Rouben Mamoulian (armenialainen Ռուբեն Մամուլյան) (8. lokakuuta 1897 - 4. joulukuuta 1987) oli armenialais-amerikkalainen elokuva- ja teatteriohjaaja.

Georgian Tbilisissä (tuolloin keisarillisen Venäjän hallitsemassa) armenialaiseen perheeseen syntynyt Rouben muutti Englantiin ja alkoi ohjata näytelmiä Lontoossa vuonna 1922. Seuraavana vuonna hän muutti Amerikkaan opettamaan Eastman School of Musiciin ja osallistui oopperan ja teatterin ohjaamiseen. Vuonna 1930 hänestä tuli Yhdysvaltojen kansalainen.

Ura ja taiteellinen tyyli

Mamoulian siirtyi 1920- ja 1930-luvuilla teatterista elokuvaan ja työskenteli sekä Broadwaylla että Hollywoodin tuotannoissa. Hänen taustansa teatteri- ja oopperaohjaajana näkyi vahvasti myös elokuvallisuudessa: hän oli kiinnostunut näyttelijäntyöstä, tilankäytöstä ja rytmistä. Varhaisena ääni-elokuvien tekijänä Mamoulian tunnetaan kokeellisesta suhtautumisesta ääneen ja kameran liikkeeseen; hän pyrki rikkomaan aikakauden staattista äänielokuvan estetiikkaa ja etsi tapoja tehdä kuvaus liikkuvammaksi ja ilmaisuvoimaisemmaksi.

Merkittäviä töitä

Mamoulian ohjasi sekä draamaa että musikaalia, ja hänen tuotantoonsa kuuluu useita 1920–1940-lukujen merkittäviä elokuvia. Hän teki yhteistyötä tunnettuja näyttelijöitä vastaan, ja hänen elokuvansa saivat huomiota niin teknisestä innovaatiostaan kuin näyttelijätyöskentelystään.

  • Applause (1929) – varhainen ääni-elokuva, joka on saanut kiitosta etenkin ohjauksen ja näyttelijätyön käsittelystä.
  • Dr. Jekyll and Mr. Hyde (1931) – kauhukerronnan ja psykologisen jännityksen yhdistelmä, jossa esiintyi mm. Fredric March.
  • Love Me Tonight (1932) – musikaali, joka on jäänyt elämään esimerkkinä aikakauden luovasta musiikin ja kuvan yhdistämisestä.
  • Queen Christina (1933) – historiallinen draama, jossa esiintyi Greta Garbo.

Broadway, ooppera ja myöhemmät vuodet

Mamoulian työskenteli elokuvien ohella aktiivisesti teatterissa ja oopperassa, ohjaten useita näyttämöesityksiä Yhdysvalloissa. Hän palasi urallaan useasti näyttämölle ja vaikutti moniin nuorempiin ohjaajiin sekä teatteri- että elokuvamaailmassa. Hänen tyylinsä ja kokeilunsa erityisesti elokuvan varhaisina äänivuosina ovat jääneet arvioijien ja historian kirjoitusten esille nostamiksi aiheiksi.

Perintö

Rouben Mamouliania pidetään tärkeänä hahmona siirryttäessä mykkäelokuvasta äänielokuvaan: hän avasi uusia mahdollisuuksia kameraliikkeelle, äänisuunnittelulle ja musikaalisten kohtauksien rakentamiselle. Hänen töidensä vaikutus näkyy myöhemmissä elokuvallisissa ratkaisuissa ja ohjaajageneraatiosta saadussa tunnustuksessa. Mamoulian kuoli joulukuussa 1987, jättäen jälkeensä monipuolisen tuotannon teatterissa ja elokuvassa.