Neotenia: määritelmä, esimerkit (axolotl) ja ihmisen neotenoottiset piirteet
Neotenia: mitä se tarkoittaa, axolotlin esimerkki ja ihmisen neotenoottiset piirteet — kasvot, aivot, käyttäytyminen ja miten kehitysmuutos muovaa evoluutiota ja kulttuuria.
Neotenia on eräs heterokronian muoto: kehityksen ajoituksen muuttumista siten, että ruumiillinen (somatinen) kehitys hidastuu, kun taas sukupuolinen kypsyminen tapahtuu normaalissa tahdissa. Tässä tilanteessa yksilö voi saavuttaa lisääntymiskyvyn säilyttäen nuoruuden morfologisia piirteitä eli näyttäytyä aikuisena “toukkamuodossa”. Klassinen ja usein mainittu esimerkki on Axolotl-salamanteri.
Axolotl – esimerkki neoteniasta
Axolotl (Ambystoma mexicanum) on vesielämässä pysyvä salamanderilaji, joka säilyttää toukkamaisia piirteitään aikuisikään asti. Aikuinen axolotl voi olla sukukypsä, mutta säilyttää ulkoiset kidukset, kidusripset ja muiden lajien metamorfosissa katoavia rakenteita. Monet amfibioiden metamorfosista vastaavat hormonit (erityisesti kilpirauhashormonit) ovat keskeisessä roolissa: neoteniassa hormonivasteet tai hormonin tuotanto voivat olla muuttuneita, mikä estää normaalia aikuistumista (metamorfosia) mutta sallii sukupuolisen kypsymisen.
Ihmisen neotenoottiset piirteet
Usein on esitetty, että ihmislaji on esimerkki neoteniasta: aikuisilla ihmisillä on piirteitä, jotka muistuttavat enemmän nuorten apinoiden kuin aikuisten apinoiden morfologiaa. Näitä kuvataan toisinaan lapsenomaisiksi piirteiksi. Nämä ovat joitakin ihmisen neotenoottisia piirteitä:
- Litteät ja leveämmät kasvot – kasvojen profiili on tasaisempi verrattuna moniin muihin kädellisiin.
- Karvattomuus tai vähäisempi karvapeite – ihmisellä on suhteessa vähemmän kehonkarvoitusta kuin useimmilla muilla apinoilla.
- Pienemmät nenä ja leuat, pienemmät hampaat – erityisesti etuleuan ja yläleuan suhteellinen pienentyminen verrattuna moniin muunnoksiin.
- Otsaharjun (supraorbitaalinen harju) pienentyminen ja kallon luiden ohuus – kallon muoto on muuttunut suhteessa nuoremman kaltaiseksi.
- Suuremmat silmät suhteessa kasvoihin – silmien suhteellinen koko on nuorekkaampi piirre.
- Pystyasento ja kehon suhteet – esimerkiksi jalkojen pituus on suhteessa pidempi kuin käsivarsien, ja raajojen suhteet poikkeavat monista muista kädellisistä.
Fysiologia ja käyttäytyminen
Jos tarkastelemme vaikutuksia fysiologiaan ja käyttäytymiseen, voidaan huomata useita neotenian tuomia seurauksia:
- Pidempi aivojen kehitysjakso – hermoston kasvu ja muovautuvuus jatkuu pidempään suhteessa moniin muihin lajeihin.
- Pidempi oppimisjakso – pitkä nuoruusvaihe mahdollistaa monimutkaisemman oppimisen ja taitojen hankinnan.
- Kulttuurin siirtyminen sukupolvelta toiselle – laajempi oppimiskyky ja pitkä lapsuus tukevat sosiaalisen tiedon säilymistä ja kehitystä.
- Parittelun lykkääntyminen – lisääntymisikä tulee myöhemmin kuin monilla muilla kädellisillä, mikä liittyy muun muassa pitkään oppimis- ja kasvuvaiheeseen.
- Pidempi elinikä – pidempi kehitysaika yhdistettynä muutoksiin elinkaressa voi näkyä pidempänä keskimääräisenä elinikänä.
- Puheen ja monimutkaisen kielen mahdollinen alkuperä – pitkä aivojen kehitys ja sosiaalinen oppiminen loivat edellytyksiä kielen kehittymiselle.
- Suuremmat sosiaaliset ryhmät ja monimutkainen sosiaalinen käyttäytyminen
Mekanismit, evoluutio ja termit
Joissakin teksteissä näitä eroja kutsutaan pededomorfoosiksi (tai pedomorfiseksi muutokseksi), sanalla jolla viitataan “lapsenmukaistumiseen” evoluution seurauksena. Pedomorfia kattaa kaksi päätyyppiä: neotenian (hidastunut somatinen kehitys säilyttäen sukupuolisen kypsyyden) ja progenesiksen (sukupuolisen kypsyyden aikaistuminen). Näiden kehitysprosessi voi liittyä ekologisiin strategioihin kuten niin kutsuttuun "K-valintaan", jossa lajiun hyötyessä panostuksesta jälkeläisten laatuun ja pitkäikäisyyteen nuoruuden piirteiden säilyminen voi olla eduksi.
Biologisesti neotenia voi syntyä esimerkiksi hormonaalisten mekanismien muutoksista (esimerkiksi kilpirauhashormonien tuotannon tai vasteen muuttuminen) tai geneettisistä muutoksista, jotka vaikuttavat kehityksen ajoitukseen. Eri lajeilla ja populaatioilla mekanismit voivat vaihdella.
Rajoitukset ja tieteellinen keskustelu
On tärkeää huomata, että neotenia ei selitä kaikkia ihmisen erityispiirteitä. Tieteellinen keskustelu on käynyt runsaana: osa tutkijoista korostaa neotenian merkitystä ihmisen anatomian ja käyttäytymisen selittäjänä, kun taas toiset huomauttavat, että monet piirteet ovat seurausta useista rinnakkaisista valintapaineista (esim. ruokavalio, elinympäristö, sosiaalinen valinta) tai kehityskonstraintsista. Myös lajien ja populaatioiden välinen vaihtelu on merkittävää.
Yhteenvetona: neotenia on keskeinen käsite selitettäessä, miten aikuiset yksilöt voivat säilyttää nuoruuden piirteitä ja kuinka tämä voi vaikuttaa lajin anatomiaan, fysiologiaan ja käyttäytymiseen. Axolotl tarjoaa konkreettisen esimerkin, ja ihmislajin kohdalla neotenoottisten muutosten mahdollinen rooli herättää edelleen tutkimusta ja keskustelua.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on neotyyppi?
V: Neotenia on eräänlainen heterokronian muoto, joka tarkoittaa muutosta eläimen kehityksen ajoituksessa. Siinä kehon kehitys hidastuu, mutta sukukypsyys pysyy samana, jolloin tuloksena on sukukypsä nuori tai toukkamuoto.
K: Mikä on esimerkki neoteniasta?
V: Axolotl-salamanteri on klassinen esimerkki neoteniasta.
K: Onko esitetty, että ihminen olisi esimerkki neoteniasta?
V: Kyllä, usein on ehdotettu, että ihminen on esimerkki neotenoottisista piirteistä, kuten litteät kasvot, leveämmät kasvot, suuret aivot, karvaton vartalo ja kasvot, pieni nenä ja hampaat, otsaharjun pieneneminen, kallon luiden ohuus ja paljon muuta.
K: Mitä pededomorfoosi tarkoittaa?
V: Paedomorfoosi tarkoittaa "kuin lapsi" ja viittaa aikuisten ihmisten ja nuorten apinoiden välisiin eroihin.
K: Mitä on K-valinta?
V: K-valintaa käytetään joskus kuvaamaan neoteniaan liittyvää evoluutioprosessia, jossa lajit hyötyvät siitä, että ne säilyttävät nuoruuden piirteet aikuisuuteen asti.
K: Miten tästä luettelosta tulee perusta nykyihmisen suuremmille ryhmille ja kokemusten paremmalle siirtymiselle myöhemmille sukupolville?
V: Tämä toinen luettelo sisältää pidemmän ajan aivojen kasvulle ja oppimiselle, kulttuurin siirtymisen sukupolvelta toiselle, parittelun lykkäämisen apinoita vanhempaan ikään, pidemmän eliniän, artikuloidun puheen syntymisen, suuremmat sosiaaliset ryhmät - kaikki nämä vaikuttavat siihen, että nykyihmisellä on nykyisin suuremmat ryhmät ja että kokemukset siirtyvät paremmin myöhemmille sukupolville.
Etsiä