Roméo et Juliette — Charles Gounodin ranskalainen ooppera (1867)

Roméo et Juliette (1867) — Charles Gounodin koskettava ranskalainen ooppera, täynnä melodioita ja unohtumattomia aarioita. Tutustu teoksen historiaan, säveliin ja esityskulttuuriin.

Roméo et Juliette on Charles Gounodin kirjoittama ranskalainen ooppera viidessä näytöksessä, joka esitettiin ensimmäisen kerran Pariisissa 27. huhtikuuta 1867, libretto Jules Barbierin ja Michel Carrén kirjoittamana Shakespearen Romeon ja Julian jälkeen. Se on yksi Gounodin menestyneimmistä teoksista, ja se sisältää hänen kauneinta ja melodisinta musiikkiaan. Sitä esitetään edelleen säännöllisesti.

Sävellystyö ja tausta

Gounod työsti teosta 1850- ja 1860-luvuilla. Libretto perustuu tunnettuun näytelmään, mutta sovittaa sitä ranskalaisen oopperaperinteen ja teatterivaatimusten mukaan: draaman keskeiset kohtaukset, kuoro- ja tanssiosuudet sekä yksilölliset aariat korostuvat. Sävellys yhdistää romanttisen melodisuuden, herkät duetit ja näyttävät kuorokohtaukset. Gounod pyrki luomaan Shakespeareläiselle tarinalle oopperallisesti toimivan muodon ilman, että alkuperäisen traaginen voima menisi kokonaan hukkaan.

Roolit ja musiikilliset kohokohdat

Keskeiset hahmot ovat Romeo ja Juliette sekä heidän lähipiirinsä (perheet, ystävät ja kirkolliset hahmot). Oopperassa on useita tunnettuja kohtia, joista kuuluisin on Julieten kepeä ja virtuoosinen aaria "Je veux vivre" (tunnetaan myös nimellä Juliette'n valssi). Muita merkittäviä osuuksia ovat kauniit duetit pariskunnan välillä, Mercution ja katuskenien eläväiset numerot sekä koskettavat messumaiset kohdat, joissa esiintyy esimerkiksi Laurentiuksen rooli. Kokonaisuus sisältää soolojen lisäksi runsaasti kuoro- ja ensemble-musiikkia sekä orkesterin väliosioita, jotka luovat tunnelmaa ja liittävät kohtaukset toisiinsa.

Juoni lyhyesti

Oopperan rakenne seuraa pääpiirteissään Shakespearen tarinaa: Verona, kahden riitautuneen suvun väliset jännitteet, Romeo ja Juliette tapaavat, rakastuvat ja solmivat salaisen avioliiton, tapahtumat kärjistyvät tappaviin kahakoihin ja väärinymmärryksiin, jotka johtavat molempien nuorten traagiseen kuolemaan. Libretto tiivistää ja muokkaa yksityiskohtia oopperan vaatimusten mukaisesti, mutta säilyttää rakkauden ja kohtalon teemat.

Ensiesitys ja vastaanotto

Ensiesityksestä vuonna 1867 tuli menestys, vaikka teos kohtasi myös arvostelua — osa aikalaisten kriitikoista piti sen romanttista tyyliä ja melodramatiikkaa epäuskottavana, toiset ylistivät sen kauneutta ja tunnesyvyyttä. Teos vakiinnutti paikkansa ranskalaisen oopperakentän repertuaarissa ja levisi myöhemmin laajasti Eurooppaan.

Esityshistoria ja nykyaika

Roméo et Juliette on säilynyt repertuaarissa 1800-luvulta lähtien ja sen esityskäytännöt ovat vaihdelleet: jotkin tuotannot korostavat historiallista miljöötä ja perinteisiä näyttämöratkaisuja, toiset tekevät uudelleentulkintoja ja siirtävät teoksen eri aikakausiin tai estetiikkoihin. Ooppera on ollut suosittu myös levytyksissä ja konserttiesityksissä, ja sen suosio perustuu osin helposti lähestyttäviin melodioihin ja vakuuttaviin duettoihin.

Merkitys ja vaikutus

Gounodin Roméo et Juliette edustaa ranskalaista romanttista oopperaa, jossa korostuvat lauluäänen ilmaisullisuus, orkesterin värikkyys ja näyttämöllinen draama. Teos on vaikuttanut myöhempiin oopperasäveltäjiin ja säilyttää paikkansa niin konservatiivisemmassa kuin uudempien tulkintojen esityskalenterissa. Sen tunnetuimmat numerot ovat usein myös konserttiohjelmistossa ja suosittuja oopperanäytteitä laulukilpailuissa.

Lisätietoja teoksen rooleista, nuotistuksesta ja merkittävistä levytyksistä löytyy erikoistuneista oopperakirjallisuuden lähteistä ja arkistoista.

Hae kirjaimella