Objekti (lauseenjäsen): määritelmä, suorat ja epäsuorat esimerkit

Objekti (lauseenjäsen): selkeä määritelmä, erot suoran ja epäsuoran objektin välillä sekä käytännön esimerkit suomeksi — opi tunnistamaan ja käyttämään objektia oikein.

Kieliopissa objekti on toiminnan kohde, ja se esiintyy missä tahansa lauseessa, jossa on transitiivinen verbi. Se on verbiä seuraavan lausekkeen elementti, kuten esim. seuraavassa:

Kissa söi aamiaista.

Hän löi häntä ja sanoi sitten, että mene pois täältä.

Nämä ovat suoria objekteja. Seuraavat ovat epäsuoria objekteja:

Koira toi Janelle johtonsa.

Lähetin pojalleni kirjeen.

Näiden lauseiden rakenne on (S/V/O/O), jossa S = subjekti, V = verbi ja O = objekti. Ensimmäinen objekti on epäsuora objekti, toinen on suora objekti. Huomaa, että viimeisessä esimerkissä sinä lähetit kirjeen, ei poikasi. Lause on täysin järkevä ilman epäsuoraa objektia.

Viimeistä esimerkkiä vastaava lause on:

Lähetin kirjeen pojalleni.

Jotkut kieliopit pitävät tässä yhteydessä myös poikaa epäsuorana objektina (kirjain on termi, jota ei voi jättää pois). ^p720

Miten objekti tunnistetaan?

Objektin tunnistaa usein kysymyksillä, jotka kohdistetaan verbin tekemän toiminnan kohteeseen. Tavallisimmat kysymykset suomen kielessä ovat:

• Ketä?/Mitä? — kysymys, jolla löydetään suora objekti (esim. "Kuka/mitä kissa söi?" → "aamiaista").
• Kelle?/Mille?/Kenelle? — kysymys, jolla löydetään epäsuora objekti (esim. "Kenelle koira toi johtonsa?" → "Janelle").

Toinen testi on substituutio pronominilla: objektin voi usein korvata sopivalla objektipronomilla (häntä, hänet, minulle, sinulle jne.). Kieliopillinen rooli ilmenee myös sijamuotojen kautta.

Suora vs. epäsuora objekti

Suora objekti on se, mitä verbi välittömästi kohdistaa (esim. tavara, asia, henkilön tekemisen kohde). Se vastaa kysymyksiin ketä/mitä ja voi olla eri sijamuodoissa riippuen tilanteesta (akkusatiivi/genetiivi/partitiivi).

Epäsuora objekti ilmaisee yleensä hyötyjän tai vastaanottajan (esim. antaminen, tuominen) ja merkitään suomalaisessa kielessä usein allatiivilla (-lle): "annan sinulle kirjan". Epäsuora objekti voi myös ilmaista suuntaa tai tarkoituksen.

Sijamuodot ja merkityserot

Suomessa objektin muoto ei aina ole pelkkä akkusatiivi; tavallisia vaihtoehtoja ovat:

• Akkusatiivi / genetiivi (esim. näin sinut, lueskelen kirjan — sujuvammissa ilmaisuissa usein genetiiviä pronomineilla: näin hänet).
• Partitiivi — ilmaisee osa- tai epätäydellistä toimintaa tai kvantiteettia: luen kirjaa (lukeminen kesken), söin omenaa (ei määrätty kokonaisuus).
• Allatiivi (-lle) — yleinen epäsuoran objektin merkki: antoi pojalle, toin sinulle.

Erityisesti telinen vs. atelinen ero vaikuttaa: jos toiminta kohdistuu tiettyyn loppuun (telinen), käytetään usein täydellistä muotoa (akkusatiivi/genetiivi): Luin kirjan. Jos toiminta on osittainen tai kesken, käytetään partitiivia: Luin kirjaa.

Objekti voi olla myös lause tai infinitiivi

Objektina voi esiintyä substantiivin lisäksi lause tai infinitiivi:

• Hän sanoi, että menee pois — objektina on sivulause.
• Minä haluan nukkua — infinitiivi objektina.

Samanlainen periaate pätee: objektin laji määrää kysymyksen (esim. "Mitä hän sanoi?" → sivulause).

Useita objekteja (ditransitiiviset verbit)

Jotkin verbit ottavat kaksi objektia: konkreettinen antaja/kohde ja se, mikä annetaan. Tyypillinen rakenne on S V IO DO:

• Annoin sinulle kirjan. — sinulle (epäsuora), kirjan (suora).

Suomessa järjestys voi vaihdella, mutta sijamuodot (esim. allatiivi ja akkusatiivi/partitiivi) säilyttävät merkityksen.

Esimerkkejä ja harjoituksia

Tunnista objekti seuraavista lauseista. Vastaa ketä/mitä tai kenelle/mille:

• Opettaja auttoi oppilasta. — ketä? → oppilasta (suora objekti, partitiivi/akkusatiivin käyttö riippuu kontekstista).
• Toin äidille kukkia. — kenelle? → äidille (epäsuora objekti, allatiivi).
• Hänet valittiin toimeen. — ketä? → Hänet (suora objekti, passiivi/objektiilmaisuissa pronominit usein akkusatiivissa).
• En lukenut kirjaa. — mitä? → kirjaa (partitiivi, kielteisessä lauseessa partitiivi on tavallinen).

Muita huomioita

• Suomalainen sanajärjestys on verrattain vapaa: objektin paikka voi vaihdella, mutta sijamuodot ylläpitävät suhteet lauseessa.
• Joissain kieliopillisissa käsitteissä erot ja termit (esim. akkusatiivi vs. genetiivi) saatetaan kategorisoida eri tavoin — siksi eri kirjoissa voi esiintyä pieniä eroja terminologiassa.
• Passiivissa tai refleksiivissä rakenteissa objektin rooli voi muuttua tai jäädä pois: esimerkiksi "Talo paloi" on intransitiivinen, "Paloin taloa" vaatii objektin.

Yhteenvetona: objekti ilmaisee verbin toiminnan kohteen. Suoran ja epäsuoran objektin erottaminen perustuu kysymyksiin ketä/mitä vs. kenelle/mille sekä suomen kielen sijamuotoihin (partitiivi, akkusatiivi/genetiivi, allatiivi). Käytä kysymyksiä ja pronominikorvausta tunnistaaksesi objektin ja huomioi, että merkitys voi muuttua sijamuodon mukaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on objekti kieliopissa?

K: Missä kohtaa objektia esiintyy lauseessa?

K: Mitä ovat suorat objektit?

K: Mitä ovat epäsuorat objektit?

K: Millainen on sellaisen lauseen rakenne, jossa on sekä suoria että epäsuoria objekteja?

K: Voiko lauseessa olla vielä järkeä ilman epäsuoraa objektia?

K: Onko termi "poika" epäsuora objekti lauseessa "Lähetin pojalleni kirjeen"?

Hae kirjaimella