LGV (lymfogranuloma venereum) – sukupuolitauti: oireet, syyt ja hoito

LGV (lymfogranuloma venereum) – sukupuolitauti: tunnista oireet, aiheuttajat ja tehokas hoito. Lue riskit, ehkäisy ja milloin hakeutua testiin.

Lymphogranuloma venereum (LGV) on krooninen (pitkäaikainen) imusuoniston infektio, jonka aiheuttavat kolme erilaista Chlamydia trachomatis -bakteerityyppiä (serotyypit L1, L2 ja L3). Bakteerit leviävät pääasiassa sukupuoliyhteyden kautta, kun limakalvo altistuu tartunnalle. Infektiota eivät aiheuta samat bakteerit, jotka tyypillisesti aiheuttavat tavallista sukupuolielinten klamydiaa (serotyypit D–K).

LGV on yleisempi Keski- ja Etelä‑Amerikassa sekä trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, mutta tapauksia esiintyy myös muualla maailmassa. Viime vuosina erityisesti miesten välisessä seksissä (MSM) on raportoitu epidemioita, ja Yhdysvalloissa diagnosoidaan vuosittain satoja tapauksia. Tartuntojen todellista määrää ei kuitenkaan tiedetä, koska tautia ei aina osata epäillä eikä spesifisiä tutkimuksia aina tehdä.

LGV on yleisempi miehillä kuin naisilla. Tärkein tunnettu riskitekijä on HIV-positiivisuus, mutta riski kasvaa myös useiden satunnaisten seksikumppaneiden tai suojaamattomien suojaamattomien kontaktien yhteydessä.

LGV:n oireet voivat alkaa muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen tartunnan jälkeen. Oirekuva vaihtelee sen mukaan, mihin kohtaan bakteerit ovat päässeet limakalvolle. Tavallisia oireita ovat mm:

• Alkuvaiheen haavauma: pieni, usein kivuton haava tai ihonmuutos sukupuolielinten tai peräaukon alueella, joka voi jäädä huomaamatta.
• Tulehtuneet imusolmukkeet (buboes): kivuliaat, aristavat ja usein turvonneet nivus- tai reisialueen imusolmukkeet. Ne voivat muodostaa paiseita.
• Peräaukon/kohtaan liittyvä tulehdus (proktiitti): erityisesti miesten välisessä seksissä LGV voi aiheuttaa voimakasta peräsuolen kipua, limaneritystä, verenvuotoa ja ummetusta tai tihentynyttä tarvetta käydä vessassa.
• Yleisoireet: kuume, yleinen huonovointisuus, lihaskivut ja joskus nivelkivut.
• Krooniset komplikaatiot (viivästynyt hoito): pitkäaikainen arpeutuminen, fistelit, peräaukon ahtautuma tai genitaalialueen turvotus ja lymfaattinen obstruktio (erityisesti naisilla voi kehittyä esthiomeeni eli vaikea arpeutuma).

Syyt ja tartuntatavat

LGV johtuu Chlamydia trachomatis -bakteerin serotyypeistä L1–L3. Tartunta tapahtuu, kun bakteerit pääsevät limakalvolle suora- tai epäsuorasti sukupuoliyhteyden aikana. Suojaamattomat emätin-, anaali- ja suuseksikontaktit voivat levittää infektiota. Tartunta voi myös levitä haavaumasta imuteitse imusolmukkeisiin.

Diagnoosi

• Epätarkoituksenmukaisen oirekuvan vuoksi LGV voi jäädä tunnistamatta, joten anamneesissa on tärkeää kysyä seksuaalihistoriasta ja riskitekijöistä (esim. MSM, HIV).
• Diagnoosiin käytetään yleensä NAAT‑(nukleiinihappotesti) tutkimuksia Chlamydia trachomatis -löydöksen osoittamiseksi haavaumasta, imusolmukkeen aspiraatista tai urogenitaali-/peräaukko‑näytteestä. LGV-serotyyppi tulee vahvistaa genotyypityksellä taiLisätutkimuksilla, jos se on saatavilla.
• Imusolmukkeen aspiraatti tai näyte on usein informatiivinen, ja joskus käytetään myös verikokeita (serologia), mutta serologia ei aina ole luotettava varmistava testi.

Hoito

• Ensisijainen hoito: doksisykliini 100 mg suun kautta kaksi kertaa päivässä 21 vuorokauden ajan on yleisin suositeltu hoito.
• Vaihtoehdot ja erityistilanteet: jos doksisykliini on vasta-aiheinen (esim. raskaana olevat), vaihtoehtoja voivat olla atsitromysiini tai muut makrolidit; hoitokäytännöt vaihtelevat, joten hoidon valinta ja annostelu tehdään yksilöllisesti lääkärin kanssa.
• Paikallishoito: suurten, kivuliaiden imusolmukkeiden (bubootsien) hoidossa voidaan käyttää aspiraatiota tai kirurgista hoitoa tarvittaessa. Avoin leikkaus ja­liittyvä toimenpide voi joissain tilanteissa olla tarpeen, mutta huolellinen arviointi on tärkeä komplikaatioiden (fisteloitumisen) välttämiseksi.
• Kontaktilääkitys ja -seuranta: aiemmille seksikumppaneille suositellaan tutkimusta ja hoitoa. Ohjeistus koskien, keitä kohdista kontaktilääkitys annetaan, vaihtelee, mutta yleensä hoitoon suositellaan henkilöitä, jotka ovat olleet kontaktissa tartunnan saaneen kanssa viimeisten 60 päivän aikana ennen oireiden alkamista.
• Lisätutkimukset: kaikki potilaat tulisi testata myös muista sukupuolitautien, kuten HIV:n, tippurin ja kuppataudin, varalta.

Ehkäisy ja seuranta

• Suojaamattoman seksin välttäminen ja kondomin käyttö vähentävät tartuntariskin todennäköisyyttä, mutta eivät poista sitä kokonaan, koska tartunta voi tapahtua myös limakalvojen välityksellä, jotka eivät aina peity kondomilla.
• Riskiin liittyvien käytäntöjen ja oireiden esilleotto terveydenhuollossa auttaa varhaisessa diagnosoinnissa. Korkean riskin ryhmille (esim. MSM, HIV-positiiviset) suositellaan aktiivista testauksen ja seulonnan käytäntöä.
• Potilaan tulee pidättäytyä seksistä hoidon aikana ja kunnes hoito on suoritettu loppuun ja oireet ovat hävinneet (tarkat ohjeet saa hoitavalta lääkäriltä).

Komplikaatiot ja ennuste

Hoitoa saaneilla ennuste on yleensä hyvä ja akuutit oireet helpottavat useimmiten antibioottihoidolla. Jos diagnoosi viivästyy tai hoito jää saamatta, voi seurauksena olla pitkäaikaisia muutoksia kuten arpeutumista, fisteloitumista, peräaukon ahtaumaa tai genitaalialueen kroonista turvotusta ja toimintahäiriöitä. Varhainen diagnoosi ja asianmukainen hoito vähentävät komplikaatioiden riskiä.

Jos epäilet altistuneesi LGV:lle tai sinulla on edellä kuvattuja oireita, hakeudu terveydenhuoltoon. LGV vaatii yleensä spesifisen antibioottihoidon ja seurannan, ja myös seksikumppaneiden tutkiminen on tärkeää tartunnan leviämisen estämiseksi.

Hae kirjaimella