Browning Automatic Rifle (BAR) – amerikkalainen automaattikivääri ja M1918

Kun Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan, niillä ei ollut kovin hyviä konekiväärejä. Yksi syy tähän oli se, että niiden käytöstä ei ollut olemassa sotilasoppia. Yhdysvallat julisti Saksalle sodan 6. huhtikuuta 1917. Tuolloin komentajille kerrottiin, että Yhdysvalloilla oli sodan käymiseksi vain 670 M1909 Benet-Mercyä, 282 M1904 Maximia ja 158 Colttia, M1895. Pitkän väittelyn jälkeen he päättivät, että Yhdysvaltojen olisi rakennettava lisää amerikkalaisia aseita. Siihen asti yhdysvaltalaisten sotilaiden olisi kuitenkin otettava se, mitä ranskalaiset ja britit pystyivät heille antamaan. Ranskalaisten Yhdysvalloille antamat konekiväärit eivät useinkaan olleet kovin hyviä. Ne myös ampuivat eri patruunoita kuin mitä Yhdysvaltain sotilaat yleensä käyttivät. Tämä tarkoitti sitä, että sotilaille ja konekiväärimiehille oli annettava erilaisia patruunoita.

Kehitys

Vuonna 1917, ennen kuin Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan, John Browning toi Washingtoniin kaksi asetta: vesijäähdytteisen konekiväärin (myöhemmin nimeltään M1917 Browning-konekivääri) ja automaattikiväärin. Tuolloin tätä automaattikivääriä kutsuttiin nimellä Browning Machine Rifle eli BMR. Molemmissa aseissa ammuttiin Yhdysvaltain vakiopatruunaa. John Browning oli järjestänyt aseiden esittelyn Congress Heightsiin. Congress Heights sijaitsee Washington D.C.:n ulkopuolella. 27. helmikuuta 1917 Browning testasi automaattikivääriä 300 ihmisen edessä. Yleisö oli niin vaikuttunut, että Browning sai heti sopimuksen aseesta. Se otettiin nopeasti käyttöön. Vesijäähdytteistä konekivääriä testattiin edelleen.

Lisää testejä tehtiin Yhdysvaltain armeijan aseupseereille Springfield Armoryssa toukokuussa 1917. Molempia aseita suositeltiin otettavaksi käyttöön välittömästi. Jotta BAR:ia ei sekoitettaisi M1917-konekivääriin, sen virallinen nimi oli M1918 eli Rifle, Caliber .30, Automatic, Browning, M1918. Colt's Patent Firearms Manufacturing Company tilasi 16. heinäkuuta 1917 12 000 BAR-konetta. He saivat valmistaa BAR:n Browningin patenttien nojalla (Browningin patentti 1293022 kuului Coltille). Colt valmisti kuitenkin jo niin paljon aseita kuin pystyi (sillä se valmisti Vickersin konekivääriä Britannian armeijalle). He pyysivät armeijaa odottamaan jonkin aikaa, sillä he olivat avaamassa uutta tehdasta Merideniin, Connecticutiin. Koska asetta tarvittiin paljon, pyyntö hylättiin. Winchester Repeating Arms Company (WRAC) valmistaisi aseet sen sijaan. Winchester auttoi myös BAR:n lopullisessa suunnittelussa.

M1918:n valmistus

Koska aseen työstäminen aloitettiin vasta helmikuussa 1918, Winchesterillä oli kiire valmistaa paljon BAR-rynnäkkökivääreitä. Heillä oli niin kiire, että ensimmäiset 1 800 asetta toimitettiin virheellisesti. Winchesterin kanssa tehdyssä sopimuksessa määrättiin, että heidän oli valmistettava 25 000 BAR-asetta. Winchester valmisti paljon BAR-aseita kesäkuuhun 1918 mennessä. Heinäkuuhun mennessä he valmistivat 9 000 asetta kuukaudessa.

Myös Colt ja Marlin-Rockwell Corp. alkoivat valmistaa BAR-pistooleja juuri sen jälkeen, kun Winchester alkoi valmistaa niitä paljon. Marlin-Rockwellilla oli sopimus BAR-aseiden valmistamisesta Belgian hallitukselle. He ostivat Mayo Radiator Co:n tehtaan. He käyttivät sitä vain BAR:n valmistukseen. Marlin-Rockwellin ensimmäinen BAR-ase toimitettiin 11. kesäkuuta 1918. Yritys alkoi lopulta valmistaa 200 BAR:ia päivässä. Colt oli valmistanut vain 9000 BAR:ia, kun aselepo allekirjoitettiin. Tämä johtui siitä, että heillä oli kiire muiden tilausten kanssa. Yhdessä nämä kolme yhtiötä valmistivat 706 BARia päivässä. Ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä kaikki yhtiöt toimittivat noin 52 000 BARia. Vuosina 1918-1919 valmistettiin 102 125 BAR-rynnäkkökivääriä. Colt valmisti 16 000, Winchester 47 123 ja Marlin-Rockwell 39 002 BARia.

Heinäkuuhun 1918 mennessä BAR oli saapunut Ranskaan. Ensimmäisenä BAR:n sai Yhdysvaltain armeijan 79. jalkaväkidivisioona. Divisioona käytti niitä ensimmäisen kerran 13. syyskuuta 1918. Vaikka se tuotiin sodan loppuvaiheessa, BAR:lla oli suuri vaikutus. Sitä käytettiin paljon Meuse-Argonnen hyökkäyksen aikana. Muut liittoutuneet olivat vaikuttuneita BAR:sta. Ranska pyysi 15 000 BAR:ia korvaamaan Chauchat-tykkinsä.

M1918 on valikoiva automaattikivääri. Se ampuu avoimesta salvasta.

Aseen piippua ei voi poistaa nopeasti. M1918 saa ammuksensa 20 patruunan laatikkolippaasta. 40 patruunan lippaita käytettiin myös lentokoneiden alasampumiseen. Niiden käyttö kuitenkin lopetettiin vuonna 1927. BAR:iin tarkoitettuja pistimiä ei valmistettu kovin montaa. Tämän vuoksi ne ovat hyvin harvinaisia.

Koska M1918-mallia oli tarkoitus käyttää tukiaseena, siinä ei ollut paikkaa pistimelle. BAR-aseissa ei koskaan käytetty pistimiä. Winchester valmisti yhden BAR-aseen, jossa oli paikka pistimelle, mutta se oli vain testikäyttöön.

Pitkän palvelusaikansa aikana M1918:aa kehitettiin yhä edelleen. Sitä päivitettiin useita kertoja. Ensimmäinen suuri yritys parantaa M1918:aa oli M1922-kevytkonekivääri. M1922 otettiin Yhdysvaltain ratsuväen käyttöön vuonna 1922. Aseessa käytettiin uudentyyppistä piippua. Siinä oli myös kaksijalkainen jalusta, jonka päässä oli piikkejä. Myös käsisuojusta muutettiin.

Vuonna 1931 Colt Arms Co. valmisti Colt Monitor -automaattikonekiväärin (R 80). Se oli tarkoitettu lähinnä vankilan vartijoiden ja poliisien käyttöön. Colt Monitorissa ei ollut jalustaa. Colt Monitor painoi noin 16 lb. 3 oz. ilman ammuksia. Sen tulinopeus oli noin 500 rpm. Colt Monitor -automaattikivääreitä valmistettiin noin 125 kappaletta. FBI osti niistä 90 kappaletta. Yksitoista kivääriä meni Yhdysvaltain valtiovarainministeriölle vuonna 1934. Loput menivät moniin vankiloihin, pankkeihin, vartiointiliikkeisiin ja poliisilaitoksiin.

Vuonna 1932 Yhdysvaltain merijalkaväen majuri H.L. Smith valmisti paljon lyhyemmän version M1918 BAR:stä, joka oli suunniteltu "pensassodankäyntiin". Kapteeni Merritt A. Edson kirjoitti raportin tästä kivääristä. Edson oli Philadelphiassa, Pennsylvaniassa sijaitsevan Quartermaster's Depot -varikon asevarikkoupseeri. Piipusta tehtiin yhdeksän tuumaa lyhyempi (229 mm), ja myös muita muutoksia tehtiin. Muutettu BAR painoi 13 lb. 12 oz. ja oli vain 34,5 tuumaa (880 mm) pitkä. Tämä versio oli tarkempi kuin BAR, kun se ammuttiin automaattisesti ja makuulla, mutta se oli epätarkempi, kun se ammuttiin olkapäästä. Se oli myös erittäin äänekäs. Vaikka Edsonin kirjoittamassa raportissa sanottiin, että kuusi "viidakon" BAR:ia olisi rakennettava testausta varten, projektia ei enää jatkettu.

M1918A1:ssä oli kevyt kaksoistukivarsi, jossa oli piikkejä, sekä joitakin muita uusia ominaisuuksia. Se otettiin käyttöön 24. kesäkuuta 1937. Montaa M1918:aa ei muutettu M1918A1:ksi.

Huhtikuussa 1938 aloitettiin parannetun BAR:n työstäminen Yhdysvaltain armeijaa varten. Varhaisissa prototyypeissä oli piipun päälle kiinnitettävät jalustat. Siinä oli myös erityinen mekanismi, jolla tulinopeus saatiin pienemmäksi. Vuonna 1939 armeija kuitenkin

M1918A2:n lopullinen kehitys alkoi 30. kesäkuuta 1938. M1918A2:n perätukki (aseen takaosa, joka työntyy ulos) on noin tuuman pidempi kuin M1918 BAR:n perätukki. Sodan loppuvaiheessa piippuun kiinnitettiin kahva aseen kuljettamista varten.

Koska yrityksillä ei ollut paljon rahaa, ensimmäiset M1918A2:t olivat vain vanhoja M1918 BAR -kivääreitä, jotka oli muutettu. Pieni määrä M1922- ja M1918A1-malleja muutettiin myös. Toisen maailmansodan alettua yritettiin valmistaa lisää M1918A2-koneita. Ensimmäisen maailmansodan aikaiset työkalut, joita käytettiin M1918:n valmistamiseen, olivat kuitenkin joko kuluneet loppuun tai niitä ei voitu käyttää nykyaikaisilla koneilla. Vuonna 1942 ei ollut tarpeeksi puuta peräkappaleiden valmistamiseen, joten BAR-malliin tehtiin musta muovinen peräkappale. Firestone Rubber and Latex Products Company valmisti muovisen perän Yhdysvaltain armeijalle. Se otettiin käyttöön 21. maaliskuuta 1942.

Muut mallit

Vuonna 2008 eräs yritys valmisti modernin puoliautomaattiversion Browningin automaattikivääristä. Sen nimi oli 1918A3 SLR ("itselataava kivääri").

Kun sota päättyi, Colt Arms Co. sai Browningin patentit BAR:n valmistamiseksi, jota ei annettu sodan aikana. Tämä antoi Coltille mahdollisuuden valmistaa BAR-mallia myytäväksi siviileille. Tämän BAR:n nimi oli Colt Automatic Machine Rifle Model 1919. Se koostui aluksi armeijan kanssa tehdystä sopimuksesta peräisin olevista M1918-malleista, joita ei toimitettu. Se oli yksi useista Colt BAR:ista. Aseella oli kuitenkin korkea hinta. Se ei myöskään ollut kovin käyttökelpoinen siviileille. Tämän vuoksi se ei myynyt paljon. Ad Topperwien oli kuuluisa ampuja 1920-luvun alussa. Hän osti yhden ensimmäisistä Colt BAR -aseista ampuakseen asioita taivaalta. Kun vuoden 1934 kansallinen ampuma-aselaki (National Firearms Act) hyväksyttiin, siviilikäyttöön tarkoitettujen BAR-aseiden käyttöä rajoitettiin. Yhdysvaltain siviilien konekiväärit kiellettiin vuonna 1968. Myös konepistoolien valmistaminen yhdysvaltalaisille siviileille kiellettiin vuonna 1986.

Gangsteri Clyde Barrow piti armeijan M1918:sta. Hän hankki BAR-aseensa ryöstämällä armeijan kansalliskaartin. Barrow opetti myös tyttöystävänsä Bonnie Parkerin ampumaan M1918:lla.

Automaattiaseet olivat yhä suositumpia gangsterien keskuudessa Yhdysvalloissa. Tämän vuoksi FBI:n johtaja J. Edgar Hoover kehotti FBI:tä kouluttamaan agentteja automaattiaseilla. Esimerkkejä olivat Thompson-konepistooli ja BAR. FBI osti BAR-aseensa Coltilta. Colt myi virastolle 90 BAR:ia. Osa FBI:n BAR-aseista lähetettiin FBI:n toimistoihin. Niitä oli tarkoitus käyttää apuaseina, jos niitä tarvittiin. Loput säilytettiin FBI:n akatemiassa Quanticossa, Virginiassa. Ne olivat siellä koulutustarkoituksessa. Colt myi vielä 11 BAR-rynnäkkökivääriä Yhdysvaltain valtiovarainministeriölle vuonna 1934. 24 asetta myytiin vankiloille, pankeille, vartiointiliikkeille ja poliisilaitoksille.

Joskus on sanottu, että Symbionese Liberation Army (SLA) -järjestön jäsenet käyttivät M1918- tai M1918A2 BAR -asetta ammuskelussa Los Angelesin poliisin kanssa. Tämä tapahtui 17. toukokuuta 1974. SLA:n jäsenet eivät kuitenkaan koskaan käyttäneet tällaista asetta. Tämä sekaannus johtui siitä, että Browning päätti kutsua puoliautomaattista metsästyskivääriään Browning BAR:ksi. SLA muutti Browning BAR -metsästyskiväärin automaattituliaseeksi. Tätä asetta käytettiin ammuskelussa.

Ensimmäinen maailmansota

Kun M1918 otettiin käyttöön, sitä oli tarkoitus ampua olkapäästä. Sen oli tarkoitus olla kivääri, jolla pystyi ampumaan sekä puoliautomaattisesti että täysautomaattisesti. M1918 annettiin ensimmäisen kerran käyttöön syyskuussa 1918.

Sen lisäksi, että M1918-tykkimiehille annettiin olkapäästä ampuminen, he saivat vyön, jossa oli pussit lippaita varten. Heille annettiin myös sivuase.

BAR-mallia ei käytetty paljon ensimmäisen maailmansodan aikana, mikä johtui osittain välirauhasta ja myös siitä, että Yhdysvaltain armeija ei halunnut vihollisen pystyvän kaappaamaan M1918-mallia. Sodan loppuun mennessä valmistettiin 85 000 BAR-mallia.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana M1918-malli annettiin kaikille Yhdysvaltain merivoimien maihinnousujoukoille. Ase löytyi useimmilta Yhdysvaltain aluksilta. Jokaisessa BAR:ssa oli varapiippu. Suurissa laivoissa oli usein yli 200 BAR:ia. Monet Yhdysvaltain laivaston BAR-aseista olivat käytössä vielä 1960-luvulle asti.

Toinen maailmansota

Kun uuden sodan uhka nousi, Yhdysvaltain armeijan asevoimat huomasivat, ettei heillä ollut kevyttä konekivääriä, joita olisi voinut helposti siirtää. He yrittivät käyttää M1918 BAR:ia kevyenä konekiväärinä, kun M1918A2 otettiin Yhdysvaltain armeijan käyttöön 30. kesäkuuta 1938. BAR annettiin kahdeksan sotilaan ryhmän ainoaksi automaattiaseeksi. Kaikki miehet koulutettiin käyttämään BAR:ia siltä varalta, että ampuja(t) kuolisi(t) tai loukkaantuisi(t). Sodan alussa useimmat BAR-joukkueet koostuivat kahdesta tai kolmesta henkilöstä. Nämä olivat ampuja ja yksi tai kaksi apulaista, jotka kantoivat ylimääräisiä lippaita aseeseen. Vuoteen 1944 mennessä joidenkin yksiköiden BAR-joukkueissa oli vain yksi henkilö, ja muut ryhmän jäsenet kantoivat ammuksia.

•  Algeria
•  Argentiina
•  Itävalta
•  Belgia: Fabrique Nationale rakensi lisenssillä vuonna 1930.
•  Brasilia
•  Kambodža
•  Chile
•  Kiinan kansantasavalta: Kiinan tasavalta takavarikoi suuren osan Kiinan sisällissodan aikana.
•  Kiinan tasavalta: Nationalistiset joukot käyttivät niitä toisen Kiinan-Japanin sodan ja sitä seuranneen Kiinan sisällissodan aikana, useimmat heistä aseistettuina BAR- tai FN Mle 30 -kivääreillä.
•  Kolumbia
•  Costa Rica
•  Kuuba: Colt commercial BAR. Prikaatin 2506 antikastristeilla oli myös joitakin M1918A2 BAReja.
•  Kypros
•  Egypti: FN tyyppi D, 7.92 Mauser.
•  Etiopia: FN Mle 30 ja M1918 BAR.
•  Suomi: FN Mle 30 ja ruotsalainen m/21
•  Ranska: Toisen maailmansodan aikana toimitettu Ranskan vapaille joukoille ja myöhemmin käytetty Indokiinan sodassa ja Algerian sodassa. Tunnetaan nimellä Fusil-mitrailleur 7 mm 62 (C. 30) M. 18 (B. A. R.).
•  Natsi-Saksa: 1928 ja käytti niitä toisen maailmansodan loppuun asti nimellä IMG 28(p).
•  Kreikka
•  Honduras
•  Indonesia: FN Model D rajoitetussa käytössä.
•  Israel: FN Model Ds.
•  Italia: Fucile Mitragliatore Browning (B.A.R.) kal. 7,62.
•  Japani: FN Mle 30s. Useimmat niistä oli otettu aseistariisuttujen kiinalaisten joukkojen haltuun, ja alkuperäiset merkinnät oli poistettu japanilaisten merkintöjen käyttämiseksi. Kansallinen poliisireservi käytti sodan jälkeen M1918A2:ta.
•  Etelä-Korea: sai 1 198 M1918A2:ta ennen Korean sotaa, ja sodan päättyessä niitä oli käytössä 11 768 kappaletta. Käytettiin myös joukkueen automaattiaseena Vietnamin sodan alkuvuosina Korean tasavallan joukoissa Vietnamissa.
• Malli:Maatiedot Laosin kuningaskunta: Saatu Yhdysvaltain hallitukselta Laosin sisällissodan ja Vietnamin sodan aikana.
•  Liberia
•  Alankomaat: Otettiin käyttöön Korps Mariniersissa vuonna 1943 Mariniersbrigaden perustamisen yhteydessä. Browning Automatisch Geweer M.1918 A2 -mallina tunnettu 243 BAR-mallia oli Mariniersbrigaden käytössä. Myös Koninklijke Landmacht käytti M1918A2:ta taistellessaan Korean sodassa Yhdistyneiden Kansakuntien komennossa.
•  Nicaragua: Guardia Nacional de Nicaragua käytti vuosina 1932-1979 yhtäjaksoisesti BAR-mallia, jonka toimitti ensin Yhdysvaltain merijalkaväki ja myöhemmin Yhdysvaltain sotilaallinen avustusohjelma (MAP, Military Assistance Program).
•  Norja
•  Filippiinit: Filippiinien asevoimat käyttivät sitä Japanin vastaisen sissitoiminnan aikana ja Filippiinien asevoimat Hukbalahap-kapinan aikana.
•  Puola
•  Espanjan tasavalta
•  Pohjois-Vietnam: Vietkongin ja Pohjois-Vietnamin armeijan käyttämät entiset ranskalaiset BAR-aseet.
•  Etelä-Vietnam: ARVN:n käyttämä, suurin osa toimitettu ylijäämänä.
•  Neuvostoliitto: Osti joitakin Coltin kaupallisia BAR-koneita. Joitakin entisiä puolalaisia wz. 1928:a, joita käytettiin myös sodan aikana.
•  Ruotsi
•  Turkki
•  Yhdistynyt kuningaskunta: 25 000 kappaletta ostettu vuodesta 1940 alkaen, jaettu Home Guard -joukoille.
•  Yhdysvallat
•  Uruguay