Prokopios Kesarealainen: Justinianuksen historioitsija (n. 500–565)

Prokopios Kesarealainen (n. 500–565) — Justinianuksen sotien, rakennusten ja Salaisen historian kronikoija; 6. vuosisadan merkittävin itäroomalainen historioitsija.

Prokopios Kesarealainen (kreikaksi Προκόπιος ο Καισαρεύς, noin 500 – noin 565) oli merkittävä itäroomalainen oppinut. Hän osallistui keisari Justinianus I:n sotiin ja on 6. vuosisadan jKr. merkittävin historioitsija, joka kirjoitti Justinianuksen sodat, Justinianuksen rakennukset ja kuuluisan Salaisen historian. Häntä pidetään yleisesti antiikin maailman viimeisenä merkittävänä historioitsijana.

Elämä ja tehtävät

Prokopios oli syntyjään Kesareasta (nyk. Caesarea Maritima) Palestiinassa. Hän palveli sotilaallisissa kampanjoissa toimien pääasiassa kenraali Belisarioksen sihteerinä ja neuvonantajana, minkä kautta hänellä oli suoranaista tietoa 500-luvun sotaretkiin liittyvistä tapahtumista. Henkilökohtaiset kokemukset ja pääsy virallisiin asiakirjoihin näkyvät hänen teostensa yksityiskohtaisuudessa.

Keskeiset teokset

Prokopioksen teokset ovat säilyneet ja muodostavat tärkeimmän lähdeaineiston keisari Justinianuksen valtakaudesta. Keskeiset teokset ovat:

• Justinianuksen sodat (kreik. Πόλεμοι) – laaja teos, joka kattaa Persiassa, Pohjois-Afrikassa ja Italiassa käydyt sodat. Teos on jaettu useisiin kirjoihin ja se perustuu sekä virallisiin tietoihin että Prokopioksen omiin havaintoihin.
• Justinianuksen rakennukset (kreik. Περὶ κτισμάτων) – kuvaus Justinianuksen rakennushankkeista eri puolilla valtakuntaa, erityisesti Konstantinopolissa. Teos esittelee monumentaalisia kirkkoja, siltoja, linnoituksia ja muita julkisia rakennuksia ja korostaa keisarin suuruutta rakennuttajana.
• Salainen historia (kreik. Ἀνέκδοτα, "Anekdota") – salaiseksi kirjoitettu ja keisarillista hoviympäristöä epäilevästi sekä jopa solvaten kuvaava teos, jossa Prokopios esittää ankaran kritiikin Justinianusta, keisarinna Theodoraa ja muita valtarakenteita kohtaan. Tämä teos julkaistiin vasta myöhemmin, ja sen sisältö on herättänyt paljon keskustelua kirjoittajan motiiveista ja luotettavuudesta.

Kirjoitustyyli ja lähteet

Prokopios kirjoitti korkeatasoisella, klassismiin taipuvalla kreikan kielellä, joka usein jäljitteli antiikin attikalaisia malleja. Hänen kertomuksensa yhdistävät silminnäkijähavainnot, viralliset asiakirjat ja käytännöllinen sotilaallinen tuntemus. Samalla hän ei vierastanut retorisia keinoja: joissakin teoksissa korostuu keisaria ylistävä, jopa panegyrinen sävy, kun taas toisissa, kuten Salaisessa historiassa, sävy muuttuu sarkastiseksi ja moittivaksi.

Arviointi ja perintö

Prokopios on historian kannalta korvaamaton lähde 500-luvun Itä-Roomasta. Hänen teoksensa tarjoavat yksityiskohtaisen kuvan sotilaallista toimintaa, poliittista elämää, hallintoa ja bysanttilaista kaupunkikuvaa koskevista kehityskuluista. Tutkijat käyttävät hänen kirjoituksiaan varoen: samalla kun ne antavat runsaasti faktoja, niiden luonne ja mahdollinen puolueellisuus on otettava huomioon, erityisesti kun vertaillaan keisarillista retoriikkaa ja henkilökohtaisempaa kritiikkiä.

Käsikirjoitukset ja julkaisu

Prokopioksen teokset ovat säilyneet latinantammina ja kreikankielisinä käsikirjoituksina eri perinteissä. Erityisesti Salainen historia ei ollut julkisessa kiertokulussa Prokopioksen elinaikana, vaan se tuli laajemmin tunnetuksi vasta myöhemmin: sen julkaiseminen Euroopassa tapahtui vasta 1600-luvulla, minkä jälkeen teos on herättänyt laajaa kiinnostusta historioitsijoiden ja kirjallisuudentutkijoiden keskuudessa.

Merkitys tutkimukselle

Prokopios on usein ensimmäinen lähde, johon historian tutkijat turvautuvat käsitellessään Justinianuksen aikaa, Belisarioksen sotaretkiä, 500-luvun diplomaattista ja sotilaallista historiaa sekä bysanttilaisen kaupungin ja kirkon rakennushistoriaa. Hänen monipuolinen näkökulmansa – virallisen ylistyksen ja katu-uskottavamman kritiikin yhdistelmä – tekee hänen teoksistaan dynaamisen mutta myös haastavan lähteen historiallisessa tulkinnassa.

Hae kirjaimella