Valokuvamuisti
Valokuvamuisti eli eideettinen muisti on kyky muistaa kuvia tai esineitä hyvin yksityiskohtaisesti sen jälkeen, kun ne on nähty vain lyhyen aikaa. Tämän kyvyn olemassaolosta kiistellään.
Esitetyt väitteet eroavat jonkin verran toisistaan, mutta niissä korostetaan visuaalisen tiedon muistamista. Esimerkkejä tiedoista ovat: kirjojen ja lehtien sivut sekä rekisterikilpien numerot. Väitetään, että niillä, joilla on valokuvamuisti, on yleensä korkeampi älykkyysosamäärä kuin niillä, joilla sitä ei ole. Henkilö, jolla on tämä kyky, ei käytä muistitietoa.
Kyvyn sanotaan esiintyvän pienellä osalla lapsista (2-10 prosentilla) varhaislapsuudessa, eikä sitä yleensä esiinny aikuisilla.
Skeptikot
Jotkut eivät usko, että tätä taitoa on olemassa. Amerikkalainen kognitiotieteilijä Marvin Minsky piti kirjassaan The Society of Mind (1988) kertomuksia valokuvamuistista "perusteettomana myyttinä".
Adriaan de Groot tutki shakin suurmestareiden kykyä muistaa shakkinappuloiden sijainnit shakkilaudalla. Aluksi ihmiset luulivat, että heillä oli valokuvamuisti, koska he pystyivät muistamaan paljon enemmän tietoa kuin ei-asiantuntijat. Kuitenkin sellaisten nappuloiden järjestelyt, joita ei koskaan voisi esiintyä pelissä, heidän muistinsa ei ollut parempi kuin ei-asiantuntijoiden. Tämä viittaa siihen, että heillä on vain kyky muistaa tietyntyyppisiä tietoja, ei niinkään valokuvamuisti.
Noin vuonna 1970 Charles Stromeyer tutki tulevaa vaimoaan Elizabethia. Hän väitti, että tämä pystyi muistamaan vieraalla kielellä kirjoitettuja runoja, joita hän ei ymmärtänyt. Hän pystyi muistamaan runot vielä vuosia sen jälkeen, kun hän oli nähnyt runon ensimmäisen kerran. Hän pystyi ilmeisesti myös palauttamaan mieleen satunnaisia pistekuvioita niin, että hän pystyi yhdistämään kaksi kuviota stereoskooppiseksi kuvaksi. Hän on ainoa henkilö, jonka tiedetään läpäisseen tällaisen testin. Testausmenetelmissä käytetyt menetelmät eivät olleet selvät. Lisäksi testejä ei ole koskaan toistettu (Elizabeth on johdonmukaisesti kieltäytynyt toistamasta niitä). Tämä herätti lisää huolta ja lisäsi skeptisyyttä sen suhteen, olivatko valokuvamuistot todellisia.
