Taloustieteessä marginaalinen kulutusalttius (MPC, marginal propensity to consume) kertoo, kuinka suuri osa käytettävissä olevien tulojen lisäyksestä käytetään kulutukseen. Kyse on siis indusoidusta kulutuksesta: siitä osasta henkilökohtaisten menojen kasvua, joka johtuu käytettävissä olevien tulojen kasvusta. Indusoidusta kulutuksesta käytetty termi on indusoitu kulutus, ja käytettävissä olevilla tuloilla tarkoitetaan tuloja verojen ja tulonsiirtojen jälkeen (ks. myös käytettävissä olevat tulot).
Miten MPC lasketaan
Marginaalinen kulutusalttius lasketaan yleensä muutoksen avulla:
MPC = ΔC / ΔYd
missä ΔC on kulutuksen muutos ja ΔYd on käytettävissä olevien tulojen muutos. Esimerkiksi, jos kotitalouden käytettävissä olevat tulot kasvavat yhdellä dollarilla ja kulutus kasvaa 0,65 dollarilla, MPC = 0,65. Tämä tarkoittaa, että kotitalous käyttää 65 senttiä ja säästää 35 senttiä, jos emme huomioi lainanottoa tai muita rahoitusjärjestelyjä.
Yhteys kulutusfunktioon ja muihin käsitteisiin
Klassinen yksinkertainen kulutusfunktio voidaan kirjoittaa muodossa C = a + bYd, jossa a on autonominen kulutus (tuloista riippumaton peruskulutus) ja b on marginaalinen kulutusalttius (b = MPC). On tärkeä erottaa marginaalinen ja keskimääräinen kulutusalttius (APC):
- APC (average propensity to consume) = C / Yd (kulutuksen osuus kokonaistuloista)
- MPC = muutoksen osuus, eli ΔC / ΔYd
MPC liittyy myös marginaaliseen säästöalttiuteen (MPS): MPS = 1 − MPC. Jos esimerkiksi MPC = 0,65, niin MPS = 0,35.
Keynesin näkemys ja tyypillinen arvoalue
John Maynard Keynesin mukaan marginaalinen kulutusalttius on yleensä pienempi kuin yksi. Käytännössä MPC on usein välillä 0–1: osa tulojen lisäyksestä käytetään ja osa säästetään. Poikkeustilanteissa ja lyhyellä aikavälillä ihmiset voivat myös lisätä lainanottoa tai käyttää säästöjään niin, että laskennallinen MPC voi näyttää yli yhden, mutta tämä ei ole pysyvä tai vakio tilanne.
Mikä vaikuttaa MPC:hen?
- Tulotaso: MPC on yleensä korkeampi pienituloisilla kotitalouksilla, koska he käyttävät suuremman osan lisätuloista välittömiin tarpeisiin.
- Tulojen laatu: pysyvä tulo (vs. tilapäinen kertatulo) vaikuttaa — pysyvien tulojen kasvu lisää usein kulutusta enemmän.
- Odotukset ja luottamus: tulevaisuuden tulo-odotukset ja talousluottamus muokkaavat kulutuskäyttäytymistä.
- Korkotaso ja lainansaanti: alhaiset korot ja helppo luoton saatavuus voivat lisätä kulutusta ja siten hetkellisesti MPC:tä.
- Varallisuus: vauraammat kotitaloudet saattavat säästää suuremman osan lisätuloista, jolloin MPC on pienempi.
- Avoin talous: osasta tulojen lisäyksestä voi mennä tuontitavaroihin — marginaalinen tuontualttius pienentää kotimaista kulutusvaikutusta.
Poliittiset ja makrotaloudelliset seuraukset
MPC on keskeinen tekijä finanssipoliittisessa analyysissa, koska se määrää niin sanotun tulo- ja kulutusmonopoliin vaikutuksen eli kerrannaisvaikutuksen. Yksinkertaisessa suljetussa taloudessa fiscal multiplier = 1 / (1 − MPC). Esimerkiksi MPC = 0,65 antaa kertaluvuksi noin 2,86, eli yhden yksikön lisäys autonomisissa menoissa voi kasvattaa kokonaistuloa likimain 2,86 yksikköä.
Tämän vuoksi politiikat, jotka kohdistuvat kotitalouksille, joilla on korkea MPC (esim. pienituloiset), voivat lisätä talouden kysyntää tehokkaammin kuin saman suuruinen tuki varakkaille kotitalouksille.
Mittaamisen haasteet
- Erilaisten tulojen luonne (tilapäinen vs. pysyvä) vaikeuttaa MPC:n luotettavaa estimointia.
- Tieto- ja mittausvirheet, verojärjestelmien vaikutukset ja tulonsiirrot muuttavat käytettävissä olevien tulojen käsitettä.
- Ajallinen ulottuvuus: lyhyen ja pitkän aikavälin MPC voivat poiketa merkittävästi.
Yhteenveto
Marginaalinen kulutusalttius on yksinkertainen mutta vaikutusvaltainen käsite taloustieteessä: se kuvaa, kuinka suuri osa tulojen lisäyksestä kulutetaan. MPC vaikuttaa säästämiseen, finanssipolitiikan tehoon ja talouden kokonaiskysyntään. Käytännössä se riippuu monista tekijöistä — tulojen jakautumisesta, odotuksista, varallisuudesta, luottamuksesta ja siitä, kuinka pysyvä tulonmuutos on.