Mauisaurus ("Maui-matelija") on plesiosaurusten suku, joka eli ylemmän liitukauden aikana noin 80–69 miljoonaa vuotta sitten. Nimi viittaa maoritaruston hahmoon Mauihin ja tammiin liskonpäihin päättyvään tavanomaiseen sukunimeämiseen. Mauisaurus haasti on suvun ainoaksi kuvailluksi lajiksi jäänyt nimi, ja suvun fossiileja on löydetty useista Uuden-Seelannin liitukautisista merikerrostumista. Löydöt ovat kuitenkin vaihtelevan säilyneisyyden omaavia: osa yksilöistä on melko täydellisiä, mutta monet fragmentit ovat rikkonaisia tai vaikeasti diagnostisoitavia.
Mauisauruksella oli perinteisen käsityksen mukaan erittäin pitkä kaula — kuvauksissa on mainittu jopa 68 kaularangan nikamaa — ja se oli yksi pisimmistä tunnetuista plesiosaurien kauloista. Kokonaispituudeksi on arvioitu yli 8 metriä, mutta kokoarviot vaihtelevat riippuen siitä, mitkä fossiilit todella kuuluvat tälle suvulle. Ruumis oli pitkä ja hoikka, rakenteeltaan joustava, ja selkä- ja lantionseudun nikamisto oli sopeutunut uivaan elämäntapaan. Kullakin puolella oli kaksi suurta, lautasmaista räpylää, joiden voimakas veto tuotti eteenpäin työntävän voiman: tällainen neliräpyläinen liikkuminen muistuttaa nykyisten merilintujen tai merten "aluksen" kaltaista vedessä tapahtuvaa uintia, jossa koko ruumis toimii potkurina.
Lihansyöjänä Mauisaurus söi todennäköisesti kaloja, kalmareita ja muita merieläimiä. Hampaat olivat terävät ja rosoiset, sopivia saaliin tarttumiseen ja pitämiseen kieriästä tai liukkaasta saaliista. Plesiosaurukset yleisesti näyttävät pyörineen petona rannikko- ja aavemmilla merialueilla, joissa ne iskivät saaliiseen joko nopeilla hyökkäyksillä tai pitkää kaulaa hyödyntävillä napautuksilla.
Fossiilisten löydösten ja taksonomian osalta Mauisaurus on herättänyt paljon keskustelua: osa tutkijoista pitää sukuun liitettyjä näytteitä epäselvinä, jolloin nimiä Mauisaurus ja M. haasti on esitetty luokiteltavaksi osittain kyseenalaisiksi tai nomen dubium -tasoisiksi. Tämä johtuu siitä, että aikalaiset luokittelut perustuivat usein fragmentaarisiin luutuihin, ja myöhemmät analyysit ovat saattaneet osoittaa erot muiden plesiosaurusten kanssa vähäisemmiksi kuin ensin ajateltiin. Silti useissa museonäyttelyissä ja yleiskirjallisuudessa Mauisaurus mainitaan Uuden-Seelannin suurimpana ja tunnetuimpana plesiosauruksena.
Paleoekologisesti Mauisaurus asutti liitukauden lämpimiä rannikko- ja lauhkeamman syvänmeren alueita, joissa ravintoa oli runsaasti. Plesiosauruksille yleinen lisääntymistapa oli todennäköisesti elävin poikasin syntyminen (viviparia), ja vaikka suoraan Mauisauruksesta ei ole säilynyt synnytystapaan viittaavaa fossiilia, sukulaisryhmien löydökset tukevat tätä oletusta.
Mauisauruksen fossiileja säilytetään Uuden-Seelannin museoissa ja tutkimuslaitoksissa, ja laji on tärkeä osa maan paleontologista historiaa. Tutkimus jatkuu: uusia löytöjä ja uudelleentulkintoja tarvitaan, jotta voidaan varmemmin sanoa, miten monta erillistä lajia liitukauden Uuden-Seelannin plesiosauruksista oikeasti oli ja mitä ominaisuuksia juuri Mauisaurus tarkasti edusti.
Yhteenvetona: Mauisaurus on merkittävä ja mielenkiintoinen esimerkki Uuden-Seelannin liitukautisesta merielämästä — suuri, pitkäkaulainen, neliräpyläinen ja lihansyöjä plesiosaurus — mutta sen tarkka taksonomia ja osien kuuluvuus samaan sukuun ovat edelleen tutkijoiden arvioitavana.
