LZ 130 Graf Zeppelin II – heliumkäyttöinen saksalainen ilmalaiva

Tutustu LZ 130 Graf Zeppelin II:hin — saksalainen heliumkäyttöinen ilmalaiva, sen muunnoksiin, matkustuskapasiteettiin ja historialliseen taustaan.

LZ-130 rakennettiin samojen piirustusten pohjalta kuin sisaraluksensa LZ-129 Hindenburg lokakuussa 1937, mutta se muutettiin käyttämään heliumia LZ-129 Hindenburgin maahansyöksyn jälkeen. Helium-muunnos viivästytti sen käyttöönottoa ja aiheutti useita rakenteellisia muutoksia. Koska heliumia on vähemmän nostevoimaa antava kaasu kuin vety, LZ-130:n matkustajakapasiteettia vähennettiin Hindenburgin kuljettamista 72 matkustajasta 40:een. Lisäksi ilmalaiva suunniteltiin ja rakennettiin siten, että kaasuvuodot saatiin minimoituiksi, koska helium oli paljon harvinaisempaa ja sen saatavuus oli rajoitettua.

Suunnittelu ja muutokset

Graf Zeppelinin toinen malli oli teknisesti hyvin läheistä sukua Hindenburgille, mutta sen rakenteeseen tehtiin useita muutoksia heliumkäyttöä varten. Muutokset koskivat muun muassa kaasukassien kiinnityksiä, venttiileitä ja ilmanpitävyyttä parantavia rakenteita sekä painonoptimointia, jotta heikomman nosteen vaikutukset voitaisiin kompensoida. Matkustaja- ja lastitilojen kokoonpanoa muutettiin, jotta aluksen taloudellisuus ja turvallisuus säilyisivät hyväksyttävällä tasolla heliumin kanssa.

Helium vs. vety

Heliumin etuja ovat, että se ei ole palava eikä räjähtävä, mikä tekee siitä turvallisemman vaihtoehdon verrattuna vetyyn. Heliumin haittapuoli on sen pienempi noste verrattuna vetyyn sekä huomattavasti rajallisempi tuotanto ja saatavuus tuohon aikaan. Näistä syistä suunnitteluratkaisut painottuivat muun muassa pienempään matkustajamäärään, kevyempään kalustukseen ja tiukempaan vuodonestoon.

Käyttöhistoria ja kohtalo

LZ 130 Graf Zeppelin II jäi historian merkkihenkilöksi viimeisenä Graf Zeppelin -sarjan mallina. Se ei kuitenkaan koskaan saavuttanut samanlaista kaupallista asemaa kuin sarjan aiemmat ilmalaivat, ja sen käyttö jäi rajoitetuksi. Heliumin rajallisuuden ja kansainvälisten poliittisten olojen vuoksi aluksen toimintamahdollisuudet olivat suppeita. Lopulta LZ-130:n käyttö päättyi ennen laajamittaista matkustajaliikennettä, ja alus poistettiin palveluksesta.

Tekniset piirteet (yleiskuvaus)

• Rakenne ja mitat olivat suurelta osin samankaltaiset kuin LZ-129 Hindenburgin, mutta painonhallinta ja ilmanpitävyys olivat korostetusti huomioituja.
• Matkustajakapasiteetti alennettiin huomattavasti heliumin heikomman nosteen vuoksi.
• Suunnittelussa kiinnitettiin erityishuomiota kaasukassien tiiviyteen, venttiiliratkaisuihin ja materiaalivalintoihin, jotta heliumia ei vuotaisi hukkaan.

Graf Zeppelin II on merkittävä osa ilmalaiva-alaa koskevaa historiaa: se kuvastaa siirtymää turvallisuutta parantavaan teknologiaan, mutta samalla myös niitä rajoitteita (kuten kaasun saatavuus ja poliittiset tekijät), jotka estivät ilmalaivamatkustamisen laajentumisen 1930-luvun lopussa.

Hae kirjaimella