LZ 129 Hindenburg oli suuri saksalainen ilmalaiva, joka rakennettiin vuonna 1936. Se nimettiin saksalaisen sotamarsalkan ja valtiomiehen Paul von Hindenburgin kunniaksi. Tällaisia ilmalaivoja kutsutaan Zeppeliniksi. Yhdessä toisen Zeppelinin, LZ 130 Graf Zeppelinin kanssa se oli rakentamisajankohtanaan maailman suurin ilmalaiva.
Suunnittelu ja rakenne
Hindenburg rakennettiin yhtiössä Luftschiffbau Zeppelin Friedrichshafenissa ja se edusti aikansa teknistä huippua. Ilmalaiva oli pitkä noin 245 metriä ja sen kaasutilavuus oli noin 200 000 m³, mikä teki siitä yhden suurimmista ilmatilaa hyödyntävistä kulkuvälineistä. Rakenne perustui kevyisiin metalliristikoihin (duralumiinirunko) ja ulkoverhoiluun, ja nosteen tuotti vapaasti nouseva kaasu. Hindenburgissa oli matkustajamukavuuksiin suunniteltuja osastoja, ruokasali ja matkustajasilta, joten se poikkesi tavanomaisesta matkustaja-aluksesta myös sisustusmukavuuksiltaan.
Palvelu ja reitit
Zeppelin sai paljon julkisuutta ja siitä tuli hyvin kuuluisa. Se kuljetti sekä matkustajia että postia ja käytettiin myös näyttävänä symbolina Saksan ilmailuosaamisesta. Nyrkkeilijä Max Schmeling lensi sillä takaisin Saksaan voitettuaan Joe Louisin Yhdysvalloissa. Hindenburg oli näkyvästi mukana myös Berliinissä vuonna 1936 pidettyjen kesäolympialaisten avajaisissa. Tällainen näkyvyys oli osa Zeppelin-yhtiön suunnitelmaa tarjota ilmalaivojaan Atlantin ylittävään liikenteeseen ja kansainväliseen matkustajaliikenteeseen.
Tekniset tiedot ja matkustus
- Pituus: noin 245 m
- Kaasutilavuus: noin 200 000 m³
- Matkustajamäärä: tyypillisesti noin 50–70 matkustajaa (riippuen vaatimuksista)
- Miehistö: useita kymmeniä, mukaan lukien lentohenkilökunta ja palveluhenkilöstö
- Matkaominaisuudet: pitkän matkan Atlantin ylityksiin soveltuva, matkanopeus tyypillisesti noin 120–140 km/h
Onnettomuus 1937 ja seuraukset
Hindenburgin maine päättyi traagisesti 6. toukokuuta 1937, kun ilmalaiva syttyi palamaan laskeutuessaan Lakehurstin ilmavoimien asemalle New Jerseyssä, Yhdysvalloissa. Onnettomuus vaati 36 ihmisen hengen (matkustajia, miehistöä ja maahenkilöstöä). Tapahtuma tallentui laajalti valokuviin, filmille ja radioselostukseen — erityisesti Herbert Morrisonin kuuluisaksi tullut huudahdus "Oh, the humanity!" on jäänyt historiaan.
Palon syy on ollut tutkijoiden ja historioitsijoiden keskuudessa pitkään keskustelun kohteena. Yleisesti hyväksytyn selityksen mukaan yhdistelmä kaasuvuotoa ja staattista sähkönpurkausta saattoi sytyttää vedyn, jota Hindenburg käytti nosteena. Vedyn käyttö johtui osin siitä, että Yhdysvallat kieltäytyi myymästä heliumia Saksalle poliittisista ja turvallisuussyistä, joten ilmalaiva täytettiin edullisemmalla mutta tulenarkemmalla vedyllä.
Onnettomuus murensi nopeasti kansalaisten luottamuksen säännölliseen matkustaja-zeppelin-liikenteeseen, ja se merkitsi käytännössä akademisen ja kaupallisen suurten matkustajailmalaivojen aikakauden loppua.
Perintö
Hindenburgin tapaus on jäänyt historiaan varoituksena tekniikan rajoista ja turvallisuuden merkityksestä. Se on myös kulttuurinen symboli 1930-luvun pyrkimyksille yhdistää ylellisyyttä ja pitkän matkan matkustamista ilmassa. Onnettomuuden dokumentit, valokuvat ja äänimateriaalit ovat keskeisiä lähteitä, joita käytetään yhä silloin, kun tutkitaan ilmailun kehitystä ja sen sosiokulttuurisia vaikutuksia.
Huom: LZ-alkuinen nimitys tulee sanoista "Luftschiff Zeppelin" ja viittaa Ferdinand von Zeppelinin kehittämään ilmalaivakonseptiin, joka oli laajalti käytössä 1900-luvun alku- ja keskivaiheilla.
