Miramax Films on yhdysvaltalainen elokuvien levitys- ja tuotantoyhtiö. Sen pääkonttori sijaitsi New Yorkissa, New Yorkissa, ennen kuin Walt Disney Company osti sen. Yhtiöstä tuli tunnettu erityisesti riippumattomien ja usein provosoivien elokuvien löytämisestä, markkinoinnista ja levittämisestä laajemmalle yleisölle.
Perustaminen ja nimi
Yhtiön perustivat veljekset Harvey ja Bob Weinstein New Yorkin Buffalossa vuonna 1979. Nimi Miramax syntyi yhdistämällä heidän vanhempiensa etunimet, Max ja Miriam. Aluksi Miramax keskittyi levittämään riippumattomia elokuvia, joita suuret studioketjut eivät halunneet julkaista. Tavoitteena oli tuoda laadukkaita, mutta kaupallisesti epävarmoja teoksia laajemmalle yleisölle.
Varhaiset menestykset
Yrityksen ensimmäinen laajempi menestys syntyi, kun Weinsteinit tekivät yhteistyötä brittituottaja Martin Lewisin kanssa ja hankkivat Yhdysvaltain oikeudet kahteen konserttielokuvaan, jotka oli kuvattu ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin hyväksi järjestetyistä hyväntekeväisyystapahtumista. Weinsteinit yhdistivät tuotannot ja julkaisivat elokuvan, joka menestyi kesällä 1982 ja auttoi vakiinnuttamaan Miramaxin asemaa indie-markkinoilla. Elokuva Salainen poliisin toinen tanssiainen oli Miramaxille menestys kesällä 1982.
Merkittävät elokuvat ja vaikutus
Miramax levitti ja tuotti useita kansainvälisesti tunnettuja elokuvia, jotka nostivat yhtiön profiilia 1990-luvulla. Yhtiön tunnettuja levittämiä elokuvia ovat muun muassa The Crying Game, Sex, lies, and videonauha, Tie Me Up! TieMe Down! ja Skandaali. Miramax tuotti myös omia menestyksiä, kuten Pulp Fiction ja Shakespeare In Love. Monista Miramaxin elokuvista tuli sekä arvostettuja että kaupallisesti menestyneitä.
Yhtiö oli keskeinen toimija 1990-luvun riippumattoman elokuvan vallankumouksessa, ja senstrategiat — kuten tehokas festivaalikierto, kohdennettu markkinointi ja taitava levitys — muuttivat tapaa, jolla indie-elokuvat saavuttivat suuren yleisön. Miramax tuotti tai levitti useita elokuvia, jotka ylittivät 100 miljoonan dollarin lipputulot; menestynein elokuva oli Chicago, joka toi yli 300 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti.
Omistajuus, organisaatio ja jatko
Vuonna 1993 Walt Disney Company osti Miramaxin noin 60 miljoonalla dollarilla. Weinsteinin veljekset jatkoivat yhtiön johtamista usean vuoden ajan, mutta Miramax toimi erillään monista muista Disney-yhtiöistä: Disneyllä oli lopullinen päätösvalta siitä, mitä Miramax julkaisi, mutta Weinsteinit saivat samanlaista itsenäisyyttä kaupallisen ja luovan linjan valinnassa. Harvey ja Bob Weinstein erosivat Miramaxin johdosta 30. syyskuuta 2005; sen jälkeen he perustivat oman tuotantoyhtiönsä, The Weinstein Companyn.
Miramaxilla oli myös erillinen osasto perhe- ja lastenelokuville, Miramax Family Films, joka keskittyi perheystävällisempään materiaaliin ja lisäsi yhtiön monipuolisuutta elokuvamarkkinoilla.
Miramax mainitaan joskus osana laajempia repertuaareja ja vertailuryhmiä — esimerkiksi se on yksi Big Ten -elokuvastudioista — mikä korostaa sen asemaa merkittävänä toimijana alalla etenkin 1990-luvulta eteenpäin.
Myynti ja oikeudet
Disney myi Miramaxin elokuvakirjaston lopulta Filmyard Holdingsille joulukuussa 2010 noin 663 miljoonalla dollarilla. Myynnin yhteydessä Miramaxin elokuvien kotivideo-oikeudet järjestettiin uudelleen: Yhdysvalloissa Echo Bridge sai video-oikeudet noin 250 Miramaxin elokuvaan, kun taas Lions Gate Entertainment hallitsee noin 550 muuta Miramaxin nimikettä. StudioCanalilla on laajat kotivideo-oikeudet Miramaxin katalogiin Yhdysvaltojen ulkopuolella.
Vaikutus ja perintö
Miramaxin merkitys elokuvateollisuudessa ei perustu pelkästään lipputuloihin, vaan myös tapaan, jolla se muutti riippumattomien elokuvien levitystä, festivaalikäytäntöjä ja kansainvälistä markkinointia. Yhtiö oli uranuurtaja monien ohjaajien ja näyttelijöiden uralla ja vaikutti siihen, että pienemmät tuotannot saattoivat saavuttaa laajan yleisön ja ansaita sekä kriittistä että kaupallista menestystä.