Kosovo ja Metohija: autonominen maakunta – historia ja kansainvälinen kiista

Kosovo ja Metohija – kattava historia ja kansainvälinen kiista: itsenäisyys, sota, YK-valvonta ja Serbian näkökulma. Syvenny taustoihin ja nykytilaan.

Kosovon ja Metohijan autonominen maakunta, serbiksi: Аутономна Покрајина Косово и Метохиja; albaniaksi: Metohisë, yleisesti tunnettu nimellä Kosovo ja Metohija, tai serbiaksi: Krahina Autonome e Kosovës dhe Metohisë: Kosсово и Метохија; albaniaksi: Kosсово и Метохаја; albaniaksi: Kosсово и Метохаја: Kosova dhe Metohija eli Kosovo tai serbiksi: Косово; albaniaksi: Kosova, lyhyesti Kosova, ja lyhennettynä KiM serbiaksi: КиМ, romanisoitu: KiM tai Kosmet Kosovosta ja Metohijasta; serb: Космет tarkoittaa Kosovon aluetta, kuten Serbian perustuslaissa sanotaan. Maa-alueesta kiistellään Serbian ja itseään Kosovoksi julistautuneen Kosovon tasavallan välillä, joka tällä hetkellä hallitsee aluetta tosiasiallisesti. Ennen Kosovon tasavaltaa alue oli Serbian hallinnassa (kun Serbia oli osa Jugoslaviaa) vuosina 1912-1999.

Yleiskuva ja oikeudellinen asema

Serbian perustuslain ja lakien mukaan Kosovo sijaitsee Serbian eteläosassa ja kattaa Kosovon ja Metohijan alueet. Pääkaupunki on Pristina. Kansainvälisesti Kosovon asema on kiistanalainen: Kosovon hallinto julisti itsenäisyyden helmikuussa 2008, mutta Serbia katsoo alueen edelleen omakseen. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 (1999) asetti Kosovon YK:n valvontaan sodan jälkeen ja antoi väliaikaisen hallinnon UNMIKille (United Nations Interim Administration Mission in Kosovo). Samanaikaisesti alueella oli sotilaallinen turvallisuusoperaatio KFOR, jota johti NATO.

Vuonna 2010 Kansainvälinen tuomioistuin antoi neuvoa-antavan (advisory) lausunnon, jonka mukaan Kosovon itsenäisyysjulistus ei rikkonut kansainvälistä oikeutta. Tästä huolimatta itsenäisyyden tunnustaminen on kansainvälinen kysymys: useat EU-maat ja muut valtiot ovat tunnustaneet Kosovon tasavallan, kun taas jotkin tärkeät valtiot, mukaan lukien Serbia, eivät ole. Tunnustaneiden valtioiden määrä vaihtelee lähteittäin; lähteessä mainitaan noin 98 valtiota.

Historiallinen tausta

Alueen historia on monikerroksinen. Keskiajalla Kosovo oli osa keskiaikaista Serbian valtakuntaa ja alueella on useita tärkeitä serbialaisia ortodoksisia luostareita ja historiallisia muistomerkkejä. Myöhemmin alue oli osa Osmanien valtakuntaa yli vuosisadan ajan. Balkanin sodissa 1912–1913 Kosovo liitettiin Serbian hallintaan. 20. vuosisadan aikana Kosovo oli osa eri vaiheita Jugoslavian historiassa; erityisesti sosialistisessa Jugoslaviassa alueella oli vaihtelevia autonomian muotoja, ja vuoden 1974 perustuslaki antoi Kosovolle merkittävän itsehallinnon.

Vuoden 1989–1990 tapahtumien myötä, kun Slobodan Milošević nousi valtaan Serbiassa, Kosovon asema heikkeni ja sen laajaa autonomista valtaa supistettiin. Tämä lisäsi jännitteitä albaaniväestön ja Serbian keskushallinnon välille. Tilanne kärjistyi 1990-luvun loppuun mennessä aseellisiksi yhteenotoiksi albaanien kosovolaisjoukkojen (UÇK) ja Serbian turvallisuusjoukkojen välillä, mikä johti laajamittaiseen konfliktin eskaloitumiseen vuosina 1998–1999 (Kosovon sota).

Sota 1998–1999 ja sen jälkivaiheet

Vuoden 1998–1999 konflikti aiheutti suuria väestösiirtoja ja humanitaarisia menetyksiä. NATO teki ilmaiskuja Serbiaa vastaan keväällä 1999, mikä johti Serbian joukkojen vetäytymiseen Kosovosta ja YK:n valvontajaksoon. Tämän jälkeen alue oli UNMIKin hallinnoima ja sotilaallinen turvavastuu jäi KFORille. Sodan jälkeisessä vaiheessa monet pakolaiset ja siirtolaiset palasivat tai muuttivat alueelle, mutta etniset jännitteet ja syrjäytyminen säilyivät ongelmina.

Itsenäisyysjulistus, tunnustaminen ja kansainvälinen vuoropuhelu

Helmikuussa 2008 Kosovon tasavalta julistautui itsenäiseksi. Tämän jälkeen Kosovon uusi perustuslaki ja valtion instituutiot alkoivat kehittyä; virallisina kielinä ovat mm. albaani ja serbia, ja perustuslaki sisältää määräyksiä vähemmistöjen suojelusta. Kosovon talous on pieni ja riippuvainen ulkomaisesta avusta sekä siirtolaisten lähettämistä remitanseista; käytössä on yleisesti euro, vaikka maa ei ole EU:n jäsen eikä osa euroalueen virallista sääntelyä.

EU on ollut keskeinen välittäjä Serbiaa ja Kosovoa yhdistävässä dialogissa. Merkittävä askel oli vuoden 2013 Brysselin sopimus (Brussels Agreement), joka pyrki normalisoimaan käytännön hallinnollisia suhteita ja parantamaan Kosovon serbivähemmistön oikeuksia. Sopimus ei kuitenkaan ratkaissut Kosovo-kysymyksen perustuslaillista tai kansainvälistä asemaa kokonaan, ja jännitteitä on edelleen erityisesti Kosovon pohjoisosissa, joissa elää huomattava serbivähemmistö.

Demografia, kulttuuri ja uskonto

Kosovon väestö koostuu pääasiassa albaanilaisesta enemmistöstä ja pienemmistä serbi-, bosniakki-, turkki- ja romaniyhteisöistä. Vuoden 2011 väestönlaskennan tulokset näyttivät albaanien muodostavan suurimman osan väestöstä; serbejä on erityisesti pohjoisessa ja tietyissä kunnissa, sekä kulttuurisesti merkittävien ortodoksisten luostarien ympärillä. Albaaniväestön suurin uskonto on islam (sunnalaisuus), kun taas serbiortodoksit muodostavat merkittävän uskonnollisen vähemmistön. Kosovo on kulttuurisesti monimuotoinen ja siellä on sekä albaanilaista että serbilaista historiallista perintöä.

Tämänhetkinen tilanne ja haasteet

Nykytilanteessa Kosovo toimii de facto itsenäisenä valtiona monin valtion instituutioin, mutta sen kansainvälinen asema on edelleen osittain kiistanalainen. Haasteina ovat muun muassa:

• pitkäaikaisten poliittisten ratkaisujen löytäminen Serbian ja Kosovon välille;
• pakolaisten paluu, omaisuuskiistat ja kulttuuriperinnön suojeleminen;
• vähemmistöjen oikeuksien ja turvallisuuden takaaminen, erityisesti pohjoisessa;
• taloudellinen kehitys, työllisyys ja korruption torjunta;
• EU-jäsenyyteen ja kansainväliseen tunnustukseen tähtäävät prosessit.

Kansainväliset toimet, kuten EU:n oikeusvalvontatehtävä EULEX ja erilaiset rauhanvälitysaloitteet, pyrkivät tukemaan oikeusjärjestelmän ja hallinnon rakentamista sekä turvaamaan vakautta. Samalla poliittinen dialogi Serbian ja Kosovon välillä on jatkunut eri muodoissa, ja monissa kaupungeissa sekä yhteisöissä tehdään työtä vuoropuhelun ja arkielämän yhteistyön edistämiseksi.

Tilanne voi muuttua kansainvälisen politiikan, tunnustusten ja paikallisen kehityksen myötä. Kosovo ja Metohija ovat historiallisesti ja poliittisesti merkittävä alue Balkanilla, jonka tulevaisuus riippuu pitkälti rauhanomaisen ja oikeudenmukaisen ratkaisun löytymisestä eri yhteisöjen ja kansainvälisten toimijoiden välillä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Kosovon ja Metohijan koko nimi?

Kysymys: Mikä on Kosovon ja Metohijan lyhenne?

Kysymys: Kuka hallitsee maata tällä hetkellä?

K: Milloin se oli osa Serbiaa?

K: Mitä tapahtui Slobodan Miloševićin byrokratian vastaisen vallankumouksen aikana?

Kysymys: Kuinka monta YK:n jäsenvaltiota tunnustaa Kosovon itsenäisyyden?

Hae kirjaimella