Valtameren pinta-aalto
Valtameren pinta-aallot ovat pinta-aaltoja, jotka esiintyvät valtameren ylemmässä kerroksessa. Ne johtuvat yleensä tuulesta. Jotkin aallot johtuvat geologisista vaikutuksista, kuten maanjäristyksistä tai vulkanismista, ja ne voivat kulkea tuhansia meripeninkulmia ennen kuin ne iskeytyvät maihin. Niiden koko vaihtelee pienistä aaltoiluista valtaviin tsunameihin. Yksittäisten vesihiukkasten varsinainen etenemisliike ehjässä aallokossa on vähäistä, vaikka aallokossa voi olla suuri määrä energiaa ja vauhtia. Kun aalto osuu matalaan veteen, se "murtuu", koska pohja liikkuu hitaammin kuin yläosa.
Aaltojen murtuminen Children's Poolissa La Jollassa, Kaliforniassa.
Aallonmuodostus
Valtaosa merenrannalla näkyvistä suurista aallonmurtajista on seurausta kaukaisista tuulista. Näiden "tuuliaaltojen" muodostumiseen vaikuttaa kolme tekijää:
- Tuulen nopeus
- Avoveden etäisyys, jonka yli tuuli on puhaltanut.
- Aika, jonka tuuli on puhaltanut tietyn alueen yli.
Kaikki nämä tekijät vaikuttavat yhdessä valtameren aaltojen kokoon ja muotoon. Mitä suurempi kukin muuttuja on, sitä suuremmat aallot ovat. Aaltoja mitataan:
- Korkeus (kaukalosta harjalle)
- Aallonpituus (harjasta harjalle)
- Jakso (peräkkäisten harjanteiden saapumisen välinen aika paikallaan olevaan pisteeseen).
Tietyn alueen aallot ovat tyypillisesti eri kokoisia. Säätiedotuksissa ja tuuliaaltotilastojen tieteellisessä analysoinnissa aaltojen koko ajanjakson aikana ilmaistaan yleensä "merkitsevänä aallonkorkeutena". Tämä luku edustaa aaltojen ylimmän kolmanneksen keskimääräistä korkeutta tietyn ajanjakson (yleensä 12 tuntia) tai tietyn myrskyjärjestelmän tai tapahtuman aikana. Koska aaltojen koko vaihtelee, suurimmat yksittäiset aallot ovat todennäköisesti kaksi kertaa niin suuria kuin tietyn päivän tai myrskyn ilmoitettu merkitsevä aallonkorkeus.
