Kelanauha

Kelanauhureita (usein R2R, Open reel decks jne.) käytettiin 20. vuosisadalla lähinnä ammattilaisstudioissa 1940-luvulta lähtien, ja ne levittäytyivät nopeasti ihmisten koteihin 1950- ja 1960-luvuilla. Suurin suosio oli 1970-luvulla, luultavasti siksi, että ihmiset tarvitsivat laadukkaampia tallenteita. Tämä tekniikka oli kuin vallankumous, koska jokainen pystyi tallentamaan mitä tahansa ääntä (vinyylilevyjä, radiolähetyksiä, ääntä ja musiikkia) ja soittamaan sen sitten monta kertaa ilman, että laatu heikkeni, ja sen pystyi myös kirjoittamaan uudelleen monta kertaa. Tällä tekniikalla on kuitenkin joitakin heikkoja kohtia: kelojen koko, herkkyys, kestävyys; mutta silti sillä on tiettyjä etuja nykyisiin "digitaalisiin mediaformaatteihin" verrattuna. Myös jotkut kuuluisat bändit ja artistit käyttivät kelatekniikkaa soittimena tai jopa erillisenä bändinä.

Tekniset tiedot

Nämä kelakoneet ovat yleensä analogisia äänentoistolaitteita, joissa käytetään ¼ tuuman (6,25 cm) levyistä magneettinauhaa. Tämä muovinauha on päällystetty erityisellä magneettisella aineella, joka nauhoitettaessa muuttuu magneettialueiksi. Nauhurissa on oltava nauhoitus-, toisto- ja pyyhintäpää, jotka siirtävät signaalin nauhalle. Kalliimmissa nauhapeleissä on kolme tai kuusi erillistä päätä. Nauhureissa yhdistyvät sekä mekaniikan että elektroniikan tuntemus. Nauhurissa on oltava erittäin tarkat moottorit ja liikkuvat osat, mutta myös monimutkainen piirilevy. Sen on sisällettävä transistoreja, vahvistimia jne.

Nauhureiden tavanomaisia toimintoja ovat:

Toisto (play)
Stop
Kelaa taaksepäin
Nopeasti eteenpäin
Tauko

Nämä toiminnot voidaan hoitaa mekaanisesti (kumihihnojen ja metallivipujen järjestelmä) tai elektronisesti (magneetit, kelat, integroidut piirit).

Nauhan nopeus

Nauhan nopeus on yksi niistä asioista, joiden avulla saadaan selville toistoaika. Tässä taulukossa on tietoja nauhan nopeudesta ja toistoajasta 18 cm:n kelalla.

Nauhan nopeus (cm/s)	Kuvaus	Toistoaika (min)
9.52	Alhaisempi, mutta laatu O.K.	128
19.05	Standardilaatuinen kotikäyttö	64
38.10	Puoliammattimainen tai korkealaatuinen käyttö	32
76.20	Ammattimainen studiolaatu	16

Tärkeimmät tuottajat

Nauhureiden aikakaudella oli monia valmistajia, kuten Sony, Akai, Revox, Teac, Pioneer, Technics, Tesla ja monet muut. Näillä valmistajilla oli yleensä useita tuotesarjoja, jotka erosivat toisistaan hinnaltaan ja toiminnoiltaan. Parhaimmissa oli digitaaliset ohjelmoitavat laskurit, peruutusmekaniikka, elektroniset painikkeet ja niissä voitiin käyttää isoja keloja (esim. 26,5 cm). Nauhavalmistajia oli myös suuri valikoima - Maxell, Basf (Emtec), Quantegy, Agfa jne.

Kelanauhurit Tšekkoslovakiassa

Tšekkoslovakiassa oli vain muutama nauhurivalmistaja. Tärkein oli Tesla, n.p. Tärkein kehitystyö tehtiin Tesla Pardubicessa, mutta massatuotanto tapahtui Tesla Přeloučissa. Tuotemäärät olivat tuhansia kappaleita ja mallisarjoja kymmeniä. Yksi suosituimmista kansista oli monofoninen Tesla Sonet Duo (1959). Se oli kompakti, kannettava ja luotettava. Tesla-kansien keräilijät ovat yhtä mieltä siitä, että luultavasti edistyksellisin malli oli Tesla B73 Hi-Fi Stereo (1978), joka loi periaatteet myöhemmille malleille. Huippumalleja olivat Tesla B115, B116 (1981) ja Tesla CM130, CM160 (1986), jotka pystyivät kilpailemaan maailman valmistajien vastaavien mallien kanssa. (Poliittisia) rajoituksia oli kuitenkin olemassa, joten parhaita ideoita ja ratkaisuja ei voitu toteuttaa. Valmistus lopetettiin vuonna 1990, koska tekniikka osoittautui vanhentuneeksi.

Vertailu tietokoneeseen

Nauhurit olivat yksi tapa tallentaa digitaalista dataa. TTL-ohjausliitännällä varustettuja nauhureita voitiin käsitellä erityislaitteilla, ja tiedot voitiin tallentaa tietyn taajuuden omaavina äänisarjoina. Nykyään tämä menetelmä ei ole kovin hyvä, koska kiekon kapasiteetti on yleensä pieni.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat kelanauhurit?

V: Kelanauhurit ovat laitteita, joita käytettiin 1900-luvulla äänen tallentamiseen ja toistamiseen.

K: Missä kelanauhureita käytettiin useimmiten?

V: Niitä käytettiin 1940-luvulta lähtien lähinnä ammattilaisstudioissa, ja ne levittäytyivät nopeasti ihmisten koteihin 1950- ja 1960-luvuilla.

K: Milloin kelanauhureiden suosio saavutti huippunsa?

V: Kelanauhureiden suosio saavutti huippunsa todennäköisesti 1970-luvulla, mikä johtui todennäköisesti siitä, että ihmiset tarvitsivat laadukkaampia äänityksiä.

K: Mitä etuja kelanauhureilla oli muihin tekniikoihin verrattuna?

V: Kelanauhurit mahdollistivat sen, että kuka tahansa pystyi nauhoittamaan minkä tahansa äänen ja toistamaan sen monta kertaa ilman, että laatu huononi, ja nauhat pystyi myös kirjoittamaan ne monta kertaa uudelleen.

K: Mitkä olivat kelanauhureiden heikkoudet?

V: Kelanauhureiden heikkouksia olivat muun muassa kelojen koko, herkkyys ja kestävyys.

K: Mitkä kuuluisat yhtyeet ja artistit käyttivät kelanauhatekniikkaa?

V: Jotkut kuuluisat yhtyeet ja artistit käyttivät kelanauhatekniikkaa musiikkivälineenä tai jopa erillisenä bändinä.

K: Miten kelatekniikkaa verrataan nykyisiin digitaalisiin mediaformaatteihin?

V: Reel-to-reel-tekniikalla on tiettyjä etuja nykyisiin digitaalisiin mediaformaatteihin verrattuna.