Browning Automatic Rifle (BAR) oli ryhmä amerikkalaisia automaattikiväärejä ja kevyitä konekivääreitä, joita käytettiin laajasti Yhdysvaltain armeijassa ja lukuisissa muissa maissa. Käytetyin BAR-malli oli M1918, jonka suunnitteli John Browning vuonna 1917. Se kehitettiin antamaan liikkuvalle jalkaväelle kantama- ja tulivoimaa, ja sen oli tarkoitus korvata esimerkiksi ranskalaiset Chauchat- ja M1909 Benet-Mercie -konekiväärit.

Suunnittelu ja käyttötarkoitus

BAR suunniteltiin kantamaksi pelkästään yhden miehen voimin osana etenemistä, jolloin ase voitiin nostaa olkapään yli hihnaan ja ampua lantiosta. Tätä taktiikkaa kutsuttiin "käveleväksi tulitukseksi" ja se nähtiin hyödyllisenä etenkin juoksuhaudoissa käytävässä sodankäynnissä. Käytännössä BAR:ia käytettiin kuitenkin usein tavallisen kevyen konekiväärin tapaan: asennettuna jalustalle tai kaksijalkaan ja ammuttuna tuettua sarjaa tulivoimaa varten.

Tekniset piirteet

  • Kaliiperi ja patruuna: useimmissa Yhdysvaltain malleissa .30-06 Springfield (7.62×63 mm).
  • Ammusvarustus: irrotettava 20 patruunan laatikkolehtiö.
  • Käyttöperiaate: kaasutoiminen (gas-operated), ilmakuivattu piipulla.
  • Mitat ja paino: alkuperäiset mallit olivat suhteellisen kevyitä kantaa, mutta myöhemmät muunnelmat paksummalla piipulla ja lisävarusteilla olivat painavampia.
  • Tulevien varianttien muutokset: myöhemmissä A-sarjan malleissa keskityttiin kestävämpään piippuun, tulinopeuden säätöihin ja parempaan käyttökelpoisuuteen kestotulessa.

Variantit, tuotanto ja palvelusikä

BAR:M1918 sai myöhemmin päivityksiä, tunnetuimpina M1918A1 ja M1918A2 -variantit, joissa oli parannuksia esimerkiksi piipun jäähdytykseen, tulinopeuden säätelymahdollisuuksiin ja rungon kestävyyteen. BAR:ia valmisti useampi yritys Yhdysvalloissa (mukaan lukien tunnettuja asevalmistajia), ja sitä toimitettiin suuria määriä Yhdysvaltojen joukkoille ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheesta lähtien.

Ase palveli laajasti ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, ja sitä nähtiin merkittävissä rooleissa myös toisessa maailmansodassa, Korean sodassa ja osin Vietnamissa. BAR toimi jalkaväen tukena, ajoneuvojen pintakiinnikkeenä ja joskus myös muissa erikoiskäytöissä.

Taktiikka ja organisaatio

BAR yleensä kantoi yksi varsinainen ampuja, jota avusti yksi tai useampi varusmies lisäammusten kantamisessa ja tarvittaessa jalustan tai varusteiden asennuksessa. Vaikka BAR suunniteltiin yksin kantavaksi "kävelyampujaksi", sen käytetyin rooli oli ryhmän tai joukkueen tulitukena, jolloin ase asetettiin kaksijalkaan tai jalustalle ja käytettiin sarjatulta tai lyhyitä sarjoja taktisen tulituen antamiseksi.

Perintö ja korvaajat

BAR:n myötä monet joukot saivat paremman liikkuvan tulituen verrattuna yksittäisiin kertalaukaisurooleihin. Ajan myötä kuitenkin kehittyivät uudet kevyet konekiväärit ja joukkojen tukiaserakenteet (esim. M60, FN MAG ja myöhemmin kevyt konekivääri / SAW-tyyppiset aseet), jotka korvasivat BAR:n monissa rooleissa modernin sodankäynnin vaatimusten kasvaessa.

Kaiken kaikkiaan Browning Automatic Rifle muistetaan merkittävänä askeleena jalkaväen automaattituliaseiden kehityksessä: se yhdisti kantokelpoisuuden ja automaattisen tulivoiman tavalla, joka vaikutti 1900-luvun puolustustaktiikoihin ja aseiden suunnitteluun.