Phobos (tai Mars I) on yksi Marsin kuista. Toinen on Deimos.
Phobos on kahdesta kuusta suurempi, ja sen halkaisija ei ole suuri: sen suurin ulottuvuus on noin 27 kilometriä, mutta kappale on epäsäännöllinen ja mitat ovat suunnilleen 27 × 22 × 18 kilometriä, jolloin keskikokona voi ajatella noin 22 kilometrin luokkaa. Verrattuna Maan kuuhun Phobos on hyvin pieni; silti se on pinnaltaan paljon kraattereiden peittämä.
Koko, muoto ja pinta
Phobos on epäsäännöllinen kivinen kappale, jonka matala tiheys viittaa osittaiseen huokoisuuteen tai rikkonaisuuteen. Pinta on peittynyt hienoksi murustumaksi eli regoliitiksi ja näkyvimpiä piirteitä ovat kraatterit sekä pitkänomaiset uurteet ja viirut, joita on erityisesti kraatterin Stickney ympärillä. Stickney on suurin kraatteri ja sen halkaisija on lähellä kymmentä kilometriä — se hallitsee paljon Phoboksen pintaa.
Kierto, liike ja vuoroveden vaikutus
Phobos kiertää Marsia hyvin lähellä planeettaa: kiertorata kulkee vain muutamien tuhansien kilometrien korkeudella Marsin pinnasta, ja sen kierrosaika on lyhyt — alle yksi Marsin vuorokausi (noin 7 tuntia 39 minuuttia). Koska Phobos kiertää Marsia nopeammin kuin Mars pyörii, kuu nousee lännestä ja laskee itään. Vuoroveden aiheuttama vetovoima aiheuttaa kiertoradan hitaasti lähenevän Marsia: etääntyminen ei ole tapahtumassa, vaan kiertorata laskee arviolta noin 1–2 metriä vuosisadassa.
Kohtalo: repeäminen ja renkaan muodostuminen
Vuorovaikutus Marsin kanssa johtaa lopulta siihen, että Phobos voi ylittää niin sanotun Rochen rajan tai joutua sen lähelle. Arviolta kymmenien miljoonien vuosien sisällä (usein mainittu aikahaarukka on noin 30–50 miljoonaa vuotta) Phobos repeytynee kappaleiksi. Osa sirpaleista saattaa pudota Marsin ilmakehään ja pinnalle, osa jää kiertämään ja voi muodostaa yhden tai useampia planetaarisen renkaan Marsin ympärille.
Alkuperä ja geologia
Phoboksen synty on yhä tutkijoiden keskustelun kohteena. Kaksi pääteoriaa ovat: 1) Phobos on sieppaantunut asteroidi (mahdollisesti tummien, hiili- ja orgaanisia aineita sisältävien D-tyyppisten asteroidien kaltainen) tai 2) Phobos on syntynyt Marsiin iskeytyneen aineksen kasaantumasta, eli se olisi Marsin lähellä tapahtuneen suuren törmäyksen jälkeinen muodostuma. Pinnalta ja koostumukseltaan Phobos näyttää muistuttavan tummia, hiilipitoisia kiviä, mutta tarkkaa alkuperää ei ole vielä ratkaistu.
Tutkimus, löytö ja avaruuslennot
Phobos löydettiin vuonna 1877 yhdysvaltalaisen tähtitieteilijän Asaph Hallin toimesta. Sittemmin useat avaruusalukset ovat ohittaneet tai kartoittaneet kuuta: esimerkiksi Mariner- ja Viking–luotaimet, Neuvostoliiton Phobos 2 -luotain (osittain onnistunut), sekä useat myöhemmät Mars-luotaimet, jotka ovat kuvanneet Phobosta lähietäisyydeltä. Neuvostoliiton/venäläisen Phobos-Grunt-näytteenpalautuslento epäonnistui 2011, mutta näiden missioiden tavoitteena oli saada näytteitä ja ymmärtää paremmin kuun koostumusta ja ikää.
- Phobosilla on tutkijoiden mielenkiintoinen rooli tulevaisuuden planeettatutkimuksen näkökulmasta: se voi toimia väliasemana miehitettyjen Mars-lentojen tukena tai näytteenottoalustana.
- Käytännön haasteita ovat kuitenkin sen matala painovoima, pinnan epätasaisuus ja vuorovaikutukset Marsin kanssa.
Phobos on sekä tieteellisesti että käytännöllisesti huomattava kohde: sen pieni koko ja lähellä Marsia oleva kiertorata tekevät siitä tärkeän avaimen Marsin ja Marsin ympäristön ymmärtämiseen — mutta samalla sen tulevaisuus on rajoitettu vuosituhansien mittakaavassa johtuen Marsin vetovoimasta.
Se on nimetty kreikkalaisen mytologian jumalan Phoboksen mukaan. Sen nimi tarkoittaa "pelkoa".
Toinen kuu, Deimos, on pienempi näistä kahdesta.
