Plesiosaurukset – muinaiset merieläimet: kaula, evät ja fossiilit

Tutustu plesiosauruksiin: pitkäkaulaiset merielävät, voimakkaat evät, merkittävät fossiilit ja löytöhistoria Jurassic Coastilta — kiehtova matka miljoonien vuosien taakse.

Plesiosaurukset olivat meressä eläviä matelijoita, jotka elivät maapallolla keskitriaskaudelta aina liitukauden loppuun saakka. Ne olivat pääasiassa lihansyöjiä ja sopeutuivat vedessä elämiseen tehokkailla, evämäisillä raajoillaan. Lisätietoja aiheeseen liittyvistä käsitteistä löytyy myös seuraavista linkeistä: lihansyöjäeläimiä syövien, merihyönteisten järjestö.

Anatomia ja ulkonäkö

Plesiosauruksilla oli tyypillisesti leveä, laiskanmuotoinen vartalo, lyhyt häntä ja neljä suurta melaparia, joita ne käyttivät uimiseen. Kaulan pituus vaihteli ryhmästä riippuen — jotkut lajit kehittivät hyvin pitkän kaulan ja pienen pään, kun taas toiset (ns. pliosaurit) olivat lyhytkaulaisempia ja voimakkaampipäisiä. Usein kallon rakenne paljasti, että ne söivät kalaa, mustekaloja ja muita merieliöitä; fossiileista on löydetty esimerkiksi pyydystysjälkiä ja hampaita, jotka viittaavat petomaisesti saalistukseen. Kallon osista on olemassa fossiilisia todisteita (kallo).

Löydöt ja tutkimushistoria

Varhaiset löydöt ja kuvaukset auttoivat paleontologeja tunnistamaan ryhmän. Vuonna 1719 William Stukeley kuvasi osittaisen luurangon, ja myöhemmin löydöt herättivät laajempaa kiinnostusta — tieto kulki myös tiedeyhteisöissä, joihin kuului muun muassa Charles Darwinin sukua. Tunnetuin varhaisista löytöpaikoista on Englannin etelärannikko: Mary Anning löysi merkittäviä plesiosauruksen fossiileja Dorsetista Jurassic Coastilta talvella 1820/21. Ensimmäisestä löydöksestä puuttui aluksi kallo, mutta Anning löysi vuonna 1823 toisen yksilön, jossa oli myös kallon osia. Pastori William Conybeare antoi eräille löydetyille fossiileille nimen Plesiosaurus.

Esiintyminen ja sukupuutto

Varhaisimmat plesiosaurusten jäännökset tunnetaan keskitriaskaudelta (ks. ^s128), ja ryhmä oli runsaslukuisena koko jurakauden ja liitukauden ajan. Plesiosaurukset levittäytyivät laajalle maailman meriin. Ne katosivat yhdessä monien muiden merieläinten kanssa maapallon historian suurimmassa massasukupuutossa K–Pg-sukupuutostapahtumassa noin 66 miljoonaa vuotta sitten.

Elintavat ja lisääntyminen

Plesiosaurusten liikkuminen vedessä tapahtui neljän evän yhteistyönä; todennäköisesti niiden uiminen muistutti nykyisten merikilpikonnien tai manta-rauskujen liikkumista, eli evien liikkeillä tuotettiin nostetta ja työntövoimaa. Ruokavalio koostui pääasiassa kaloista ja pehmeämmistä selkärangattomista, kuten ammoniiteista ja muista nilviäisistä. Lisääntymisestä on vähemmän suoria fossiilisia todisteita, mutta monet tutkijat pitävät mahdollisena, että ainakin osa plesiosauruksista synnytti eläviä poikasia (vivipariteetti), koska elämän tapa meressä saattaa suosia tällaisia strategioita.

Luokittelu

• Plesiosauria jaetaan karkeasti kahteen pääryhmään: pitkänkaulaisiin plesiosauroideihin ja lyhytkaulaisiin pliosauroideihin.
• Ryhmä sisältää useita heimotason taksonomia, joiden muodot ja elintavat vaihtelivat suuresti.

Plesiosaurusten fossiilit auttavat ymmärtämään meriekosysteemien kehitystä mesotsooisella ajalla ja havainnollistavat, miten matelijat pystyivät täyttämään erilaisia ekologisia lokeroita valtamerissä. Monet fossiilit ovat peräisin hyvin tutkituista kivikerrostumista, ja löytöjä tehdään yhä — niistä saadaan uusia tietoja luuston rakenteesta, elintavoista ja evoluutiosta.

Kuvaus

Plesiosaurusten räpylöissä oli paljon luita, mikä teki niistä joustavat. Yhdelläkään nykyeläimellä ei ole tällaista neljän melan anatomiaa: nykyiset kilpikonnat käyttävät eturaajojaan uintiin. Ne olivat pääasiassa kalansyöjiä.

Pliosaurukset

Pliosaurukset olivat ryhmä enimmäkseen suuria vedenalaisia petoeläimiä, joilla oli lyhyt kaula ja suuri pää. Niiden koko vaihteli kahdesta 15 metriin, ja ne olivat suurten kalojen ja muiden matelijoiden saalistajia. Niiden virtaviivainen ruumiinmuoto viittaa siihen, että ne uivat ja söivät veden alla.

• Liopleurodon.

Pitkän kaulan plesiosaurukset

Pitkäkaulaisia plesiosauruksia oli kolme sukua, joiden elämäntyyli oli ilmeisesti erilainen kuin pliosaurusten. D.M.S. Watson ehdotti, että ne toimivat pintauimareina, jotka syöksyivät alas nappaamaan planktonia syöviä pienempiä kaloja. On vaikea nähdä pitkän kaulan hyötyä veden alla; veden alla toimivilla vesinisäkkäillä on virtaviivainen torpedon muoto, kuten pliosauruksilla ja iktyosauruksilla. Hampaiden ja leukojen asetelmasta päätellen kaikki pidempikaulaiset sukulaiset söivät pieniä kaloja. Ainakin jotkut olivat kuitenkin pohjasyöjiä, jotka söivät erilaisia saaliseläimiä. Simpukoiden sulattamista auttoivat gastrolithit.

• Plesiosauridit: kaula ei ole yhtä pitkä kuin kahdella muulla suvulla, eikä niin joustava: yleisluonteinen plesiosaurus. Pää keskikokoinen, kaula melko paksu ja vahva, jopa 30 nikamaa.
• Plesiosaurus

• Cryptoclididit: pidemmät kaulat, joissa on yli 30 nikamaa.
• Cryptoclidus

• Elasmosauridit: erittäin pitkät kaulat; joillakin myöhemmillä muodoilla on jopa 76 kaularankaa ja melko pienet kallot. ^s30 Watsonin ja Alexanderin ajatukset pätevät erityisesti tähän ryhmään.
• Elasmosaurus
• Thalassomedon
• Mauisaurus, pisin koskaan löydetty plesiosaurus.

Gastroliitit

Plesiosaurusten vatsoista on löydetty belemniittien (kalmarin kaltaiset eläimet) ja ammoniittien (jättiläismäiset nautiluksen kaltaiset nilviäiset) fossiileja. Plesiosaurukset eivät kuitenkaan pystyneet murtamaan kuoria. Sen sijaan ne luultavasti nielivät ne kokonaisina. Plesiosauruksen vatsassa oli "mahakiviä", joita kutsutaan gastroliteiksi. Nämä kivet liikkuivat plesiosauruksen vatsassa ja halkaisivat tai murskasivat sen syömien eläinten kuoret. Eräässä Etelä-Dakotasta löydetyssä plesiosaurusfossiilissa oli 253 gatrolithia, jotka painoivat yhteensä 29 kiloa.

Yksi Mary Anningin löydöistä: Rhomaleosaurus Natural History Museumissa Lontoossa.


Plesiosauruksen gastrolitit

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä olivat plesiosaurukset?

K: Milloin plesiosaurukset kukoistivat?

K: Kuka kuvasi ensimmäisen plesiosauruksen osittaisen luurangon ja milloin?

K: Mistä ja kuka löysi ensimmäisen melko täydellisen plesiosauruksen?

K: Mitä Mary Anningin löytämästä ensimmäisestä melko täydellisestä plesiosauruksesta puuttui?

K: Milloin plesiosaurukset kuolivat sukupuuttoon?

K: Mitä ominaisuuksia plesiosauruksilla oli?

Hae kirjaimella