(Meri on suuri vesialue mantereiden välissä.) Valtameret ovat hyvin suuria, ja ne yhdistävät pienempiä meriä toisiinsa. Yhdessä valtameret muodostavat käytännössä yhden yhtenäisen vesimassan, koska kaikki valtameret ovat toisiinsa yhteydessä. Valtameret peittävät noin 72 prosenttia planeetastamme. Suurin yksittäinen alue on Tyynimeri, joka kattaa noin yhden kolmasosan maapallon pinnasta. Valtamerissä elää erittäin monimuotoinen joukko eliöitä: kaloja, rapuja, meritähtiä, haita, valaita ja lukemattomia pienempiä organismeja, jotka kaikki muodostavat monimutkaisia ravintoverkkoja ja ekosysteemejä.

Valtamerien ja merialueiden jako

Pienin valtameri on Jäämeri, ja muut pääalueet ovat muun muassa Atlantti, Tyynimeri, Intian valtameri ja eteläinen merialue. Erilaiset veden liikkeet ja lämpötilaerot erottavat eteläisen valtameren Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtameristä. Eteläinen valtameri kutsutaan myös Etelämereksi, koska se kattaa Etelämantereen ympärillä olevan alueen ja sillä on omat erityispiirteensä, kuten kylmät virtaussysteemit ja ainutlaatuinen eläimistö. Vanhemmissa kartoissa ei välttämättä käytetä nimiä Jäämeri ja Eteläinen valtameri, mutta nykyisin ne ovat vakiintuneita nimityksiä.

Valtamerien rakenteet ja virtaukset

Valtamerissä vesi liikkuu sekä pinnalla että syvemmällä eri tavalla muodostuvien virtausten kautta. Pinta- ja ilmastovirrat, kuten Golfvirta ja muut merivirrat, siirtävät lämpöä, vaikuttavat säähän ja säästävät alueiden ilmastoa. Syvän veden liikkeet, mukaan lukien termohaliininen kierto (tiheys- ja lämpötilaerojen ohjaamat virtaukset), kuljettavat ravinteita syvemmistä kerroksista pintavesiin ja päinvastoin. Nämä virtaussysteemejä säätelevät myös valtamerten roolia hiilen ja energian kiertokulussa.

Syvyydet ja olosuhteet

Syvin valtameri on Tyynimeri. Syvin kohta on Mariana-oja, joka on noin 11 000 metriä (36 200 jalkaa) syvä. Syvemmillä alueilla vallitsevat erittäin kylmät lämpötilat, suuri paine ja täydellinen pimeys. Syvänmeren olosuhteet ovat ankarat, mutta niissä elää erikoistuneita eliöitä, jotka ovat sopeutuneet niihin. Monet näistä eliöistä hyödyntävät elantonsa tavalla, joka ei riipu auringon valosta. Tietyillä syvänmeren alueilla, kuten merenpohjan halkeamissa, esiintyy hydrotermisiä lähteitä, joissa kuumat, kemikaalirikkaat vedet purkautuvat syvästä kallioperästä. (ks. hydroterminen venttiili) Nämä lähteet ylläpitävät omia ekosysteemejään: niissä esiintyy kemosytoottisia organismeja, jotka saavat energiansa kemiallisista reaktioista eivätkä auringonvalosta. Tällaiset ekosysteemit isännöivät usein erikoistuneita simpukoita, etanoita, torvikaloja ja bakteeriyhteisöjä.

Eläimistö, ekosysteemit ja elinympäristöt

Valtameret sisältävät hyvin erilaisia elinympäristöjä, kuten rantavyöhykkeet, koralliriutat, mangrovemetsät, meriruohoniityt, avomeret ja syvänmeren laaksot. Jokaisella ympäristöllä on oma lajistonsa ja ekologiaansa:
  • Koralliriutat ovat erittäin monimuotoisia ja tärkeitä kalojen kasvatusalueita.
  • Mangrovemetsät ja suistot toimivat poikasalueina ja suojaavat rannikkoja eroosiolta.
  • Avomeri tarjoaa elinympäristön suurille migratoiville lajeille kuten valaille ja tonnikaloille.
  • Syvänmeri sisältää lajeja, jotka kykenevät elämään korkeassa paineessa ja ilman valoa.

Ihmisen vaikutus ja suojelu

Valtameret kohtaavat monia ihmisen aiheuttamia uhkia: ylikalastus, saasteet (erityisesti muoviroska), rehevöityminen, merten happamoituminen ja ilmastonmuutoksesta johtuva lämpeneminen. Nämä vaikutukset heikentävät ekologista tasapainoa, uhkaavat kalakantoja ja hävittävät tärkeitä elinympäristöjä, kuten koralliriuttoja. Suojaustoimet ja kestävä käyttö ovat tärkeitä valtamerien tulevaisuuden kannalta. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi:
  • merisuojelualueiden (MPA) perustaminen ja laajentaminen;
  • kestävä kalastus ja saaliin seuranta;
  • muovien käytön vähentäminen ja jätehuollon parantaminen;
  • tieteellinen tutkimus ja kansainvälinen yhteistyö ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Valtameret ovat elintärkeitä koko planeetalle: ne säätelevät ilmastoa, tarjoavat elinkeinoja ja ruokaresursseja sekä kätkevät valtavan määrän tuntematonta elämää. Niiden suojelu ja kestävä käyttö ovat olennaisia, jotta ne säilyttävät toimintakykynsä myös tuleville sukupolville.