Ruttotohtorin asu
Ruttolääkärin puku oli ruttolääkärin käyttämä vaatetus, joka suojasi häntä ilman kautta leviäviltä taudeilta. Puku koostui nilkkoihin asti ulottuvasta takista ja naamarista. Naamari näytti linnun nokalta. Nokka oli usein täytetty asioilla, jotka tuoksuivat makealta tai voimakkaalta (usein laventelilta). Tämän lisäksi pidettiin käsineitä, saappaita, hattua ja jotain muuta takin päälle laitettavaa.
Vuoden 1656 kaiverrus roomalaisesta tohtori Schnabelista ("Nokka"). Hänellä on yllään suojavaatteet, joita ruttolääkärit Roomassa tuohon aikaan yleensä käyttivät.
Johann Melchior Füsslin kaiverrus Marseillen ruttolääkäristä. Hänen nenäkotelonsa on täytetty savukkeilla ruttoa vastaan. Tämä kaiverrus on tehty noin vuonna 1721.
Kuvaus
Nokka pidettiin hihnoilla lääkärin nenän edessä. Naamarissa oli reikiä, jotka oli täytetty lasilla, jotta lääkäri pystyi näkemään. Naamarissa oli kaksi pientä reikää, joista lääkäri sai hengittää. Se oli eräänlainen hengityssuojain, joka oli usein täytetty hyväntuoksuisilla asioilla. Nokkaan voitiin laittaa kuivattuja kukkia (kuten ruusuja ja neilikoita), yrttejä (kuten minttua), mausteita, kamferia tai etikkasieniä. Naamion oli tarkoitus pitää pahat hajut loitolla. Tuohon aikaan ajateltiin, että pahat hajut aiheuttavat infektioita. Lääkärit uskoivat yrttien vievän pois ruttoon liittyvät "pahat" hajut ja estävän tartunnan.
Puvussa oli leveälinjainen nahkahuppu, joka osoitti, että he olivat lääkäreitä. He käyttivät puisia keppiä osoittaakseen lääkärinhoitoa vaativat alueet. Tätä käytettiin myös potilaiden katselemiseen koskematta heihin. Keppejä käytettiin myös pitämään ihmiset loitolla, riisumaan ruttouhrien vaatteet ilman, että heihin piti koskea, ja mittaamaan potilaan pulssi.
Näiden vaatteiden käyttäminen auttoi varmistamaan, että lääkärit eivät saaneet kirppu- tai rottatartuntoja. Kirput eivät voineet purra nahkatakin läpi, eivätkä tartunnan saaneet ihmiset voineet koskettaa lääkäriä, mikä johtui myös hänen nahkatakistaan.
Historia
Eräät nykyaikaiset kirjoittajat ovat sanoneet, että ruttotautilääkärit käyttivät 1300-luvulla lintujen näköisiä naamioita. Lääketieteen historioitsijat sanovat kuitenkin, että ruttolääkärin asun keksi Charles de Lorme. Vuonna 1619 hän käytti ajatusta täydellisestä päästä varpaisiin ulottuvasta suojavaatetuksesta. Sen mallina oli sotilaan haarniskat. Se koostui linnunmuotoisesta naamiosta ja pitkästä nahkaisesta (marokkolaisesta tai levanttilaisesta) tai vahakankaasta valmistetusta puvusta. Puku ulottui kaulasta nilkkoihin. Vaatteet, jotka puettiin puvun päälle, sekä säärystimet, käsineet, saappaat ja hattu olivat vahattua nahkaa. Vaate oli kyllästetty samanlaisilla hajusteilla kuin nokkanaamio.
Tämä runo on kirjoitettu 1600-luvulla. Siinä kuvataan ruttotohtorin asua.
Kuten kuvasta voi nähdä,
Roomassa lääkärit ilmestyvät,
Kun heitä kutsutaan potilaidensa luokse,
Paikoin rutto kauhistuttaa,
Heidän hattunsa ja viittansa, uuden muodin mukaan,
Ne on tehty öljykankaasta, tummansävyiset,
Heidän laseilla varustetut lippalakinsa on suunniteltu,
Heidän laskunsa vastalääkkeillä kaikki vuorattu,
Tuo pahanhajuinen ilma ei voi tehdä pahaa,
Eikä aiheuta lääkärin miehen hälyä,
Kädessä olevan sauvan on osoitettava
Heidän jalo ammattinsa, minne tahansa he menevätkin.
Jean-Jacques Manget kertoo vuonna 1721 ilmestyneessä kirjassaan Treatise on the Plague, joka on kirjoitettu heti Marseillen suuren ruton jälkeen, puvuista, joita ruttolääkärit käyttivät Nijmegenissä vuosina 1636-1637. Kuva puvusta on kirjan etusivulla. Myös Nijmegenin ruttolääkärit käyttivät nokkamaskia. Heidän kaapunsa, säärystimensä, hattunsa ja käsineensä olivat morokkinahkaa.
Tätä asua käyttivät myös ruttolääkärit vuoden 1656 ruttoruton aikana. Rutto tappoi 145 000 ihmistä Roomassa ja 300 000 Napolissa. Puku sai ihmiset pelkäämään, koska se oli merkki siitä, että he kuolisivat pian.
Kulttuuri
Pukua käytti commedia dell'arte -hahmo nimeltä Il Medico della Peste (ruttotohtori). Hänellä on erityinen ruttolääkärin naamio. Venetsialainen naamio oli yleensä valkoinen. Se koostui nokasta ja pyöreistä silmänaukoista. Silmäaukot oli peitetty kirkkaalla lasilla. Se on yksi ainutlaatuisimmista naamioista, joita käytetään Venetsian karnevaalien aikana.
