Taivaan mandaatti
Taivaan mandaatti (天命) oli kiinalainen poliittinen ja uskonnollinen oppi, jota käytettiin perustelemaan Kiinan keisarin hallintoa. Uskomuksen mukaan taivas (天, Tian) edustaa maailmankaikkeuden luonnollista järjestystä ja tahtoa. Taivas antaa mandaatin oikeudenmukaiselle hallitsijalle, taivaan pojalle. Jos hallitsija kukistettiin, tämä tulkittiin merkiksi siitä, että hallitsija oli kelvoton ja oli menettänyt valtuutuksensa. Yleinen uskomus oli myös, että luonnonkatastrofit, kuten nälänhätä ja tulvat, olivat merkkejä taivaan tyytymättömyydestä hallitsijaa kohtaan, joten suurten katastrofien jälkeen syntyi usein kapinoita, koska kansalaiset pitivät niitä merkkeinä siitä, että taivaan valtakirja oli peruutettu.
Taivaan mandaatti ei edellytä, että laillisen hallitsijan on oltava aatelissyntyinen, ja Han- ja Ming-dynastioiden kaltaisten dynastioiden perustajina olivat tavallista alkuperää olevat miehet. Taivaan mandaatilla ei ollut aikarajoituksia, vaan se riippui hallitsijoiden ja heidän perillistensä oikeudenmukaisesta ja kyvykkäästä toiminnasta. Käsite muistuttaa jossain määrin eurooppalaista käsitystä kuninkaiden jumalallisesta oikeudesta, mutta toisin kuin eurooppalainen käsite, se ei kuitenkaan anna ehdotonta oikeutta hallita. Taivaan valtakirjan käsitteeseen kuului myös oikeus kapinoida epäoikeudenmukaista hallitsijaa vastaan. Kiinalaiset historioitsijat tulkitsivat onnistuneen kapinan todisteeksi siitä, että taivas oli peruuttanut mandaattinsa hallitsijalta. Kautta Kiinan historian köyhyyden ja luonnonkatastrofien aikoja pidettiin usein merkkeinä siitä, että taivas piti nykyistä hallitsijaa epäoikeudenmukaisena ja korvaamisen tarpeessa olevana. Kiinan filosofit ja oppineet vetosivat usein taivaan valtuutukseen keinona rajoittaa hallitsijan vallan väärinkäyttöä.
Taivaan mandaatin käsitettä käytettiin ensimmäisen kerran tukemaan Zhou-dynastian (1046-256 eaa.) kuninkaiden hallintoa ja oikeuttamaan heidät syrjäyttämään Shang-dynastian (1600-1046 eaa.). Sitä käytettiin koko Kiinan historian ajan tukemaan keisareiden hallintoa, myös muiden kuin haniaanien, kuten Qing-dynastian, hallitsijoiden hallintoa. Tätä käsitettä käyttivät myös monarkit naapurimaissa, kuten Koreassa ja Vietnamissa. Samanlainen tilanne vallitsi Kaakkois-Aasiassa sijaitsevan Assamin kuningaskunnan Ahom-hallinnon perustamisesta lähtien.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on taivaan mandaatti?
V: Taivaan mandaatti on kiinalainen poliittinen ja uskonnollinen oppi, jota käytettiin Kiinan keisarin vallan perustelemiseen. Uskomuksen mukaan taivas edustaa maailmankaikkeuden luonnollista järjestystä ja tahtoa ja antaa mandaattinsa oikeudenmukaiselle hallitsijalle, joka tunnetaan nimellä Taivaan poika.
Kysymys: Miten taivaan valtuutuksen voi menettää?
V: Jos hallitsija kukistettiin, se tulkittiin merkiksi siitä, että hän oli kelvoton ja oli menettänyt taivaalta saamansa mandaatin. Luonnonkatastrofit, kuten nälänhätä tai tulvat, nähtiin myös merkkeinä siitä, että taivas oli tyytymätön hallitsijaan, joka oli menettänyt mandaattinsa.
Kysymys: Vaaditaanko lailliselta hallitsijalta aatelissyntyisyyttä?
V: Ei, aatelissyntyisyyttä ei vaadita lailliselta hallitsijalta Taivaan mandaatin mukaan. Han- ja Ming-dynastioiden kaltaiset dynastiat perustivat miehet, jotka olivat lähtöisin tavallisesta alkuperästä.
K: Onko tällä käsitteellä aikarajoituksia?
V: Ei, tähän käsitteeseen ei liity aikarajoituksia; sen sijaan se riippuu siitä, miten oikeudenmukaisesti ja taitavasti hallitsijat hoitavat velvollisuutensa ja perillistensä velvollisuudet.
K: Onko tämän käsitteen Kiinassa ja Euroopan kuninkaiden jumalallisen oikeuden välillä yhtäläisyyksiä?
V: Kyllä, näiden kahden käsitteen välillä on joitakin yhtäläisyyksiä; toisin kuin eurooppalaisessa käsitteessä, se ei kuitenkaan anna ehdotonta oikeutta hallita. Kiinalaiseen versioon sisältyy myös oikeus kapinoida epäoikeudenmukaista hallitsijaa vastaan.
K: Milloin ihmiset alkoivat käyttää tätä käsitettä Kiinassa?
V: Tätä käsitettä käytettiin ensimmäisen kerran Zhou-dynastian (1046-256 eaa.) aikana, kun he kukistivat Shang-dynastian (1600-1046 eaa.). Sen jälkeen keisarit ovat käyttäneet sitä koko Kiinan historian ajan, mukaan lukien muut kuin hania etniset hallitsijat, kuten Qing-dynastian hallitsijat. Sen ovat omaksuneet myös naapurimaat, kuten Korea ja Vietnam, sekä Kaakkois-Aasian Assam.
