Tulivuori | vuori, jossa on laavaa

Tulivuorten tyypit

Tulivuorista purkautuva laava ja pyroklastinen materiaali (tuhkapilvet, laavan palaset ja höyry) voivat muodostaa monenlaisia maan muotoja. Tulivuoria on kahta peruslajia.

Suojatulivuoret

Nämä tulivuoret muodostuvat nestemäisestä, vähähiilipitoisesta mafisesta laavasta.

Suojatulivuoret rakentuvat jatkuvista purkauksista (ilman räjähdyksiä) syntyneistä laavakerroksista. Koska laava on niin juoksevaa, se leviää usein laajalle alueelle. Suojatulivuoret eivät kasva kovin korkeiksi, ja laavakerrokset levittäytyvät niin, että tulivuoren sivut ovat loivasti kaltevat. Suojatulivuoret voivat tuottaa valtavia alueita basalttia, jota laava yleensä on jäähtyneenä.

Tulivuoren pohja kasvaa peräkkäisten purkausten aikana, jolloin jähmettynyt laava leviää ja kerääntyy. Jotkin maailman suurimmista tulivuorista ovat kilpitulivuoria.

Vaikka niiden sivut eivät ole kovin jyrkkiä, suojatulivuoret voivat olla valtavia. Havaijilla sijaitseva Mauna Kea on maapallon suurin vuori, jos se mitataan sen merenpohjassa olevasta perustasta.

Stratovulkaanit

Stratovulkaani, joka tunnetaan myös nimellä komposiittitulivuori, on korkea, kartiomainen tulivuori. Se rakentuu monista kerroksista kovettunutta laavaa, tefraa, hohkakiveä ja vulkaanista tuhkaa.

Toisin kuin kilpitulivuorilla, kerrostulivuorilla on jyrkkä profiili ja ne purkautuvat säännöllisesti. Stratovulkaanien laava jäähtyy ja kovettuu ennen kuin se leviää laajalle. Se on tahmeaa eli sen viskositeetti on suuri. Tätä laavaa muodostava magma on usein felsistä magmaa, jossa on korkea tai keskinkertainen piidioksidipitoisuus, ja vähemmän mafista magmaa. Suuret felsiset laavavirrat ovat harvinaisia, mutta ne ovat kulkeutuneet jopa 15 kilometrin päähän.

Kaksi kuuluisaa stratovulkaania ovat Japanin Fuji-vuori ja Vesuvius. Molemmilla on suuret pohjat ja jyrkät sivut, jotka jyrkkenevät ja jyrkkenevät huipun lähestyessä. Vesuvius on kuuluisa siitä, että se tuhosi Pompeijin ja Herculaneumin kaupungit vuonna 79 jKr. ja tappoi tuhansia ihmisiä.

Caldera

Kaldera on altaan kaltainen alue, joka on muodostunut maan sortuessa tulivuorenpurkauksen jälkeen. Tämä tapahtuu sen jälkeen, kun valtava stratovulkaaninen tulivuori on räjäyttänyt huippunsa. Kraatterin pohja vajoaa, jolloin tulivuoren huipun kohdalle jää kaldera. Krakatoa, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1883 tapahtuneesta katastrofaalisesta purkauksestaan, on nyt paljon pienempi.

 
Tavurvur, aktiivinen stratovulkaani lähellä Rabaulia Papua-Uudessa-Guineassa.  


Fuji-vuori, aktiivinen kerrostulivuori Japanissa, joka purkautui viimeksi vuosina 1707-08.  

Miten tulivuoret muodostuvat

Pääprosesseja on kaksi.

Tulivuoria syntyy, kun kaksi mannerlaattaa osuu yhteen. Kun nämä kaksi levyä kohtaavat, toinen niistä (yleensä valtamerilevy) painuu mannerlaatan alle. Tämä on subduktioprosessi. Sen jälkeen se sulaa ja muodostaa magmaa (magmakammion sisällä), ja paine kasvaa, kunnes magma purkautuu maankuoren läpi.

Toinen tapa on, kun mannerlaatta liikkuu maankuoren kuuman pisteen yli. Kuuma piste tunkeutuu kuoren läpi, kunnes se murtautuu läpi. Yellowstonen puiston kaldera muodostui tällä tavoin, samoin Havaijin saaret.

 
Tulivuoren osat:   1. Suuri magmakammio 2. Kallioperä 3. Johtokäytävä (putki) 4. Pohja 5. Kynnys 6. Haaraputki 7. Tulivuoren päästämät tuhkakerrokset 8. Sivu 9. Sivuputki Tulivuoren päästämät laavakerrokset 10. Kurkku 11. Loiskartio 12. Laavavirta 13. Venttiili 14. Kraatteri 15. Tuhkapilvi  

Luokitus

Perinteinen tapa luokitella tai tunnistaa tulivuoria on niiden purkautumismalli. Aktiivisiksi kutsutaan niitä tulivuoria, jotka voivat purkautua uudelleen milloin tahansa. Niitä, jotka ovat nyt hiljaisia, kutsutaan lepotilassa oleviksi (inaktiivisiksi). Tulivuoria, jotka eivät ole purkautuneet historiallisena aikana, kutsutaan sammuneiksi.

Aktiivinen

Aktiivinen tulivuori purkautuu parhaillaan tai se on purkautunut viimeisten 10 000 vuoden aikana. Esimerkki aktiivisesta tulivuoresta on Mount St. Helens Yhdysvalloissa.

Lepo (inaktiivinen)

Lepotulivuori "nukkuu", mutta se voi herätä tulevaisuudessa. Yhdysvalloissa sijaitsevaa Mount Rainieria pidetään uinuvana.

Sammunut (kuollut tulivuori)

Sammunut tulivuori ei ole purkautunut viimeisen 10 000 vuoden aikana. Edinburghin linna Skotlannissa sijaitsee sammuneen tulivuoren päällä.

 
Edinburghin linna sammuneen tulivuoren paikalla, n. 1581.  

Jotkut tulivuoret

 

Maan suurin tulivuori

Maapallon suurin tulivuori on löydetty. Se sijaitsee 2 km merenpinnan alapuolella vedenalaisella tasangolla, joka tunnetaan nimellä Shatsky Rise. Se sijaitsee noin 1 600 km Japanista itään. Aiempi ennätyksen haltija, Havaijilla sijaitseva Mauna Loa, on edelleen suurin maalla sijaitseva tulivuori.

310 000 km² (119 000 sq mi) laajuinen tulivuori, Tamu Massif, on kooltaan verrattavissa Marsin valtavaan Olympus Mons -tulivuoreen, joka on suurin tunnettu tulivuori aurinkokunnassa. Se muodostui noin 145 miljoonaa vuotta sitten, kun massiiviset laavavirrat purkautuivat tulivuoren keskeltä muodostaen laajan, kilven kaltaisen piirteen. Tämä viittaa siihen, että tulivuori tuotti tulvabasalttipurkauksen.

Tamu Massif ulottuu noin 30 kilometrin (18 mailin) päähän maankuoreen. Tutkijat epäilevät, että uponnut tulivuoren huippu ei ole koskaan noussut merenpinnan yläpuolelle sen elinaikana, ja sanovat, ettei se todennäköisesti purkaudu uudelleen.

"Lopputulos on se, että uskomme Tamu Massifin rakentuneen lyhyessä (geologisesti katsoen) ajassa, yhdestä muutamaan miljoonaan vuoteen, ja sen jälkeen se on ollut sukupuuttoon kuollut", kertoi toinen tutkimuksen tekijä William Sager Houstonin yliopistosta uutistoimisto AFP:lle.

"Liitukaudella (145-65 miljoonaa vuotta sitten) purkautui paljon valtamerten tasankoja, mutta sen jälkeen niitä ei ole enää nähty. Tutkijat haluaisivat tietää miksi... Suurin valtamerellinen tasanko on Ontong Jaavan tasanko, joka sijaitsee lähellä päiväntasaajaa Tyynellämerellä, Salomonsaarten itäpuolella. Se on paljon suurempi kuin Tamu - se on Ranskan kokoinen".
 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Luettelo tulivuorista