Nerbudda-joki (muut kirjoitusasut ovat "Narbudda" ja "Narmada") on joki Länsi-Intiassa. Nerbuddan lähde on Madhya Pradeshin osavaltion itäosassa, alueella, joka tunnetaan Amarkantak‑korkeakummuna. Joki virtaa aluksi itä–länsi‑suunnassa ja Jabalpurissa se kääntyy lounaaseen sekä kulkee Vindhya‑ ja Satpura‑vuoriston välisessä repeämälaaksossa (rift valley). Tämän jälkeen Nerbudda jatkaa länsipäin poikkiten ensin Madhya Pradeshin ja myöhemmin Gujaratin halki. Lopulta joki laskee Arabianmereen Khambhatinlahteen 13 mailin levyisen suiston kautta (noin 21 km).
Narmada (Nerbudda) on yksi Länsi‑Intian tärkeimmistä länsirannoille laskevista joista. Sen kokonaispituus on noin 1 312 kilometriä ja valuma‑alueen pinta‑ala on arviolta noin 99 000 km². Joki on tunnettu jylhästä maisemastaan erityisesti Jabalpurin seudulla sijaitsevien Marble Rocks -kallioiden ja Dhuandhar‑putouksen (höyryävä vesiputous) takia, joissa vesi on uurtanut kalkkikiviin kauniita rotkoja ja kanjoneita.
Valuma‑alueeltaan Nerbudda saa runsaasti vettä monista sivujoista, ja sen laakso on historiallisesti ollut tärkeä maatalousalue. Joen varrella on useita suuria padottuja vesivarastoja ja vesivoimaprojekteja. Merkittävimpiin kuuluvat Indira Sagar ‑allas Madhya Pradeshissa sekä Sardar Sarovar ‑pato Gujaratin puolella; jälkimmäinen on olennainen osa laajempaa Narmada Valley Projectia. Nämä hankkeet ovat lisänneet vesivarojen hallintaa ja sähköntuotantoa, mutta ovat myös herättäneet keskustelua ympäristövaikutuksista ja asukkaiden siirroista.
Narmada on myös merkittävä kulttuurisesti ja uskonnollisesti: joki on hindulaisessa perinteessä pyhä, ja sen ympäri tehdään perinteinen Narmada‑parikrama‑pyhiinvaellus, jossa monet kulkevat joen rantoja myötäillen. Joen varrella on lukuisia temppeleitä ja pyhiä paikkoja, ja se on ollut keskeinen elannon ja uskonnon lähde alueen yhteisöille.
Vaikka Nerbudda on vesivaroiltaan ja maisemiltaan merkittävä, sen navigoitavuus on paikoin rajoittunut johtuen putouksista, rotkoista ja kausivaihteluista virtaamissa. Jokilaakson ekologia ja yhteisöt ovat nykyisin voimakkaan kehityspaineen ja suojelutarpeen kohteina.
