Toimeenpanovalta on se hallinnonhaara, joka vastaa valtion päivittäisestä hallinnosta. (Executive on lyhenne sanoista executive branch tai executive power.) Toimeenpanovaltaan kuuluvat muun muassa hallinnon ja julkisten palveluiden järjestäminen, lakien ja asetusten käytäntöön saattaminen, budjetin toimeenpano sekä valtion virastojen ja virkamiesten johtaminen. Toimeenpanovaltaa käyttävät yleensä hallituksen päämies, ministerit ja virkamiehet, mutta laajuus vaihtelee maan perustuslain ja käytäntöjen mukaan.
Vallanjako-opin mukaan toimeenpanovallan ei pitäisi laatia lakeja (lainsäätäjän tehtävä) eikä tulkita niitä (oikeuslaitoksen tehtävä). Toimeenpanovallan on tarkoitus panna lait täytäntöön. Käytännössä toimeenpano voi kuitenkin valmistella lakiesityksiä, antaa tarkentavia asetuksia, valvoa lain noudattamista ja käyttää päätöksentekovaltaa määräysten ja ohjeiden kautta. Toimeenpanovaltaa rajoittavat muun muassa parlamentin valvonta, riippumattomat tuomioistuimet, lainsäädäntö ja vaalit — sekä erilaiset mekanismit kuten luottamuksenvotot, valvontaelimet ja mahdollinen valtakunnanoikeudellinen vastuu.
Toimeenpanevaa valtaa johtaa hallituksen päämies. Hallituksen päämiestä avustavat useat ministerit, jotka yleensä vastaavat tietyistä aloista (esim. terveys, koulutus, ulkoasiat), sekä monet hallituksen työntekijät tai virkamiehet. Ministereillä on poliittinen vastuu omista hallinnonaloistaan ja he kantavat usein kollektiivista vastuuta hallituksen linjauksista. Virkamiehet puolestaan huolehtivat hallinnon jatkuvuudesta ja asiantuntemuksesta, vaikka poliittiset johtajat ohjaavat poliittista päätöksentekoa.
Järjestelmät eroavat merkittävästi toisistaan. Presidenttijärjestelmässä tämä henkilö (presidentti) voi olla sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja ja hänellä on usein laajat toimeenpanovaltaiset valtuudet (esim. Yhdysvalloissa presidentti toimii hallinnon johtajana ja asevoimien ylipäällikkönä). parlamentaarisessa järjestelmässä hän on yleensä lainsäätäjän suurimman puolueen johtaja, ja hänestä käytetään yleisimmin nimitystä pääministeri (Irlannin tasavallassa Taoiseach, Saksassa ja Itävallassa liittokansleri). Ranskassa toimeenpanovalta on jaettu presidentin ja pääministerin kesken, ja tämä järjestelmä on toistettu useissa Ranskan entisissä siirtomaissa. Sveitsissä sekä Bosnia ja Hertsegovinassa on samanlainen järjestelmä. Lisäksi on monia välimuotoja, joissa valta jakautuu eri tavoin — esimerkiksi osa maista antaa presidentille vahvemmat ulkopoliittiset tai turvallisuuspolitiikan toimivaltuudet, kun taas pääministeri vastaa arkisesta hallinnosta.
Toimeenpanovallan keskeisiä tehtäviä:
- lakien ja asetusten toimeenpano ja täytäntöönpano;
- valtion palveluiden ja julkisen hallinnon organisointi;
- budjetin ja talouspolitiikan käytännön toteutus;
- ulkopolitiikan ja turvallisuusasioiden hallinta (maasta riippuen);
- hallituksen linjausten valmistelu ja poliittinen johtaminen;
- viranomaisten valvonta ja toimeenpanon oikeudellinen vastuullisuus.
