A-7 Corsair II – LTV:n lentotukialuksilta operoinut hyökkäyskone

A-7 Corsair II – LTV:n lentotukialuksille suunnattu hyökkäyskone: 1965 ensilento, 1967 käyttöönotto, kantaa raskaat pommikuormat maataisteluihin.

A-7 Corsair II oli Ling‑Temco‑Voughtin (LTV) valmistama yhden paikan kantta laskeutuvalta lentotukialukselta operoinut hyökkäyskone. Se suunniteltiin korvaamaan vanhempia hyökkäyslentokoneita ja tarjoamaan suurta kantamaa, raskasta hyökkäyskuormaa ja tarkempia pommitusmahdollisuuksia. Se lensi ensimmäisen kerran vuonna 1965, ja se otettiin käyttöön armeijoissa vuonna 1967. A-7 pystyi nousemaan ilmaan lentotukialuksilta ja kantamaan pommeja, ohjuksia ja polttoainetankkeja tehtävien pidentämiseksi.

Suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota koneen kantamaan hyökkäyskuormaan, ohjaimen näkyvyyteen ja moderniin avioniikkaan. A-7 oli subsoninen mutta tehokas isku- ja lähitukikone, jolla oli suuri sisäinen polttoainomäärä ja viiden—kuuden kiinnityspisteen järjestelmä suurille pommeille, pommeille ja ohjuksille. Se oli luonteeltaan suoraviivainen, luotettava ja helposti huollettava verrattuna joihinkin ajan monimutkaisempiin hävittäjä-isku -tyyppisiin koneisiin.

Huomaa, että sen nimi on “Corsair II”, koska oli olemassa lentokone nimeltä F4U Corsair. A-7:n nimeä käytettiin siis jatkumona tunnetulle Corsair‑nimelle, vaikka koneet ovat erillisiä sukupolvia ja tyyppejä.

Suunnittelun ja avioniikan ominaisuuksia

• Käyttötarkoitus: taktinen hyökkäys- ja lähitukikone
• Kokoonpano: yksipaikkainen, matala siipi ja vahvat kiinnityskohtarataseille
• Avioniikka: A-7 oli yksi ensimmäisistä Yhdysvaltain laivaston koneista, joissa oli moderni Heads-Up Display (HUD) ja hyökkäysnavigaatiojärjestelmä; myöhemmissä versioissa käytettiin myös kehittyneempiä hävittäjä- ja pommitusjärjestelmiä
• Kantama ja polttoaine: suuri sisäinen polttoainotila mahdollisti pitkät tehtävät ilman lisätankkeja ja hyvän toimintasäteen maata vastaan tehtävissä iskuissa
• Armamentti: koneessa oli yleensä konekivääri-/konekiväärityyppinen sisäinen ase ja useita ulkoisia kiinnityskohtia pommeille, ohjuksille ja lisätankeille

Variantit ja käyttäjäryhmät

A-7:stä kehitettiin useita versioita sekä merivoimille että ilmavoimille, joissa oli eroja moottorissa, avioniikassa ja tehtäväkohtaisissa varusteluissa. Koneita palveli Yhdysvaltain laivasto ja ilmavoimat sekä muutamat ulkomaiset käyttäjät.

• Yhdysvallat: laivasto ja Air National Guard / ilmavoimien versiot
• Ulkomaat: mm. Kreikka, Portugali ja Thaimaa (käyttäjälista ei ole täydellinen tässä artikkelissa)

Palvelushistoria

A-7 osallistui aktiivisesti operaatioihin Vietnamin sodan aikana ja sitä käytettiin myös myöhempiin konflikteihin 1970–1980-luvuilla. Kone oli arvostettu sen kantaman, hyökkäyskuorman ja suhteellisen halpojen käyttökustannusten vuoksi. Useissa tapauksissa A-7 tarjosi tarkkaa lähitukea maajoukoille sekä suoritti taktisia hyökkäystehtäviä syvemmällä vihollisalueella.

Konetyypin käyttö väheni 1980–1990-luvuilla uusien monitoimihävittäjien ja pommikoneiden kehittyessä, ja A-7 poistui asteittain palveluksesta monissa maissa ennen 2000-lukua.

Perintö

A-7 Corsair II muistetaan luotettavana ja suoraviivaisena hyökkäyskoneena, joka toi käyttöön nykyaikaisen avioniikan ja paransi lentotukialuksilta operoivien iskujoukkojen kykyä suorittaa tarkkoja, pitkäkestoisia tehtäviä. Sen kehitys ja käyttö auttoivat määrittämään tulevien sotakoneiden avioniikkavaatimuksia ja iskukykyä.

Yhteenvetona: A-7 oli tärkeä askel kohti modernimpaa iskuvoimaa, erityisesti merivoimien kantaman ja lastauskyvyn parantamisen näkökulmasta. Sen nimi kunnioittaa aikaisempaa F4U Corsair -sukupolvea, mutta A-7 edusti omaa teknistä ja taktista sukupolveaan.

Hae kirjaimella