Akupunktio on ikivanha lääketieteellinen hoitomuoto, joka kehitettiin Kiinassa noin 5000 vuotta sitten. Kehoon työnnetään ohuita metallisia neuloja tiettyihin kohtiin, joita kutsutaan "akupunktiopisteiksi". Se on eräs vaihtoehtoisen lääketieteen muoto ja keskeinen osa perinteistä kiinalaista lääketiedettä (TCM). Siinä käytetään kiinalaista filosofiaa yinistä ja yangista.

Lyhyt historia

Akupunktion juuret ovat muinaisessa Kiinassa, mutta sen tarkat alkuperät ja kehitys vaihtelevat lähteittäin. Perinteisesti akupunktio on osa laajempaa hoitokokonaisuutta, joka sisältää myös yrttilääkinnän, hieronnan (tuina), ruokavalion ja liikuntamuodot kuten qigongin. Myöhemmin akupunktiota on sovellettu ja tutkittu myös länsimaissa, jossa teoriaa on selitetty fysiologisilla malleilla kuten hermoston ja endorfiinijärjestelmän vaikutuksilla.

Periaatteet ja teoriat

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan kehon energia, qi, kulkee kanavia eli meridiaaneja pitkin. Terveys tarkoittaa qi:n tasapainoa; sairaus syntyy, kun qi on tukossa tai epätasapainossa. Akupunktiopisteiden stimulaatiolla pyritään palauttamaan virtaus ja tasapaino.

Nykykäsityksissä selityksiä ovat muun muassa:

  • hermostollinen stimulointi, joka voi muuttaa kivun tuntemusta ja vapauttaa endorfiineja;
  • verenkierron paikallinen parantuminen ja tulehdusreaktioiden säätely;
  • psykofysiologiset vaikutukset, kuten rentoutuminen ja stressin väheneminen.

Kenelle ja mihin akupunktiota käytetään

Akupunktiota käytetään monenlaisten vaivojen hoidossa. Tavallisimpia käyttötarkoituksia ovat:

  • krooninen ja akuutti kipu (esim. selkä-, niska- ja päänsärky);
  • nivelrikon aiheuttama kipu ja toiminnan rajoitukset;
  • päänsäryt ja migreeni;
  • tulehduskipujen tukeminen ja kivunlievitys leikkauksen jälkeen;
  • joissain tapauksissa myös pahoinvointi, tupakasta vieroitus, unihäiriöt ja stressiin liittyvät oireet.

On tärkeää huomata, että akupunktion teho vaihtelee yksilöittäin ja vaivakohtaisesti. Joillekin potilaille se tarjoaa merkittävää helpotusta, kun taas toisilla vaikutus voi olla vähäisempi tai puuttua kokonaan.

Tutkimusnäyttö

Akupunktion tutkimus on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Joissakin aiheissa (esim. krooninen alaselkäkipu, päänsärky, tietyt leikkaus- ja sytostaattihoidon jälkeiset pahoinvoinnit) on kohtuullista näyttöä kliinisestä hyödystä. Toisaalta metodologiset erot tutkimuksissa, placebo-vaikutuksen merkitys ja vaikeus rakentaa täydellistä lumekontrollia tekevät tulosten tulkinnasta haastavaa.

Mitä hoito käytännössä tarkoittaa

Akupunktiokäynti alkaa yleensä keskustelulla oireista, taustasta ja mahdollisista lääketieteellisistä rajoitteista. Varsinainen hoito sisältää ohuiden, kertakäyttöisten neulojen asettamisen valittuihin pisteisiin. Neuvoja saattavat kääntää tai kevyesti stimuloida neuloja muutaman minuutin tai jopa 20–30 minuutin ajan. Joissain menetelmissä käytetään lämmitystä (moxibustio), sähköstimulaatiota tai imukuppia (kuppaus).

Turvallisuus ja haitat

Kun akupunktiota tekee koulutettu ammattilainen, hoito on yleisesti ottaen turvallinen. Mahdollisia haittoja ovat:

  • kipu tai mustelmat pistoskohdissa;
  • infektio, jos steriiliyteen ei kiinnitetä huomiota (kertakäyttöneulat estävät tätä useimmiten);
  • harvoissa tapauksissa neulan aiheuttama elinvaurio, esimerkiksi keuhkopussin puhkeaminen (pneumothorax), jos neuloja asetetaan liian syvälle rintakehälle tai lapaluiden alueelle);
  • lyhytaikainen pyörrytys tai heikotus erityisesti herkissä potilaissa.

Ilmoita aina akupunktioterapeutille mahdollisista verenvuotohäiriöistä, käytössä olevista verenohennuslääkkeistä, raskaus, sydämentahdistin tai aiemmista reaktioista hoitoon.

Valitse luotettava ammattilainen

Hanki hoitoa ammattilaiselta, jolla on asianmukainen koulutus ja tarvittaessa rekisteröinti tai lupa toimia. Monissa maissa akupunktioterapeutin koulutusvaatimukset ja sääntely vaihtelevat, joten tarkista paikalliset käytännöt. Keskustele myös oman lääkäriisi liittyen kroonisten sairauksien hoidosta ja yhteensopivuudesta muiden hoitojen kanssa.

Päätelmä

Akupunktio on pitkäikäinen hoitomuoto, jolla on sekä kulttuurisia että tieteellisiä selityksiä. Se voi tarjota helpotusta erityisesti kivun hallinnassa ja joissain muissa oireissa, mutta vaikutus vaihtelee. Päätös hoidon käytöstä kannattaa tehdä keskustellen terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, huomioiden yksilöllinen terveydentila ja nykyinen tutkimustieto.