Keynesiläinen taloustiede — määritelmä ja keskeiset periaatteet
Mitä on keynesiläinen taloustiede? Lue selkeä määritelmä ja keskeiset periaatteet: valtion elvytys, kysyntäpolitiikka, työllisyys ja talouskasvun ohjaus.
Keynesiläinen taloustiede (myös keynesiläisyys) kuvaa John Maynard Keynesin talousteorioita. Keynes esitteli keskeiset ajatuksensa kirjassaan The General Theory of Employment, Interest and Money, joka julkaistiin vuonna 1936. Teoriat syntyivät suuren laman kokemuksista ja pyrkivät selittämään, miksi markkinat eivät aina itsestään palautu työvoiman täystyöllisyyteen.
Määritelmä ja keskeiset ajatukset
Keynesin ydinsanoma on, että talouden kokonaistuotanto ja työllisyys määräytyvät kysynnän, eli kotitalouksien, yritysten ja julkisen sektorin kokonaiskysynnän, tasosta. Kun kokonaiskysyntä on riittämätön, tuotanto ja työllisyys laskevat, ja markkinat eivät välttämättä korjaa tilannetta nopeasti itse. Tällaisissa tilanteissa hallituksen aktiivinen toiminta voi palauttaa talouden toimintaan.
Keskeiset periaatteet
- Kokonaistuotanto ja kysyntä: Yksittäisen yrityksen tuotanto riippuu muiden ostokäyttäytymisestä. Kun ihmiset kuluttavat ja investoivat, yritykset kasvattavat tuotantoaan ja palkkaavat työntekijöitä; päinvastainen suuntaus johtaa laskusuhdanteeseen.
- Säästäminen ja investoinnit: Keynes korosti, että säästäminen ei automaattisesti muutu investoinneiksi. Jos kulutus vähenee ja ihmiset säästävät, eivätkä yritykset investoi, kokonaiskysyntä laskee.
- Multiplikatiivinen vaikutus: Julkisen kulutuksen tai investointien lisäys voi kasvattaa kokonaiskysyntää enemmän kuin alkuperäinen menoerä, koska saadut tulot käytetään osin uudelleen kulutukseen.
- Likviditeettipreferenssi ja korko: Keynes selitti korkotason rahan kysynnän ja tarjonnan avulla (likviditeettipreferenssi). Korkotaso vaikuttaa investointeihin; erittäin alhaiset korot ja epävarmat odotukset voivat silti estää investointeja.
- Epätäydellisyydet markkinoilla: Palkat ja hinnat voivat olla "tahmeita" (sticky), jolloin ne eivät laske nopeasti, jotta työmarkkinat saavuttaisivat täystyöllisyyden. Tämä johtaa pitkäkestoiseen työttömyyteen ilman politiikkaa.
- Odottamukset ja "animal spirits": Keynes korosti epävarmoja odotuksia ja ihmisten tunteiden (animal spirits) vaikutusta investointipäätöksiin—odotukset voivat romahtaa ja estää investointeja.
Hallituspolitiikka ja elvytys
Keynesiläisessä politiikassa korostetaan julkisen vallan roolia suhdannevaihtelujen tasaamisessa. Kun yksityinen kysyntä laskee, hallitus voi lisätä menojaan tai laskea veroja antaakseen taloudelle vetoapua. Tyypillisiä toimenpiteitä ovat julkiset investoinnit (esim. infrastruktuuri), suorat työllisyysohjelmat ja tulonsiirrot, jotka pitävät ostovoiman yllä.
Tärkeä käsite on automatiset vakauttajat, kuten työttömyysturva ja progressiivinen verotus, jotka laukaisevat tulojen siirtoa eikä vaadi joka kerta erillistä päätöstä. Lisäksi Keynes korosti, että kriisin aikana lainarahalla toteutettu elvytys voi olla perusteltua: kun talous tuottaa alle potentiaalinsa, julkinen velka voidaan maksaa takaisin myöhemmin talouden elpyessä.
Keynes huomautti myös tilanteesta, jota kutsutaan likviditeettikouraksi (liquidity trap): silloin korot ovat niin matalat eikä investointihalua ole, että rahapolitiikka (korkojen laskeminen) ei enää tehoa. Tällöin finanssipolitiikka on usein tehokkaampaa.
Kriitikot ja vastaväitteet
Keynesiläisyyttä on kritisoitu monelta suunnalta. Monet konservatiivit, konservatiivit, libertaristit ja itävaltalaiseen talouteen uskovat ihmiset vastustavat valtion aktiivista puuttumista. Heidän argumenttejaan:
- Rahoituksen siirtyminen ja crowding out: Kun valtio lainaa, se saattaa nostaa korot ja "viedä" varoja yksityisiltä investoinneilta.
- Kannustimet: Pitkittynyt julkinen tuki voi heikentää yksityistä vastuuta ja palkita huonosta päätöksenteosta (esim. liiallisen riskin ottaminen pankeissa).
- Talousteoreettiset vaihtoehdot: Monet monetaristit (kuten Milton Friedman) ja myöhemmin rational expectations -koulukunta kritisoivat keynesiläistä politiikkaa sen odotusten, inflaation ja taloudellisen dynamiikan aliarvioimisesta.
1970-luvun stagflaatio—samanaikainen korkea inflaatio ja korkea työttömyys—heikensi keynesiläisyyden suosiota, koska silloin uskottiin, että keynesiläinen politiikka ei selittänyt tai ratkaissut tällaista tilannetta. Monet päättelivät, että tarjontapuolen tekijät ja rahamäärän hallinta olivat tärkeämpiä.
Keynesiläisyys nykyaikana
Keynesiläisyys on kuitenkin kehittynyt. 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun taloustieteessä syntyi niin kutsuttu "New Keynesian" -sukupolvi, joka rakentaa keynesiläisyyden mikrofundamentteja (eli selittää mikrotason päätöksillä, miksi hinnat ja palkat ovat tahmeita). Modernit mallit, kuten DSGE-mallit, yhdistävät näitä ajatuksia ja huomioivat odotusten muodostumisen, inflaation ja rahapolitiikan roolin.
Taloudellinen kriisi vuonna 2007–2009 ja sitä seurannut suuri taantuma palauttivat keskustelun elvytyksen tarpeesta: monissa maissa (esim. Yhdysvalloissa, johon viitataan myös Barack Obaman elvytystoimiin) hallitukset toteuttivat suuren mittakaavan elvytystoimia ja tukipaketteja. Puhetta käytiin myös siitä, onko elvytys oikea ratkaisu vai tuoko se moraalikadon (moral hazard) suurille toimijoille, kuten pankeille.
Nykykeskusteluissa korostuu, että politiikan tehokkuus riippuu tilanteesta: talouden syvyydestä, korkotasosta, rahoitusjärjestelmän tilasta ja kansantalouden velkakestävyydestä. Lisäksi empiria (tutkimukset ja laskelmat) pyrkivät arvioimaan fiskaalisten multiplikattoreiden suuruutta eri olosuhteissa — eli kuinka paljon yhden euron julkinen meno lisää kokonaistuotantoa.
Yhteenveto
Keynesiläinen taloustiede tarjoaa selityksen ja politiikkasuosituksia tilanteisiin, joissa markkinat eivät itsestään palautu täystyöllisyyteen. Keskeistä on kokonaiskysynnän merkitys, julkisen vallan rooli suhdanteiden tasaajana ja ymmärrys siitä, että raha- ja finanssipolitiikalla on erilaiset vaikutukset eri tilanteissa. Vaikka keynesiläisyyttä on kritisoitu ja kehitetty, sen ajatus — että julkinen sektori voi lieventää lamakausia ja palauttaa kysyntää — on yhä keskeinen osa talouspoliittista keskustelua.
Perusajatukset
Keynesillä oli seuraavat ajatukset:
- Tavaramarkkinat ohjaavat työllisyyttä ja tuotantoa. Työmarkkinat eivät.
- On mahdollista, että ihmiset jäävät työttömiksi, vaikka he haluaisivat tehdä työtä.
- Säästöjen lisääntyminen ei johda investointien lisääntymiseen saman verran. Ihmiset voivat valita, sijoittavatko he rahansa vai säästävätkö he ne.
- Rahaan perustuva talousjärjestelmä eroaa tavaranvaihtoon perustuvasta talousjärjestelmästä.
- Rahan määrällinen teoria pätee vain, jos työttömyyttä ei ole.
- Markkinataloudessa sijoittajien käyttäytymistä ohjaa se, mitä Keynes kutsui sijoittajien eläinhengeksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on keynesiläinen taloustiede?
V: Keynesiläinen taloustiede on John Maynard Keynesin kehittämä talousteoria, jonka hän esitti kirjassaan The General Theory of Employment, Interest and Money. Siinä kuvataan, miten kapitalismi toimii, ja ehdotetaan, että hallituksen pitäisi puuttua asiaan auttaakseen ihmisiä, joilla ei ole työtä talouden laskusuhdanteiden aikana.
Kysymys: Mitä Keynes sanoi kapitalismista?
V: Keynes sanoi, että kapitalismi on hyvä talousjärjestelmä, jossa ihmiset ansaitsevat rahaa työstään ja yritykset työllistävät ihmisiä ja maksavat heille palkkaa työstä.
K: Mitä konservatiivit, libertaarit ja itävaltalaiset taloustieteilijät ajattelevat keynesiläisestä taloustieteestä?
V: Konservatiivit, libertaarit ja itävaltalaiseen taloustiedeoppiin uskovat ovat eri mieltä keynesiläisessä taloustieteessä esitetyistä ajatuksista, koska he uskovat, että talous voi parantua ilman valtion väliintuloa. He myös väittävät, että kun valtio lainaa rahaa, se vie rahaa yrityksiltä.
Kysymys: Miksi keynesiläinen taloustiede oli vähemmän suosittu 1970-luvun lopulla?
V: 1970-luvun lopulla monet tulkitsivat Keynesin teorian sanovan, että on mahdotonta, että samaan aikaan olisi sekä korkea inflaatio että korkea työttömyys. Tämän seurauksena jotkut alkoivat suhtautua epäilevästi teorian tehokkuuteen, minkä vuoksi sen suosio väheni.
Kysymys: Milloin keynesiläisestä taloustieteestä tuli jälleen suositumpi?
V: Vuonna 2007 tapahtuneen suuren taantuman jälkeen johtajat eri puolilla maailmaa (myös Barack Obama) loivat elvytyspaketteja, joiden avulla hallitukset saattoivat käyttää rahaa työpaikkojen luomiseen. Tämä auttoi palauttamaan keynesiläisen taloustieteen suosion.
K: Miten elvytyspaketti palkitsee konservatiivien ja libertaarien mukaan huonoa käytöstä?
V: Konservatiivien ja liberalistien mukaan hallitusten luomat elvytyspaketit palkitsevat huonoa käytöstä, joka johtaa taantumiin, koska ne kertovat suurpankeille, että ne voivat käyttäytyä huonosti ilman seuraamuksia, koska hallitus puuttuu asiaan tarvittaessa.
Etsiä