Australian Overland Telegraph Line oli noin 3 200 kilometriä pitkä lennätinlinja, joka yhdisti Darwinin ja Port Augustan Etelä-Australiassa. Linja valmistui vuonna 1872 ja mahdollisti nopean viestinnän koko Australian manneralueen ja muun maailman välillä, kun Darwin liitettiin myös merenalaisen kaapelin kautta Aasiaan ja Eurooppaan. Overland Telegraph oli yksi 1800-luvun merkittävimmistä australianilaisista insinööriteknisistä saavutuksista: sen rakentaminen yhdisti maantieteellisesti vaikeakulkuisen sisämaan kansainväliseen verkkoon.
Reitti seurasi tutkimusmatkailija John McDouall Stuartin vuonna 1862 kartoittamaa länttä–itä‑suuntaista käytävää halki mantereen. Rakennustöitä johti Etelä-Australian postimestari ja tähtitieteilijä Sir Charles Todd, ja työssä käytettiin sekä paikallista työvoimaa että runsaasti logistiikkaa ja tarvikkeiden kuljetusta kaukaisille asemille.
Teknisesti linja perustui yksijohtiseen lennätinjärjestelmään, jossa signaalit välitettiin Morse-koodilla ja maanpintaa käytettiin paluuna. Koska signaalit vaimenivat pitkillä etäisyyksillä, sähköiset viestit voitiin kuljettaa vain noin 250–350 kilometrin välein ilman vahvistusta, joten reitille rakennettiin säännöllisin välein toistinasemia (repeater stations). Joistakin näistä asemista muodostui myöhemmin pysyviä asutuskeskuksia, kuten Alice Springsin ja Tennant Creekin edeltäjät, kun taas toiset jäivät hylätyiksi raunioiksi — mukaan lukien mainittu Peaken toistinasema lähellä Freeling Springsiä Etelä-Australiassa.
Rakentaminen oli teknisesti ja logistisesti vaativa projekti. Työmailla oli haasteina valtavat etäisyydet, karu ilmasto, rajalliset vesivarannot sekä tarvikkeiden ja polttoaineen jatkuva saanti. Telegrampylväät valmistettiin usein paikallisesta puusta ja varustettiin eristimillä; materiaalitoimitukset tehtiin pitkien kuljetusketjujen kautta. Myöhemmin sisämaan huollossa merkittävän roolin saivat myös kamelikaravaanit ja niin kutsutut "Afghan cameleers", jotka auttoivat siirtämään tarvikkeita kaukaisille asemille.
Overland Telegraphin käyttöönotto muutti viestinnän ja talouselämän dynamiikkaa: uutiset, hallinnolliset tiedot ja kauppasuhteet nopeutuivat merkittävästi, mikä vauhditti kolonisaatiota, karjataloutta ja infrastruktuurin kehitystä sisämaassa. Monista lennätinasemista tuli yhteisöjen keskuksia, joissa työskentelivät lennätinoperaattorit, postivirkailijat ja huoltohenkilöstö. Samalla linjan rakentaminen ja käyttöönotto vaikutti paikallisiin alkuperäiskansoihin — sekä työmahdollisuuksien että maankäytön muutosten kautta.
Nykyisin Overland Telegraphin perintö näkyy esimerkiksi säilyneinä lennätinasemina, museokohteina ja historiallisina reittinumeroina. Alice Springsin vanha lennätinasema on yksi tunnetuimmista säilyneistä kohteista, jossa voi tutustua telegraphiin liittyvään arkeen. Reitin suurin osa kulkee suunnilleen samaa linjaa kuin nykyinen Stuart Highway, ja monet paikat säilyttävät alueen kolonialismin ja tekniikan historian muistomerkkeinä.
Vaikka nykyaikaiset tiedonsiirtotekniikat ovat korvanneet alkuperäisen lennätinlinjan käytännön merkityksen, Overland Telegraph Line on edelleen keskeinen osa Australian viestintähistoriaa ja esimerkki 1800-luvun suurista teknisistä hankkeista, jotka yhdistivät syrjäisiä alueita globaaliin viestintaverkkoon.
