Älykkyysosamäärä

Yleinen tekijä (g)

Älykkyystestejä on monenlaisia ja niissä käytetään monia eri menetelmiä. Joitakin testejä ovat

• visuaalinen (he käyttävät vain kuvia)
• verbaalinen (he käyttävät vain sanoja)
• abstrakti-järkeily (arvoitusten pohtiminen)
• aritmetiikka (yksinkertainen matematiikka)
• avaruudelliset mielikuvat (muotojen ajattelu).
• lukeminen
• sanavarasto (kuinka monta sanaa henkilö osaa).
• muisti
• yleistiedot

Eri testit korreloivat voimakkaasti keskenään.Psykologi Charles Spearman tutki vuonna 1904 ensimmäisen kerran, miten erilaisten älykkyystestien pisteet liittyvät toisiinsa. Hän teki faktorianalyysin testien välisistä korrelaatioista ja havaitsi, että yksi yhteinen tekijä selitti testien väliset positiiviset korrelaatiot.

Spearman havaitsi, että jos henkilö sai korkean (tai matalan) pistemäärän yhdenlaisessa testissä, hän todennäköisesti (mutta ei aina) sai samanlaisen pistemäärän myös muunlaisissa testeissä. Tämän vuoksi hän sanoi, että henkilön älykkyyttä voidaan kuvata yhdellä numerolla. Hän kutsui tätä lukua g:ksi (yleinen tekijä). Abstraktia päättelyä hyödyntävät testit kertovat yleensä parhaiten, millaisia pistemääriä muunlaisista testeistä todennäköisesti saadaan. Tämän vuoksi Spearman ajatteli, että henkilön abstrakti päättelykyky (se, kuinka hyvä hän oli ratkaisemaan arvoituksia tai ongelmia) oli se, mihin muunlainen älykkyys perustuu.

Älykkyystestin on siis tarkoitus mitata lukua g. Yksi yleisimmin käytetyistä g:n mittareista on Ravenin progressiivinen matriisitesti, joka on visuaalisen ajattelun testi.

Sotavuodet Yhdysvalloissa

Ensimmäisen maailmansodan aikana armeija tarvitsi keinon testata alokkaita ja päättää, millaiseen työhön he soveltuisivat parhaiten. He käyttivät ÄO-testejä.

Testauksesta syntyi kiistaa ja paljon julkista keskustelua. Nonverbaalisia testejä tai "suorituskykytestejä" kehitettiin niille, jotka eivät osanneet puhua englantia tai joiden epäiltiin harhauttaneen. Sodan jälkeen armeijan psykologisia testejä koskeva myönteinen julkisuus auttoi tekemään psykologiasta arvostetun alan. Sen jälkeen psykologian työpaikat ja rahoitus lisääntyivät Yhdysvalloissa. Ryhmäälykkyystestejä kehitettiin, ja niitä alettiin käyttää laajalti kouluissa ja teollisuudessa.

Älykkyystesteihin kohdistuvaa kritiikkiä

Älykkyysosamäärään liittyy useita ongelmia. Ne liittyvät aiheen eri osa-alueisiin. Ongelmat voidaan ryhmitellä:

• Siitä, mitä älykkyys oikeastaan on, ei ole yleistä yksimielisyyttä. On siis ongelmallista väittää, että älykkyysosamäärä on älykkyyden mittari. Psykologit eivät kuitenkaan väitä, että testit mittaavat älykkyyttä suoraan. He väittävät, että testit ovat älykkyysosamäärän indeksi, koska korkeamman pistemäärän saaneet pystyvät yleensä tekemään vaikeampia tehtäviä.
• Joidenkin mielestä on ongelmallista, että älykkyyden eri osatekijät voidaan yhdistää yhdeksi "mittaukseksi".
• Ensimmäiset testit tehtiin koululaisille, jotta voitiin määrittää, mitkä lapset tarvitsisivat todennäköisesti enemmän huomiota. Joidenkin mielestä tämä on eri asia kuin "älykkyyden" mittaaminen. Lapsi, joka tarvitsee enemmän apua koulussa, ei välttämättä ole vähemmän älykäs, vaan hänellä saattaa olla vain erilainen tausta.
• Joissakin testeissä suositaan tietystä kulttuuritaustasta tulevia testattuja. Toisesta kulttuurista tulevat ihmiset menestyvät testeissä huonommin, mutta ilman määritelmää ei voida määrittää, tarkoittaako se, että he ovat vähemmän älykkäitä.

Testi ei mittaa älykkyyttä

Ranskalainen psykologi Alfred Binet (joka suunnitteli yhden ensimmäisistä testeistä vuonna 1905) oli tätä mieltä. Hän käytti testiä nähdäkseen, mitkä oppilaat tarvitsisivat erityistä apua koulun opetussuunnitelmassa. Hän uskoi, että testiasteikot eivät pystyneet mittaamaan älykkyyttä:

Asteikko ei varsinaisesti mahdollista älykkyyden mittaamista, koska älylliset ominaisuudet eivät ole päällekkäisiä, eikä niitä näin ollen voida mitata lineaaristen pintojen tapaan.

- Binet, 1905

Hän väitti, että hyvien koulutusohjelmien avulla useimmat oppilaat voivat saavuttaa etumatkan ja suoriutua koulussa melko hyvin. Tämä oli riippumatonta oppilaan taustasta. Hän ei uskonut, että älykkyys olisi mitattavissa oleva kiinteä kokonaisuus.

Jotkut kiistävät psykometrian kokonaan. Paleontologi Stephen Jay Gould väitti, että älykkyystestit perustuvat virheellisiin olettamuksiin, ja osoitti, että niitä on aiemmin käytetty tieteellisen rasismin perustana. Hänen mielestään yleinen älykkyystekijä g (jota nämä testit mittaavat) on yksinkertaisesti matemaattinen artefakti.

...älykkyyden abstrahointi yhdeksi kokonaisuudeksi, sen sijainti aivoissa, sen kvantifiointi yhdeksi numeroksi kunkin yksilön osalta ja näiden numeroiden käyttäminen ihmisten sijoittamiseen arvokkuuden mukaan yhteen sarjaan, jotta voidaan poikkeuksetta todeta, että sorretut ja epäedullisessa asemassa olevat ryhmät - rodut, luokat tai sukupuolet - ovat luonnostaan alempiarvoisia ja ansaitsevat asemansa (s. 24-25).

Kuten edellä on selitetty, älykkyystestit olivat kuitenkin erittäin onnistuneita rekrytoitujen arvioinnissa sota-aikana. Siksi on oltava totta, että ne mittaavat merkityksellistä henkistä kykyä. Älykkyysosamäärät eivät siis ole pelkkää matemaattista fiktiota: ne liittyvät yksilöiden kykyyn suorittaa tiettyjä toimintoja. Vaikka asiantuntijat eivät olisikaan yksimielisiä älykkyyden määritelmästä, se ei kumoa testien hyödyllisyyttä (tai hyödyttömyyttä). Jokapäiväisessä elämässä ihmiset huomaavat toisten ihmisten suhteellisen älykkyyden. Kysymys on keskeinen ihmisluonnon ja evoluutiopsykologian kannalta, koska ihmiset ovat kehittäneet ominaisuuksia, jotka auttavat heitä selviytymään ja lisääntymään.

Testit ovat puolueellisia

American Psychological Associationin raportissa Intelligence: knowns and unknowns todetaan, että älykkyystestit, jotka ennustavat sosiaalisia saavutuksia, eivät ole puolueellisia afrikkalaista syntyperää olevia ihmisiä kohtaan. Ne ennustavat tulevaa suoriutumista, kuten koulumenestystä, samalla tavalla kuin ne ennustavat tulevaa suoriutumista eurooppalaista syntyperää olevien osalta.

Älykkyystestit voivat kuitenkin olla puolueellisia, kun niitä käytetään muissa tilanteissa. Eräässä vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että "erilainen validiteetti ennusteissa viittaa siihen, että WAIS-R-testiin saattaa sisältyä kulttuurisia vaikutteita, jotka vähentävät WAIS-R-testin validiteettia kognitiivisten kykyjen mittarina meksikolaisamerikkalaisille oppilaille", mikä osoittaa heikompaa positiivista korrelaatiota suhteessa otokseen valittujen valkoisten oppilaiden kanssa. Muissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on kyseenalaistettu älykkyysosamäärätestien kulttuurinmukaisuus, kun niitä käytetään Etelä-Afrikassa. Vaihtoehtoisesti käytetään kehitys- tai sopeutumistaitoja mittaavia testejä, jotka ovat suhteellisen huonoja älykkyyden mittareita autistisilla lapsilla, ja ne ovat johtaneet virheellisiin väitteisiin, joiden mukaan suurin osa autistisista lapsista on henkisesti jälkeenjääneitä.

Väitettyä heikkoa älykkyyttä on historiallisesti käytetty feodaalijärjestelmän ja naisten epätasa-arvoisen kohtelun perusteluna. Toiset taas väittävät, että "korkean älykkyysosamäärän eliitin" kieltäytyminen ottamasta älykkyysosamäärää vakavasti eriarvoisuuden syynä on itsessään moraalitonta.

American Psychological Association

American Psychological Associationin tieteellisten asioiden neuvosto perusti vuonna 1995 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia älykkyystutkimuksen tilasta konsensuslausuma, jota kaikki osapuolet voisivat käyttää keskustelun pohjana. Raportin koko teksti on saatavilla useilla verkkosivuilla.

Tässä asiakirjassa yhdistyksen edustajat pahoittelevat, että älykkyysosamäärää koskevia teoksia kirjoitetaan usein niiden poliittisia seurauksia silmällä pitäen: "tutkimustuloksia ei useinkaan arvioitu niinkään niiden ansioiden tai tieteellisen aseman kuin niiden oletettujen poliittisten vaikutusten perusteella".

Työryhmä päätteli, että älykkyysosamääräpisteet ennustavat hyvin yksilöllisiä eroja koulumenestyksessä. Ne vahvistavat älykkyysosamäärän ennustuskelpoisuuden aikuisten ammattiaseman kannalta, vaikka koulutuksen ja perhetaustan kaltaiset muuttujat on tilastollisesti kontrolloitu. Työryhmä havaitsi, että yksilölliset älykkyyserot johtuvat merkittävästi genetiikasta. Sekä geenit että ympäristö ovat monimutkaisessa vuorovaikutuksessa olennaisen tärkeitä älyllisen pätevyyden kehittymiselle.

Heidän mukaansa on vain vähän näyttöä siitä, että lapsuuden ruokavalio vaikuttaisi älykkyyteen, paitsi vakavissa aliravitsemustapauksissa. Työryhmä on samaa mieltä siitä, että mustien ja valkoisten keskimääräisten älykkyysosamääräpisteiden välillä on suuria eroja ja että näitä eroja ei voida katsoa johtuvan testien laadinnassa esiintyvistä vääristymistä. Työryhmä katsoo, että sosiaaliseen asemaan ja kulttuurieroihin perustuvat selitykset ovat mahdollisia ja että ympäristötekijät ovat nostaneet keskimääräisiä testituloksia monissa väestöryhmissä.

Lausunnon julkaissut APA:n lehti American Psychologist julkaisi myöhemmin vastauksia tammikuussa 1997. Useissa niistä väitettiin, että raportissa ei tutkittu riittävästi näyttöä osittain geneettisistä selityksistä.