Ming-dynastia (1368–1644) — Kiinan keisarivaltakunta ja keramiikka

Ming-dynastia tunnetaan kiinaksi nimellä Míng. Tämä kirjoitetaan kiinalaisin kirjaimin 明. Merkki on aurinko (日) ja kuu (月) yhdessä ja tarkoittaa "kirkas". Kiinalaiset käyttävät eri sanoja puhuakseen kiinalaisen "dynastian" eri merkityksistä englanniksi: heidän hallitustaan kutsutaan Míng cháoksi (明朝), heidän maataan kutsutaan Dà Míng dìguóksi (大明帝國 tai 大明帝国) ja heidän aikaansa Kiinan historiassa kutsutaan Míng dàiksi (明代).

Toisin kuin englanniksi, dynastian nimi ei ole sama kuin johtajien sukunimi. Kiinaa Mingin aikana johtanut suku oli Zhūs. Tämä kirjoitetaan kiinalaisin kirjaimin 朱. Nykyään se on vain yleinen kiinalainen sukunimi, mutta tuolloin se tarkoitti eräänlaista sinooperista (HgS) valmistettua punaista väriainetta.

Yuan-dynastia oli ennen heitä ollut osa Tšingis-kaanin aloittamaa mongolivaltakuntaa. Sen keisarit olivat olleet mongoleja, mutta suurin osa Kiinasta oli han-kiinalaisia. Pitääkseen valtansa, Yuanit käyttivät kiinalaista kolmen osaston ja kuuden ministeriön hallintoa, johon kuului keisaritutkintoja. Heidän lainsäädäntönsä antoi kuitenkin erityisvaltaa mongolialaisille, ja muiden maiden ihmiset ("semu") sijoittuivat toiseksi, pohjoiskiinalaiset kolmanneksi ja eteläkiinalaiset viimeiseksi. He olivat erityisen ystävällisiä tiibetiläisille buddhalaisille ja antoivat monia tärkeitä tehtäviä muslimeille, vaikka he myös pakottivat muslimit rikkomaan joitakin sääntöjä ja syömään kuten mongolit. Jotkut muslimit suuttuivat ja alkoivat taistella yuaneita vastaan. Monet alkoivat taistella vuoden 1340 jälkeen. Musta surma tappoi monia ihmisiä, eikä hallitus pitänyt yllä työtä, jota tarvittiin, jotta Keltainen joki ei tappanut ihmisiä tulvien tulviessa. Punaiset turbaanit aloittivat taistelut vuonna 1351, ja sen paras johtaja Zhu Yuanzhang sai Yuan-keisarin Toghun Temürin pakenemaan pääkaupungista Khanbaliqista (nykyisin Pekingin sisällä) vuonna 1368.

Kun Zhu Yuanzhang otti Khanbaliqin haltuunsa, hän sanoi, että Yuan oli ohi ja että hänen perheensä perustaisi uuden dynastian nimeltä Ming. Hän sanoi, että vuosi 1368 oli Hongwu-kauden 1. vuosi, ja hänet tunnettiin Hongwu-keisarina. Toghun Temür ja muut mongolit taistelivat edelleen häntä vastaan, mutta nyt heidät tunnettiin nimellä Pohjois-Yuan ja Mingistä tuli todellinen hallitus suurimmassa osassa Kiinaa.

Hongwu-keisarilla oli monia poikia, ja hän teki heistä Kiinan 13 eri osan johtajia. Hän ei jäänyt Khanbaliqiin. Hän teki vanhasta tukikohdastaan Yingtianista (nykyinen Nanjing) uuden pääkaupungin. Hän halusi Kiinasta perinteisemmän ja kiinalaisemman, joten hän lopetti suurimman osan hallituksen tuesta muille uskonnoille ja teki kristinuskosta lain vastaisen. Hän halusi Kiinan huolehtivan itsestään, joten hän lopetti suurimman osan tavaroiden ostamisesta ja myymisestä muista maista. Hän laati perheelleen sääntöluettelon, jota se noudatti enimmäkseen koko Ming-kauden ajan.

Hongwu-keisarin vanhin poika kuoli ennen häntä, joten seuraava keisari oli hänen pojanpoikansa Jianwen-keisari. Jianwen-keisari oli noin 20-vuotias eikä pitänyt monien setiensä vallasta. Hän alkoi ottaa heiltä valtaa pois, lähettää heidät pois tai jopa pakottaa heidät tappamaan itsensä. Beipingiä (vanhaa Khanbaliqia ja nykyistä Pekingiä) johtava setä oli nimeltään Zhu Di. Hän teeskenteli olevansa hullu, jotta Jianwenin keisari pelkäisi vähemmän. Keisari jopa päästi kolme poikaansa - jotka olivat pääkaupungissa, jotta he olisivat varmoja isänsä hyvästä käytöksestä - pohjoiseen tapaamaan häntä. Sitten Zhu Di aloitti sodan veljenpoikaansa vastaan.

Aluksi Zhu Di sanoi, että hänen sotansa oli vain "pahoja auttajia" vastaan, jotka käskivät hänen veljenpoikansa vahingoittaa heidän perhettään. Kun hänen sotansa onnistui ja hän valtasi Yingtianin (nykyinen Nanjing), hän teki itsestään Yongle-keisarin. Hän sanoi, ettei hänen veljenpoikansa ollut koskaan ollut oikea keisari, ja tappoi monia ihmisiä vanhasta hallituksesta. Hän ei luottanut Yingtianin asukkaisiin, joten hän teki Beipingistä pääkaupungin. Sen jälkeen eteläinen pääkaupunki tunnettiin nimellä Nanjing ja pohjoinen pääkaupunki Peking, ja näitä nimiä käytetään edelleen nykyäänkin. Pekingiin hän rakensi uuden kodin, josta tuli Kielletty kaupunki.

Yongle-keisari ei pitänyt monista niistä hallituksen jäsenistä, jotka olivat päässeet hallitukseen suorittamalla kokeet hyvin. Hän antoi enemmän valtaa eunukeille, miehille, joita satutettiin lapsena, jotta he eivät voisi saada omia lapsia. Yksi heistä oli Zheng He, muslimi, joka johti suuria aarrelaivoja Suzhoun ja Nanjingin eteläpuolelle seitsemällä suurella matkalla vuosina 1405-1433. Ensimmäiset matkat saattoivat olla Jianwenin keisarin etsimistä, mutta niistä tuli myös matkoja, jotka opettivat Kiinalle Etelä-Kiinan merta ja Intian valtamerta ja avasivat lisää osto- ja myyntitapahtumia heidän maidensa ja Kiinan välille.

Mingien pääkaupunki Peking kaatui vuonna 1644 Li Zichengin johtamaan kapinaan, joka perusti Shun-dynastian. Tämä korvattiin pian mantsujen johtamalla Qing-dynastialla. Mingeistä edelleen pitävä kansa jatkoi taistelua eteläisinä Mingeinä vuoteen 1683 asti.

Ming-valtakuntaa on kuvattu "yhdeksi ihmiskunnan historian suurimmista hallitusvakauden ja sosiaalisen vakauden aikakausista". Se oli viimeinen han-kiinalaisten johtama kiinalainen dynastia, lukuun ottamatta Li Zichengin ja Yuan Shikain lyhytaikaisia hallituksia. Se on kuuluisa myös Jiangxissa sijaitsevan Jingdezhenin ja Fujianissa sijaitsevan Dehuan keramiikasta.