London, Chatham and Dover Railway (LCDR) oli Kaakkois-Englannissa toimiva rautatieyhtiö (rekisteröity 1. elokuuta 1859). Sitä kutsuttiin aiemmin nimellä East Kent Railway.
Sen linjat kulkivat Lontoon sekä Kentin pohjois- ja itäosien läpi ja muodostivat osan Suur-Lontoon lähiliikenneverkosta. Rautatie oli aina vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Se teki konkurssin vuonna 1867, mutta pystyi kuitenkin jatkamaan toimintaansa. Monet vaikeudet johtuivat kilpailusta ja päällekkäisistä palveluista South Eastern Railwayn (SER) kanssa. Vuonna 1898 LCDR kuitenkin sopi SER:n kanssa, että näiden kahden rautatien toiminta jaetaan ja ne toimivat yhtenä järjestelmänä nimellä South Eastern and Chatham Railway. Tulot yhdistettiin, mutta kyseessä ei ollut täydellinen yhdistyminen.
SER ja LCDR pysyivät erillisinä yhtiöinä, kunnes niistä tuli osa Etelärataa 1. tammikuuta 1923 (Railways Act 1921).
Historia ja kehitys
LCDR syntyi jatkamalla ja laajentamalla aiemman East Kent Railwayn linjoja. Sen tavoitteena oli tarjota tehokkaita yhteyksiä Lontooseen ja Kentiin sekä kilpailla yhteyksistä Euroopan mannerta kohti kulkevien lauttayhteyksien kanssa. Yhtiö rakensi sekä pääreittejä että laajoja lähijunayhteyksiä, jotka palvelivat teollisuus- ja asutuskeskuksia Kaakkois-Englannissa.
Linjat ja palvelut
LCDR:n verkko yhdisti Lontoon lähiöalueet sekä Kentiin sijoittuvat rannikkokaupungit ja satamat. Yhtiö tarjosi sekä lähiliikennettä että kaukojunia, mukaan lukien yhteydet Doverin ja Folkestonen kaltaisiin lauttasatamiin, joista matkustajat jatkoivat mannereurooppalaisiin kohteisiin. Monet LCDR:n reiteistä muodostivat perustan alueen myöhemmälle pendelöinti- ja kaukoliikenteelle.
Taloudelliset vaikeudet ja kilpailu
LCDR kärsi toistuvista talousongelmista: rakentamisen ja lainojen aiheuttamat kustannukset, rajallinen pääomitus sekä tiukka kilpailu South Eastern Railwayn kanssa johtivat usein tappioihin. Yritys joutui konkurssiin vuonna 1867, mutta jatkoi liikennettä eri järjestelyin. Pitkäaikainen kilpailuasetelma johti päällekkäisten linjaratkaisujen syntymiseen, mikä heikensi kannattavuutta ja ajoi osapuolet lopulta yhteistyöhön loppuvuosisadan vaihteessa.
Yhteistyö ja yhdentyminen
Vuonna 1898 SER ja LCDR solmivat sopimuksen yhteisestä hallinnosta ja toiminnan koordinoinnista, jonka seurauksena ne toimivat käytännössä yhtenä järjestelmänä nimellä South Eastern and Chatham Railway. Tämä käytännön integraatio ei kuitenkaan poistanut tarvittaessa erillisten yhtiöiden oikeudellista asemaa, ja varsinainen täydellinen yhteenliittymä tapahtui vasta rautatiealan suurjärjestelyjen yhteydessä 1923, jolloin molemmat yhtiöt liittyivät osaksi Etelärataa.
Perintö
LCDR:n rakentamat reitit ja infrastruktuuri vaikuttavat edelleen Kaakkois-Englannin rautatieverkkoon. Monet sen linjat ovat edelleen käytössä ja kuuluvat nykyisiin palveluihin, ja yhtiön historiallisilla asemilla, silloilla ja muilla rakenteilla on arkkitehtonista ja kulttuurihistoriallista arvoa. Lisäksi LCDR:n historia heijastelee viktoriaanisen ajan rautatiepolitiikan ja talouden paineita sekä alueellista kehitystä Lontoon läntisellä kehitysvyöhykkeellä.
Nykyinen merkitys
Vaikka LCDR itse lakkasi itsenäisenä toimijana vuonna 1923, sen perintö näkyy yhä nykyisessä rautatieverkossa, reittivalinnoissa ja joidenkin asemarakennusten kaupunkikuvassa. Alueen rautatiehistoria kiinnostaa harrastajia ja tutkijoita, ja LCDR:ään liittyvää kalustoa ja esineistöä löytyy museoista ja heritage-kohteista.
