Kuninkaiden jumalallinen oikeus – määritelmä ja historiallinen merkitys
Tutustu kuninkaiden jumalalliseen oikeuteen: määritelmä, historiallinen kehitys ja sen vaikutukset valtaan, yhteiskuntaan ja valtio-oppiin.
Kuninkaiden jumalallinen oikeus oli poliittinen ja uskonnollinen oppi. Se tarkoitti, että monarkki sai oikeuden hallita yksin Jumalalta. Hänen valtaansa ei voitu kyseenalaistaa, koska hän hallitsi Jumalan nimissä. Se antoi kuninkaalle ehdottoman vallan alamaisiaan kohtaan.
Perusajatus ja legitimointi
Opillinen ydin oli, että valta ei perustunut vain perimykseen tai asevoimaan, vaan pyhään oikeuteen. Kuninkaiden jumalallinen oikeus perusteli monarkin hallintaoikeuden jumalallisella tahdolla: kruunaukset ja siunaukset nähtiin Jumalan antamina valtuuksina. Korostettiin usein, että kuninkaan käskyjä ei saanut vastustaa, koska vastustaminen oli samalla vastustamista Jumalaa vastaan.
Historiallinen konteksti ja esimerkit
Oppi oli erityisen merkittävä keskiajalla ja varhaismodernilla kaudella Euroopassa, mutta vastaavia ajatuksia esiintyi myös muualla maailmassa (esim. Kiinan taivaan mandaatti, joka kuitenkin erosi länsimaisesta käsityksestä sikäli, että se voi myös peruutua hallitsijan pahuuden seurauksena).
- Englannissa 1600-luvulla kuningas Jaakko I puolusti vahvasti kuninkaallista jumalallista oikeutta.
- Ranskassa absolutismin huippukohdassa kuningas Ludvig XIV:n vallankäyttöä ja käyttäytymistä pidettiin usein esimerkkinä jumalallisen oikeuden mukaisesta yksinvaltiudesta.
- Monissa muissa Euroopan maissa kuningas tai ruhtinas sai kirkollisen siunauksen, mikä vahvisti hänen asemaansa sekä poliittisesti että moraalisesti.
Käytännön vaikutukset
Teorian seurauksena monarkit pyrkivät keskittämään vallan: he rajoittivat aateliston ja paikallisten hallintojen vaikutusvaltaa, ohjasivat lakeja ja verotusta oman tahtonsa mukaisesti ja perustelivat toimenpiteensä uskonnollisella oikeutuksella. Toisaalta käytännössä monet monarkit kohtasivat rajoituksia — kirkko, aatelisto, kaupunkien edustajat ja kansallinen oikeuskäytäntö saattoivat rajoittaa kuninkaan toimintaa.
Kritiikki ja opillinen murentuminen
Valistusajattelu, kasvava lakien ja kansalaisten oikeuksien korostaminen sekä poliittiset mullistukset kyseenalaistivat opinkappaleen. Tärkeitä tekijöitä olivat:
- Valistuksen filosofit (esim. Hobbesin ja Locken vaikutus) korostivat luonnonoikeutta ja sopimusteoriaa.
- Glorious Revolution (1688) Englannissa ja sitä seuranneet perustuslailliset ratkaisut rajoittivat kuninkaan valtaa.
- Ranskan ja Amerikan vallankumoukset tekivät selväksi, että valta voi perustua kansan tahdon edustukseen eikä pelkästään jumalalliseen oikeutukseen.
Perintö ja nykyaika
Tänään monissa maissa perinteinen jumalallinen oikeus on korvautunut perustuslaillisella tai demokratian pohjaisella legitimiteetillä. Kuitenkin sen vaikutus näkyy edelleen historiallisissa instituutioissa, seremonioissa ja monarkioiden symboliikassa. Joissain perinteisissä kuningaskunnissa uskonnollinen oikeutus voi edelleen olla osa hallinnon legitimaatiota, vaikkei se enää takaa ehdotonta vallankäyttöä.
Yhteenveto
Kuninkaiden jumalallinen oikeus on keskeinen historiallinen käsite, jolla on selitetty monarkkien valta-aseman oikeutusta läpi Euroopan varhaismodernin ajan. Vaikka oppi vaikutti pitkään poliittiseen ajatteluun ja valtajärjestelmiin, se menetti merkitystään, kun modernit valtiot ja oikeusjärjestelmät kehittyivät kohti perustuslaillisuutta ja kansanvaltaa.
Beginnings
Faaraoiden ja joidenkin muiden muinaisten kuninkaiden uskottiin olevan itse asiassa jumalia tai jumalien jälkeläisiä. Tämä käsitys katosi, kun monoteismi levisi. Keskiaikaisen periaatteen mukaan Jumala antoi poliittisille hallitsijoille oikeuden hallita maallisia asioita. Jumala antoi oikeuden hallita hengellisiä asioita paaville kirkon päämiehenä. Tätä on kutsuttu "kahden miekan opiksi". Vuonna 800 paavi Leo III kruunasi Kaarle Suuren Pyhän Rooman keisariksi. Siitä lähtien keisari oli maallinen valta ja paavi hengellinen valta. Tämä käsitys alkoi murtua ennen ensimmäistä ristiretkeä. Sen sijaan, että keisari olisi antanut miehiä ristiretkelle, paavi kutsui suoraan Euroopan aateliset.
Nousu ja lasku
Englannissa Henrik VIII irtautui katolisesta kirkosta ja paavin auktoriteetista. Vuonna 1534 annettujen ylivertaisuuslakien (Acts of Supremacy) nojalla Henrik oli sekä kuningas että Englannin kirkon "korkein pää". Protestanttisen uskonpuhdistuksen jälkeen teoria jumalallisesta oikeudesta antoi kuninkaalle ehdottoman vallan Jumalan edustajana maan päällä sekä poliittisissa että hengellisissä asioissa. Se teki hänestä tilivelvollisen vain Jumalalle. Englannin Jaakko I sanoi puheessaan parlamentille vuonna 1609 seuraavaa:
| " | Kuninkaat eivät ole ainoastaan Jumalan luutnantteja maan päällä ja istuvat Jumalan valtaistuimella, vaan jopa Jumala itse kutsuu heitä jumaliksi... Heillä on valta herättää ja kukistaa, hallita elämää ja kuolemaa, he ovat tuomareita kaikille alamaisilleen ja kaikissa asioissa, ja silti he ovat tilivelvollisia vain Jumalalle. | " |
Ranskassa tätä teoriaa oli pohdittu jo 1200-luvulta lähtien. Vaikka Ranska pysyi katolisena, sen kuninkaat irtautuivat vähitellen paavin hallinnasta. 1500-luvulle tultaessa kuningas korvasi paavin Ranskan kirkon ylimpänä auktoriteettina. Vuosien 1688-89 kunniakkaan vallankumouksen jälkeen jumalallisten oikeuksien teoria ei ollut enää suosittu Englannissa. Ranskassa kuninkaat, kuten Ranskan Ludvig XIV (1643-1715), jatkoivat jumalallisten oikeuksien oppia. Näin oli aina Ranskan vuoden 1789 vallankumoukseen asti. 1800-luvulle tultaessa sillä ei enää ollut uskottavuutta.
Kiina
Kiinalaisessa kulttuurissa oli samanlainen mutta vanhempi käsite, jota kutsuttiin "taivaan valtakirjaksi". Hyvällä hallitsijalla oli taivaan siunaus. Mutta jos hän hallitsi huonosti, mandaatti poistettiin. Kun Kiinan kansantasavalta perustettiin vuonna 1949, se vaati kansalta taivaan mandaattia.
Toinen sivu
- Teokratia
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kuninkaiden jumalallinen oikeus?
V: Kuninkaiden jumalallinen oikeus on oppi, joka antaa monarkille oikeuden hallita yksin Jumalan kautta ja estää ketään kyseenalaistamasta hänen valtaansa, koska hän hallitsee Jumalan nimissä.
K: Antaako kuninkaiden jumalallinen oikeus monarkille mahdollisuuden hallita alamaisiaan absoluuttisesti?
V: Kyllä, kuninkaiden jumalallinen oikeus antaa monarkille ehdottoman vallan alamaisiaan kohtaan.
K: Millä tavoin kuninkaiden jumalallinen oikeus on poliittinen oppi?
V: Kuninkaiden jumalallinen oikeus on poliittinen oppi, koska se luo poliittisen järjestelmän, jossa monarkki hallitsee absoluuttisella vallalla.
K: Mikä on kuninkaiden jumalallisen oikeuden merkitys?
V: Kuninkaiden jumalallisen oikeuden merkitys on siinä, että se legitimoi monarkkien ehdottoman vallan ja esti ihmisiä kyseenalaistamasta heidän valtaansa, koska heidän uskottiin hallitsevan Jumalan nimissä.
K: Kuka sai kyseenalaistaa monarkin auktoriteetin kuninkaiden jumalallisen oikeuden nojalla?
V: Kukaan ei saanut kyseenalaistaa monarkin valtaa kuninkaiden jumalallisen oikeuden nojalla.
K: Oliko kuninkaiden jumalallisella oikeudella uskonnollinen ulottuvuus?
V: Kyllä, kuninkaiden jumalallisella oikeudella oli uskonnollinen ulottuvuus, koska siinä väitettiin, että monarkin valta tuli yksin Jumalalta.
K: Oliko kuninkaiden jumalallinen oikeus suosittu ajatus kansan keskuudessa?
V: Kuninkaiden jumalallisen oikeuden suosio vaihteli eri yhteisöjen välillä, mutta se pysyi laajalti hyväksyttynä oppina suurimman osan historiasta.
Etsiä