Katolisen kirkon avioliiton sakramentti: määritelmä ja säännökset
Katolisen kirkon avioliiton sakramentti: selkeä määritelmä, jumalallinen ja kirkkolain sääntely, vaikutukset pätevyyteen, ero siviilioikeuteen ja samaa sukupuolta olevien asema.
Avioliiton sakramentti katolisessa kirkossa ymmärretään sekä sakramenttisena liittona että juridisena sopimuksena: se on avioliittosopimus kahden kastetun, eri sukupuolta olevan henkilön välillä. Sakramentin ytimessä ovat toistensa vapaa ja tietoinen suostumus sekä tavoitteena oleva elämänkumppanuus ja perhe-elämä. Kirkon opetus korostaa avioliiton irrevokabelia ja yksinomaisuutta: kumpikin puoliso antaa peruuttamattoman ja yksinomaisen oikeuden toisen henkilön ruumiiseen lisääntymistarkoituksessa, ja avioliitto päättyy luonnollisesti vain jommankumman puolison kuolemaan. Avioliitosta säädetään ja sitä tulkitaan jumalallisen lain, kirkon lain (kanonisen oikeuden) ja paikallisen siviililain vaatimusten mukaan.
Ehdot ja muoto
Sakramentti edellyttää tiettyjä edellytyksiä ja oikeassa muodossa annettua suostumusta. Keskeiset vaatimukset:
- Kastettavuus: molempien osapuolten tulee olla kastettuja, jotta avioliitto olisi sakramentti (siksi kirkko ei pidä sakramenttisena avioliittoa, jossa toinen osapuoli ei ole kastettu – tällöin kyse on luonnollisesta avioliitosta, ellei siihen ole myönnetty erillistä dispensaatiota).
- Sukupuoli: Roomalaiskatolinen kirkko opettaa, että avioliitto solmitaan miehen ja naisen välillä, eikä solmi tai tunnusta samaa sukupuolta olevien avioliittoja.
- Vapaus ja pätevä suostumus: kummankin osapuolen tulee antaa vapaa, tietoihin perustuva ja pysyvä suostumus avioliiton tarkoitukselle (yhteenkuuluvuus, uskollisuus, yhteinen elämä ja avoimuus lapsille).
- Kapasiteetti: täysi kyky antamaan avioliittolupaus; vakavat psyykkiset häiriöt tai pakottaminen voivat mitätöidä suostumuksen.
- Kanonninen muoto: Latinalaisen ritin kirkossa avioliitto on normaalisti solmittava papein tai diakonin edessä ja vähintään kahden todistajan läsnä ollessa. Poikkeuksista (dispensaatiot) päättää paikallinen piispanvirasto.
Yleiset esteet ja dispensaatiot
Kirkko tuntee useita niin sanottuja dirimenttisiä esteitä, jotka tekevät avioliiton pätemättömäksi, ellei niihin ole myönnetty erityistä lupaa (dispensaatiota). Tavallisimpia esteitä ovat:
- aiempi pätevä avioliitto (avioeste, prior vinculum)
- pyhien vihkimyssiteiden olemassaolo (esim. kuuluisa pappisvirka tai ikuisen neitsyyslupauksen takia)
- lähisukulaisuus (verotusasteen mukaan)
- virallinen lupautumattomuus tai puuttuva kyky sitoutua avioliittoon
- epäselvyys sukupuolesta (jos kyse on juridisessa/biologisessa kysymyksessä, seurauksena on juridisia ja teologisia kysymyksiä)
- uskonväliset esteet: mixed marriage (kristitty + kristitty eri kirkkokunnasta) vaatii yleensä lupa- tai ilmoitusmenettelyn, ja disparity of cult (kristitty + ei-kastettu) edellyttää piispan dispensaatiota
Siviililain ja kirkon suhteet
Katolinen avioliitto on sekä sakramentti että kanoninen teko, mutta sen oikeudellinen vaikutus eri valtioissa määräytyy myös paikallisen siviililain mukaan. Useimmissa maissa avioliittoon tarvitaan samalla myös siviilivirkailijan todistus, jotta liitto rekisteröidään valtion väestötietojärjestelmään. Käänteisesti siviiliero tai tuomioistuimen ratkaisu ei sinänsä katkaise kirkollista avioliittosidettä; kirkollinen ratkaisu avioliiton päättämisestä edellyttää oikeudellista menettelyä (esim. anomus avioliiton mitätöimiseksi).
Eroon päättyminen ja mitätöinti
Katolinen kirkko opettaa, että aidosti sakramentaalinen avioliitto ei voi tulla puretuksi pelkällä ihmisen päätöksellä; luonnollinen päättyminen tapahtuu vain kuolemaan. Jos avioliiton jälkeen ilmenee, että jokin olennainen edellytys puuttui alun alkaen (esimerkiksi puuttuva vapaa suostumus, salatut aikomukset tai voimassa ollut este), kirkko voi tutkia ja julistaa avioliiton mitättömäksi (declaratio nullitatis). Tämä ei ole eron kaltainen toimenpide, vaan tuomio siitä, että kelvollista avioliittoa ei kirkon silmissä koskaan syntynyt.
Pastoraalinen valmistelu
Kirkko korostaa avioliittovalmistelun merkitystä: tuleville puolisoille järjestetään yleensä tapaamisia papin tai katekeetin kanssa, avioliittokursseja (pre-Cana) ja tarvittavien asiakirjojen (kaste- ja konfirmaatiotodistukset, todistukset vapaudesta solmia avioliitto) toimittamista. Pastoraalisessa neuvonnassa käsitellään myös uskonnollisia velvoitteita, lasten kasvatusta ja arkielämän käytännön kysymyksiä.
Moninaisuus kulttuureissa ja uskonnoissa
On tärkeää huomata, että katolinen käsitys avioliitosta poikkeaa muiden uskontojen ja yhteiskuntien näkemyksistä. Muilla uskonnoilla kuin roomalaiskatolilaisuudella on erilaisia avioliittoa koskevia säännöksiä, rituaaleja ja laeillisia käytäntöjä. Myös kansainväliset erot siviililainsäädännössä vaikuttavat siihen, miten kirkollinen avioliitto tunnustetaan maittain.
Yhteenvetona: katolisen kirkon avioliiton sakramentti perustuu kastettujen ihmisten vapaaehtoiseen ja sitovaan suostumukseen, sen muoto ja pätevyys määräytyvät kanonisen oikeuden mukaan, ja sen suhteeseen liittyvät myös siviilioikeudelliset vaatimukset ja mahdolliset dispensaatiot. Sakramenttiin liittyy sekä juridisia että syvästi henkisiä ulottuvuuksia, minkä vuoksi kirkko korostaa ennakkovalmistelua ja paikallisen papin tai piispan ohjausta.
Etsiä