Hermo on ryhmä erityisiä hermosoluja, jotka on ryhmitelty rinnakkain. Toinen sana hermosolulle on neuroni. Hermoihin ryhmitellyt erityiset hermosolut vievät tietoa (viestejä) ihmiskehoon ja ihmiskehosta keskushermostoon. Keskushermosto (lyhenne) CNS on aivot ja selkäydin. Selkäydin on suuri hermorata, joka kulkee aivoista selkärankaa pitkin. Se kuljettaa kaiken tiedon, joka menee aivoista kehon hermoihin.

Kaikki kehon hermot muodostavat ääreishermoston (lyhenne PNS). Aivot ja selkäydin muodostavat keskushermoston. Kaikki selkäytimestä lähtevät hermot ovat PNS. Yhdessä CNS ja PNS muodostavat hermoston.

Neuronin rakenne

Yksittäinen neuroni koostuu yleensä seuraavista osista:

  • Solukeskus (soma) — sisältää tuman ja solun elintoiminnot.
  • Dendriitit — lyhyitä haaroja, jotka vastaanottavat viestejä muilta soluista.
  • Aksoni — pitkä, usein ohuempi uloke, joka vie sähköisiä signaaleja pois solukeskuksesta kohti muita neuroneja tai lihassoluja.
  • Myeliinituppi — rasvainen eriste, jonka muodostavat PNS:ssä Schwannin solut ja CNS:ssä oligodendrosyytit; nopeuttaa impulssin kulkua.
  • Ranvierin kuroumat — myeliinituppien väleissä olevia kohtia, joissa ionikanavat ovat tiheästi; hyppivä johtuminen (saltatorinen) tapahtuu näiden avulla.
  • Synapsi — aksonin pää, jossa tapahtuu viestin siirto kemiallisesti (neurotransmittereilla) tai harvemmin sähköisesti.

Toiminta — miten hermo välittää viestin

Hermoston perustoiminto perustuu solukalvojen ionivirtoihin ja jännite-eroihin:

  • Lepotilassa neuronin sisä- ja ulkopuolella on jännite-ero (lepokalvojännite), joka syntyy ionipumppujen ja kanavien toiminnasta.
  • Kun ärsyke riittää, syntyy toimintapotentiaali (aktiopotentiaali): solukalvon nopea depolarisaatio ja repolarisaatio, joka etenee aksonia pitkin.
  • Myeliinitupin ansiosta impulssi voi hyppiä Ranvierin kuroumasta toiseen (saltatorinen johtuminen), mikä lisää johtonopeutta.
  • Synapsissa sähköinen signaali muuttuu usein kemialliseksi: aksonin presynaptiseen päätteeseen vapautuu neurotransmittereita (esim. asetyylikoliini, glutamaatti, GABA, dopamiini), jotka sitoutuvat postsynaptisiin reseptoreihin ja voivat käynnistää uuden signaalin.

Hermosolujen tyypit ja tehtävät

  • Afferentit (sensoriset) neuronit välittävät tietoa aisteista ja elimistön sisäisistä olosuhteista keskushermostoon.
  • Efferentit (motoriset) neuronit vievät käskyjä keskushermostosta lihaksiin ja rauhasiin.
  • Interneuronit yhdistävät neuroneja keskushermostossa ja ovat tärkeitä tiedonkäsittelyssä ja refleksireiteissä.

Ero hermon ja neuronin välillä

Neuron tarkoittaa yhtä hermosolua. Hermo (nerve) puolestaan on PNS:ssä aksonien eli hermosolujen ulokkeiden muodostama kimppu, joka voi sisältää myös verisuonia ja tukikudosta. Toisin sanoen hermo on rakennettuaikaisempi kokonaisuus, kun neuronit ovat yksittäisiä soluja.

Käytännön merkitys ja sairaudet

Hermoston toimintahäiriöt voivat johtaa monenlaisiin oireisiin ja sairauksiin, esimerkiksi:

  • Neuropatia — ääreishermojen vaurio, joka aiheuttaa tunnottomuutta, pistelyä ja lihasheikkoutta.
  • Multippeliskleroosi (MS) — immuunivälitteinen sairaus, jossa keskushermoston myeliinitupet vaurioituvat ja johtuminen heikkenee.
  • Iskeemiset aivovauriot ja aivohalvaus — kun aivokudoksen verenkierto häiriintyy, neuronit vaurioituvat nopeasti.

PNS:ssä axonin kasvu ja korjaantuminen on jonkin verran mahdollista Schwannin solujen ohjaamana, kun taas CNS:ssa hermokudoksen uusiutuminen on rajallisempaa.

Tekniikat ja mittaukset

Tutkimuksessa ja diagnostiikassa käytetään mm. EEG (aivojen sähköinen aktiivisuus), EMG (lihasten ja hermojen sähköinen toiminta) sekä kuvantamismenetelmiä (MRI) hermoston rakenteiden ja vaurioiden arviointiin.

Yhteenvetona: neuroni on hermoston perusyksikkö, jonka rakenne ja sähkökemiallinen toiminta mahdollistavat nopean tiedonsiirron elimistössä. Hermot PNS:ssä ovat näiden solujen aksonien nipistymiä ja muodostavat kehon laajat viestintäyhteydet keskushermoston ja elinten välillä.