Osallistuva havainnointi: määritelmä, tavoitteet ja käytäntö
Osallistuva havainnointi: määritelmä, tavoitteet ja käytäntö — kattava opas etnografiseen tutkimukseen, menetelmiin, käytännön vinkkeihin ja esimerkkeihin tutkijan arjesta.
Osallistuva havainnointi on laadullinen tutkimusmenetelmä, jonka tavoitteena on ymmärtää ihmisten toimintaa, merkityksiä ja arkipäivää heidän omassa ympäristössään. Osallistuvaa havainnointia tekevä henkilö elää tai viettää aikaa tutkimuskohteena olevan ihmisryhmän kanssa heidän tavanomaisessa ympäristössään ja havainnoi sekä osallistuu ryhmän toimintaan. Tällä tavoin tutkija pyrkii hahmottamaan ryhmän elämäntapaa, arvoja, tapoja ja näkökulmia — käytännössä näkemään maailmaa kyseiseen ryhmään kuuluvan henkilön näkökulmasta.
Tavoitteet ja tuotokset
Osallistuvan havainnoinnin päätavoitteita ovat:
- tuottaa yksityiskohtaista ja käytännönläheistä tietoa arkipäivän käytännöistä;
- selvittää, miten ihmiset muodostavat merkityksiä ja rakentavat sosiaalisia suhteita;
- havaita käytäntöjen ja rakenteiden välisiä yhteyksiä kontekstissaan;
- luoda perusteita etnografiselle kuvaukselle, joka välittää sekä toiminnan että toimijoiden omat tulkinnat.
Menetelmät ja työskentely
Osallistuva havainnointi yhdistää erilaisia tiedonkeruumenetelmiä:
- pitkäkestoiset kenttäjaksot ja arjen seuraaminen;
- kenttämuistiinpanot ja päiväkirjat, joissa tallennetaan havainnot ja omat reflektiot;
- teemahaastattelut tai epämuodolliset keskustelut ryhmän jäsenten kanssa;
- eri mediaformaattien tallenteet, kuten äänitys tai video, sekä valokuvat; näitä käytettäessä on huomioitava eettiset kysymykset;
- osallistuminen toimintaan eri rooleissa: tutkija voi toimia esimerkiksi "täytenä osallistujana" tai olla enemmän ulkopuolinen tarkkailija riippuen tutkimuksen tavoitteista ja eettisistä rajauksista.
Eettiset näkökohdat
Osallistuva havainnointi herättää erityisiä eettisiä kysymyksiä:
- tutkijan läsnäolo vaikuttaa usein ilmiöihin — läpinäkyvyys ja refleksiivisyys ovat tärkeitä;
- informed consent eli tutkittavilta saatava suostumus, tiedottaminen tutkimuksen luonteesta ja käytöstä;
- yksityisyyden ja luottamuksellisuuden turvaaminen: anonymisointi ja aineiston huolellinen säilytys;
- riskien minimointi tutkittaville, kuten stigma- tai turvallisuusuhkien huomioiminen;
- eettisten rajausten ja tutkijan roolin pohtiminen: milloin osallistuminen on hyväksyttävää, milloin ei.
Luotettavuus ja haasteet
Osallistuva havainnointi tarjoaa syvällistä kontekstuaalista tietoa, mutta sillä on myös rajoituksia:
- tutkijan subjektiivisuus ja roolin vaikutus aineistoon voivat heikentää objektiivisuutta;
- yleistettävyyden rajoitukset: etnografinen kuvaus koskee usein tiettyä ryhmää tai tilannetta;
- aikavaativuus: kenttätyö voi vaatia pitkän rekisteröinnin ja resurssit;
- turvallisuus- ja pääsyongelmat: joihinkin tilanteisiin on vaikea päästä tai niiden tutkiminen voi olla riskialtista.
Käytännön vinkkejä kenttätyöhön
Kun suunnittelet osallistuvaa havainnointia, huomioi:
- valmistele taustatutkimus ja selkeä tutkimuskysymys;
- suunnittele aikataulu ja varaa riittävästi aikaa sijoittumiseen ja luottamuksen rakentamiseen;
- kirjaa muistiin sekä tapahtumat että omat tunteet ja tulkinnat — erotus on tärkeä analyysissä;
- käytä sekä strukturoituja että avoimia muistiinpanoja: kenttämuistio, haastattelumuistiinpanot, havainnointimatriisit;
- käsittele aineistoa säännöllisesti ja keskustele kollegoiden kanssa, jotta omat oletukset tulevat näkyviksi.
Historia ja esimerkkejä
1900-luvun alkupuoliskolla kulttuuriantropologit kuten Bronislaw Malinowski, Margaret Mead ja Edward Evans-Prichard alkoivat käyttää osallistuvaa havainnointia systemaattisesti kenttätyössä. Heidän työnsä teki menetelmästä keskeisen tavan ymmärtää erilaisia kulttuurisia käytäntöjä. Nykyään se on monien humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen, erityisesti kulttuuriantropologian, pääasiallinen tutkimusmenetelmä ja sitä käytetään myös esimerkiksi sosiaalipsykologiassa, kasvatustieteissä, terveys- ja hoitotyön tutkimuksessa sekä organisaatio- ja työelämätutkimuksessa.
Osallistuvan havainnoinnin avulla tutkitaan käytännönläheisesti esimerkiksi kyläyhteisöjen arkea, kaupunkikulttuureita, koulujen toimintaa, työntekijöiden vuorovaikutusta työpaikoilla tai potilas-hoitaja-suhdetta terveydenhuollossa. Menetelmä antaa mahdollisuuden tuottaa ns. "thick description" — yksityiskohtaista kuvausta, joka välittää sekä toiminnan että sen tulkinnallisen kontekstin.
Osallistuvan havainnoinnin tulokset ovat usein rich lähteitä ymmärtämään inhimillistä toimintaa monimutkaisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Hyvin suunniteltuna ja eettisesti toteutettuna se voi tuottaa syvällistä ja käytännöllistä tietoa, joka palvelee sekä tieteellisiä että käytännöllisiä tavoitteita. Sitä kutsutaan etnografiaksi ja sen tuotteet voivat olla sekä akateemisia julkaisuja että soveltavaa tietoa esimerkiksi kehittämis- ja suunnitteluhankkeisiin.
Salainen osallistumistarkkailu
Piilotetussa osallistuvassa havainnoinnissa tutkija asuu ryhmän kanssa, mutta ei kerro ryhmälle, että hän tutkii heitä. Tutkimus tehdään salassa. Tämä menetelmä on hyvä, koska ihmiset eivät toimi eri tavalla kuin normaalisti, jos he eivät tiedä, että heitä tutkitaan. Yksi ongelma salaisessa osallistuvassa havainnoinnissa on se, että se voi olla epäeettistä. Tutkittava ei voi antaa tutkijalle suostumustaan, koska hän ei tiedä, että häntä tutkitaan.
Avoin osallistumisen havainnointi
Avoimessa osallistuvassa havainnoinnissa tutkija kertoo ihmisryhmälle, että heitä tutkitaan. Tämän menetelmän ongelmana on, että ihmiset saattavat muuttaa käyttäytymistään, jos he tietävät, että heitä tutkitaan. Avoimessa osallistuvassa havainnoinnissa ei ole peitellyn havainnoinnin eettisiä ongelmia, ja tutkija voi seurata, miten ihmiset valehtelevat tekemisistään.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on osallistuva havainnointi?
A: Osallistuva havainnointi on tapa saada tietoa ihmisryhmästä elämällä heidän kanssaan heidän tavanomaisessa ympäristössään.
K: Miksi ihmiset käyttävät osallistuvaa havainnointia?
V: Ihmiset käyttävät osallistuvaa havainnointia ymmärtääkseen maailmaa kyseiseen ryhmään kuuluvan henkilön näkökulmasta seuraamalla heidän jokapäiväisiä tekojaan.
K: Mikä on osallistuvan havainnoinnin tuote?
V: Osallistuvan havainnoinnin tuloksena syntyy tavallisesti kirjoitus siitä, mitä tutkija on nähnyt, jota kutsutaan etnografiaksi.
K: Kuinka kauan osallistuva havainnoija voi asua ryhmän kanssa?
V: Osallistuva havainnoija voi asua ryhmän kanssa kuukausia tai useita vuosia.
K: Ketkä antropologit alkoivat käyttää osallistuvaa havainnointia 1900-luvun alkupuoliskolla?
V: Osallistuvan havainnoinnin käytön 1900-luvun alkupuoliskolla aloittaneet antropologit olivat Bronislaw Malinowski, Margaret Mead ja Edward Evans-Prichard.
K: Mikä on tärkein tapa, jolla kulttuuriantropologit tekevät tutkimusta?
V: Kulttuuriantropologien pääasiallinen tapa tehdä tutkimusta on osallistuva havainnointi.
Kysymys: Vaatiiko osallistuva havainnointi, että tutkijat asuvat ihmisryhmän kanssa heidän tavanomaisessa ympäristössään?
V: Kyllä, osallistuva havainnointi edellyttää, että tutkijat asuvat ihmisryhmän kanssa heidän tavanomaisessa ympäristössään.
Etsiä