Parodiamessu – renessanssin messutyyppi, jossa lainataan melodioita
Parodiamessu — renessanssin 1500-luvun messutyyli, jossa lainataan melodioita toisista teoksista. Esimerkkeinä Palestrina, Josquin ja varhaiset parodiamessut.
Parodiamessu (latinaksi missa parodia) on messun säestys- ja sävellystapa, jossa säveltäjä lainaa ja muokkaa muiden musiikkiteosten melodioita ja moniäänisiä osia. Tällainen messu oli erityisen suosittu 1500-luvun renessanssiaikana. Termi parodia tässä merkityksessä ei tarkoita nykyistä "pilkkaamista" tai koomista jäljittelyä, vaan musiikillisen materiaalin hyödyntämistä ja uudelleenjärjestelyä. Usein lainaaminen tapahtui toisen säveltäjän chansonista tai motetista, ja laina saattoi koskea useita ääniä tai koko polyfonista rakennetta. Ajan tavan mukaan muiden säveltäjien aineiston käyttöä ei pidetty häpeällisenä; nykykäsittein se voitaisiin kutsua plagioinniksi, mutta renessanssissa se oli osa ammatillista käytäntöä ja kunnioituksen osoittamista.
Tekniikka
Parodiamessussa ei yleensä oteta käyttöön vain yhtä pitkää cantus firmus -melodiaa (kuten cantus firmus -messuissa), vaan lainataan polyfonisia aineksia useista äänistä. Säveltäjä voi käyttää heleästi tunnistettavia hahmoja, katkelmia, kontrapunktisia kuvioita tai harmonisia edistymiä alkuperäisteoksesta ja sovittaa niitä messun eri osiin: Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus ja Agnus Dei. Tällä tavoin koko messusyklistä voi muodostua yhtenäinen musikaalinen kokonaisuus, vaikka lähtökohtana olisi jokin maailmallinen chanson tai hengellinen motetti.
Historia ja esimerkkejä
Parodiamessu nousi laajaan suosioon renessanssissa. Tunnettuja tekijöitä ovat muun muassa Josquin Desprez, jonka parodiamessut ovat varhaisesimerkkejä (esimerkiksi Missa Malheur me bat, Missa Mater Patris ja Missa Fortuna desperata), sekä Palestrina, jonka tuotannossa on noin 50 parodiamessua. Myös muut ajan merkittävät säveltäjät kuten Orlando di Lasso, Cristóbal de Morales ja Tomás Luis de Victoria hyödynsivät lainattua materiaalia eri tavoilla.
Merkitys ja kritiikki
Parodiamessujen käyttö osoittaa, miten renessanssisäveltäjät käsittelivät melodista ja polyfonista aineistoa: lainaaminen oli osa luovaa prosessia ja opillista perinnettä. Kuitenkin 1500-luvun lopulla, erityisesti katolisen kirkon uudistuskontekstissa (esim. Trenton kirkolliskokoukset), heräsi kritiikkiä maailmallisten ja maallisten laulujen käytöstä messuissa, koska ne nähtiin joskus sopimattomina jumalanpalvelukseen. Tästä huolimatta parodiamessu säilyi tärkeänä ilmaisutapana vielä pitkään, ja sen vaikutus näkyy musiikinhistorian tutkimuksessa ja repertuaarissa.
Nykyajan näkökulma
Nykyään tutkijat analysoivat parodiamessuja paitsi historiallisen käytännön myös tekniikan kannalta: miten lainattua materiaalia muokataan, miten se sitoo yhteen messun eri osat ja miten säveltäjä osoittaa taitonsa muuntamalla aineistoa. Parodiamessut tarjoavat monia esimerkkejä renessanssin polyfonian kehityksestä ja säveltäjien keskinäisistä vaikutteista.
Huomautus: Sana "parodia" voi nykykielessä tarkoittaa pilkkaa tai satiiria, mutta musikaalisessa kontekstissa kyse on historiallisesta sävellystekniikasta, ei tahallisesta ivasta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on paromessu?
A: Parodia-messu on messun musiikkisovitus, jossa käytetään muiden musiikkiteosten melodioita.
K: Oliko parodiatekniikka suosittu renessanssin aikana?
V: Kyllä, parodiatekniikka oli hyvin suosittu renessanssin aikana.
K: Tarkoittaako termi "parodia" nykyään samaa kuin renessanssin aikana?
V: Ei, termi "parodia" ei tässä mielessä tarkoita "parodiaa" sanan nykyisessä merkityksessä. Kyse ei ole jonkin asian pilkkaamisesta.
K: Miksi parodiamessuja kutsutaan "parodiaksi"?
V: Parodia-messuja kutsutaan "parodiaksi", koska niissä lainataan musiikillista materiaalia muista teoksista, yleensä toisen säveltäjän teoksesta.
K: Mikä Palestrinan parodia-messuissa on niin erityistä?
V: Palestrina kirjoitti noin 50 parodiamessua, mitä pidetään vaikuttavana määränä.
K: Pidetäänkö muiden säveltäjien sävelten käyttämistä nykyään plagiointina?
V: Kyllä, muiden säveltäjien sävelmien käyttämistä ilman lupaa pidetään nykyään plagiointina.
K: Voitteko nimetä muutamia esimerkkejä varhaisista parodiamessuista?
V: Kyllä, joitakin esimerkkejä varhaisista parodiamessuista ovat Josquin Desprezin Missa Malheur me bat, Missa Mater Patris ja Missa Fortuna desperata.
Etsiä