Shakkimestari on pelaaja, jolle maailman shakkiorganisaatio FIDE tai jokin kansallinen shakkiorganisaatio on myöntänyt mestarin arvonimen. Termiä käytettiin pitkään kuvaamaan kokenutta asiantuntijapelaajaa, mutta nykyään sillä on myös virallinen merkitys: FIDE ja kansalliset liitot myöntävät eri tasoisia, kirjainlyhenteillä tunnettuja titteleitä, jotka yleensä ovat elinikäisiä. Arvonimi ei ole sama kuin pelaajan elu-tulos (Elo-luokitus), joka vaihtelee suorituksen mukaan.

Mitä titteleitä on olemassa ja mitä ne edellyttävät?

FIDE:n kansainvälisiä shakkitittteleitä ovat muun muassa:

  • Suurmestari (GM) – korkein pelillinen titteli. Yleinen vaatimuskäytäntö on saavuttaa vähintään 2500 FIDE-ratingpisteen huippuarvo ja hankkia kolme hyväksyttyä GM-normia kilpailuista.
  • Kansainvälinen mestari (IM) – vaatii yleensä 2400 ratingin ja kolme IM-normia.
  • FIDE-mestari (FM) – tyypillinen vaatimustaso on noin 2300 rating, eikä normeja yleensä vaadita.
  • Kandidaattimestari (CM) – usein 2200 ratingilla saavutettava titteli.

Naisten sarjassa on omat vastaavat titteleitä, joiden vaatimustasot ovat yleensä hieman matalammat:

  • WGM (Woman Grandmaster) – esimerkiksi 2300-rating ja normeja.
  • WIM (Woman International Master) – esimerkiksi 2200-rating ja normeja.
  • WFM (Woman FIDE Master) – usein noin 2100-rating.

Mitä tarkoittaa 'normi'?

Normi on yksi käytännön edellytys kansainvälisille neuotitteleille titteleille (GM, IM, WGM, WIM). Normin saa tietyissä virallisissa kilpailuissa, joissa pelaajan suoritusvastine (performance rating) ylittää määrätyn rajan ja kilpailun rakenteelliset vaatimukset täyttyvät. Normeilla on tarkemmat säännöt, jotka koskevat:

  • pelien vähimmäismäärää (tyypillisesti vähintään yhdeksän peliä normitapahtumaa kohti),
  • vastustajien keskimääräistä tasoa eli vaadittua performance rating -tasoa (esimerkiksi GM-normissa usein noin 2600),
  • vastustajien monipuolisuutta eri liitoista sekä vaatimuksia vastustajien tittelin suhteen,
  • ja kilpailun virallista luokittelua FIDE:n sääntöjen mukaisesti.

Normeja ja vaatimuksia valvoo FIDE:n sääntökäytäntö; yksityiskohtaiset ehdot voivat muuttua sääntöuudistusten myötä.

Kansalliset arvonimet ja tittelin myöntäminen

Kansalliset shakkiliitot voivat myöntää omia titteleitään, jotka usein ovat saavutettavissa alemmilla rating- tai kilpailuvaatimuksilla. Kansallinen titteli voi olla esimerkiksi "maanmestari" tai "kansallinen mestari". FIDE-tittelien hakeminen tapahtuu yleensä siten, että pelaajan kotimaan shakkiliitto toimittaa tarvittavat dokumentit FIDE:lle ja maksaa tuolloin sovittavat käsittelymaksut. Kun FIDE hyväksyy vaatimukset (rating ja normit), titteli merkitään virallisesti rekisteriin.

Lyhyt historian katsaus: "suurmestarin" nimityksen alkuperä

Suurmestarin tittelin sanotaan johdetun keskiranskan kielen ilmauksesta Grand maistre ja se oli historiallisesti arvonimi, joka annettiin esimerkiksi ritarikunnan johtajalle — esimerkiksi temppeliherrojen tai saksalaisten ritarien päällikölle. Sanan käyttö shakkiyhteydessä esiintyi jo 1800-luvulla; tämän alkuperäisiä mainintoja on muun muassa Bell's Life -lehdessä (18. helmikuuta 1838), jossa viitataan William Lewisiin "entisenä suurmestarina". p156

FIDE otti käyttöönsä viralliset shakkitittelit 1900-luvun puolivälissä ja 1950-luvulla myönsi ensimmäiset kansainväliset nimitykset pelaajille, joille haluttiin antaa tunnustus pitkästä ja merkittävästä urasta. Siitä lähtien tittelit ovat vakiintuneet osaksi shakkikulttuuria: ne kertovat pelaajan kansainvälisestä tasosta ja avaavat usein mahdollisuuksia osallistua arvoturnauksiin, saada kutsuja ja sponsoreita.

Muita huomioita

  • Arvonimien ja luokitusten ero: titteli on yleensä pysyvä (poikkeuksena harvinaiset tapausruokaukset, kuten huijaustapaukset), kun taas pelaajan rating muuttuu pelien perusteella.
  • Naisten omat titteleitä on perusteltu edistämään naispelaajien osallistumista, mutta niiden olemassaolo on myös keskustelun aiheena, sillä osa kokee sukupuoliperusteiset titteliportaat tarpeettomina.
  • Arbitrit, valmentajat ja muut shakin ammattilaiset voivat hakea omia FIDE-titteleitään (esim. FIDE Trainer, FIDE Arbiter), jotka eroavat pelaajille myönnettävistä pelillisistä titteleistä.

Shakkimestarin arvonimi on siis sekä kunnianosoitus saavutetuista suorituksista että konkreettinen asteikko, joka määrittää pääsyn moniin kansainvälisiin kilpailuihin. Eri tason tittelit kuvaavat selkeästi pelaajan kilpailullista tasoa ja usein myös hänen rooliaan shakkiyhteisössä.