pangaian sisäosissa) oli yleisesti ottaen kuiva. Aavikot olivat laajalle levinneitä. Napapiirillä vallitsi lauhkea ilmasto. Aikakauden suhteellisen kuuma ilmasto saattoi johtua laajalle levinneistä tulivuorenpurkauksista.
