Sopimus – määritelmä, muodot ja oikeudellinen merkitys

Sopimus on sopimus tai lupaus, jonka laki voi panna täytäntöön. Laki panee täytäntöön joitakin sopimuksia mutta ei toisia. Jos esimerkiksi vanhempi lupaa useimmissa paikoissa viedä lapsensa jäätelölle, laki ei pane lupausta täytäntöön laillisena sopimuksena.

Eri paikoissa (tai lainkäyttöalueilla) voi olla erilaisia oikeudellisia sääntöjä siitä, mitkä lupaukset pannaan täytäntöön lailla, mutta sopimus pannaan yleensä täytäntöön vain, jos sen ovat tehneet ihmiset tai ryhmät, jotka haluavat, että se pannaan täytäntöön, ja jotka tietävät, mitä ovat tekemässä.

Joskus sopimus kirjoitetaan muistiin ja allekirjoitetaan, mutta niin ei aina tarvitse tehdä. Ihmiset allekirjoittavat sopimuksen yleensä silloin, kun tehdään jotain tärkeää tai kallista. Esimerkiksi kun ihmiset ottavat vastaan työpaikan, he allekirjoittavat joskus sopimuksen työnantajansa kanssa. Sopimuksesta käy ilmi, mitä henkilön on tehtävä osana työtään, paljonko hänelle maksetaan palkkaa ja niin edelleen. Henkilö ja työnantaja allekirjoittavat sopimuksen, ja siitä tulee laillinen lupaus.

Jos joku rikkoo sopimusta, toinen henkilö voi haastaa hänet oikeuteen. Sopimusta koskevassa oikeudenkäynnissä tuomioistuin tarkastelee sopimusta, kuuntelee, mitä sopimuksen tehneet henkilöt sanovat siitä, ja tekee sitten päätöksen siitä, mitä sopimus tarkoittaa.

Mitä sopimus käytännössä tarkoittaa?

Sopimus on osapuolten välinen sitoumus, jossa sovitaan jostain suorituksesta, palvelusta, tavarasta tai velvollisuudesta. Usein sopimuksella pyritään jakamaan riskejä ja selventämään, mitä tapahtuu, jos joku ei noudata sovittuja ehtoja. Sopimus voi olla yksinkertainen arkipäiväinen lupaus tai monimutkainen liiketoimintasopimus.

Sopimuksen muodot ja tyypit

• Suunallinen sopimus: syntyy, kun osapuolet sopivat asiasta puheessa. Monissa arkisissa tilanteissa suullinen sopimus on pätevä.
• Kirjallinen sopimus: sopimus on kirjattu paperille tai sähköisesti ja usein allekirjoitettu. Kirjallisuus helpottaa todistamista ja on pakollinen joissain sopimustyypeissä.
• Väliaikainen tai oletettu (implisiittinen) sopimus: syntyy toiminnasta tai käytöksestä (esim. palvelun käyttö), vaikka mitään ei ole erikseen sanottu.
• Yksipuolinen vs. kahdenvälinen sopimus: yksipuolisessä sopimuksessa yksi osapuoli antaa lupauksen (esim. palkkion ilmoitus), kahdenvälisessä kumpikin osapuoli sitoutuu tekemään jotakin.

Sopimuksen syntymisen keskeiset edellytykset

Vaikka säännöt vaihtelevat maittain, yleisiä ehtoja, joita tuomioistuimet usein edellyttävät sopimuksen syntymiselle, ovat:

• Tarjous ja hyväksyminen: joku tekee selkeän tarjouksen ja toinen hyväksyy sen.
• Osapuolten yhteinen tarkoitus: osapuolilla on ollut tarkoitus luoda oikeudellisesti sitova sopimus (ei pelkkää sosiaalista lupausta).
• Riittävä kyky sopia: osapuolet ovat oikeustoimikelpoisia (eivät ole esim. alaikäisiä tai oikeustoimikelvottomia mielenvian vuoksi).
• Lainmukaisuus: sopimuksen sisältö ei saa olla lain tai yleisen järjestyksen vastainen.
• Muotovaatimusten noudattaminen: joissain tilanteissa laki edellyttää kirjallista muotoa (esim. kiinteistökauppa monissa oikeusjärjestelmissä).

Miksi sopimuksia kirjoitetaan ja allekirjoitetaan?

Kirjallinen sopimus tekee sopimusehdoista selkeämmät ja helpottaa riitatilanteiden ratkaisemista. Kirjoitetun sopimuksen avulla voidaan todistaa, mitä on sovittu, koska muistot ja tulkinnat voivat erota. Siksi merkittävissä tai kalliissa asioissa — kuten asuntokaupassa, työsuhteessa, lainassa tai pitkäaikaisissa palvelusopimuksissa — käytetään usein kirjallista muotoa ja allekirjoitusta.

Sopimuksen rikkominen ja oikeudelliset seuraamukset

Jos toinen osapuoli rikkoo sopimusta, seuraukset voivat olla erilaisia riippuen tilanteesta ja sopimuksen ehdoista. Yleisiä oikeudellisia seuraamuksia ovat:

• Vahingonkorvaus: rikkinäisen sopimuksen aiheuttamat taloudelliset tappiot pyritään korvaamaan.
• Sopimuksen täytäntöönpano: joissain tapauksissa oikeus voi määrätä toisen osapuolen täyttämään velvollisuutensa (esimerkiksi tavaran luovutus).
• Sopimuksen purkaminen tai irtisanominen: sopimus voidaan katsoa päättyneeksi, jos rikkomus on olennainen.
• Ennakoivat turvaamistoimet: kuten kielto tehdä jotain tai määräys säilyttää omaisuutta riitaisuuden aikana.

Tuomioistuimen rooli sopimusriidoissa

Oikeudenkäynnissä tuomioistuin tulkitsee sopimuksen ehtoja, arvioi osapuolten tarkoituksen ja kuulee todisteet (kirjeet, sähköpostit, todistajat). Tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, mitä osapuolet todellisuudessa ovat sopineet ja minkälaisia seuraamuksia laissa on rikkomukselle.

Käytännön esimerkit

• Työsopimus määrittelee työntekijän velvollisuudet ja palkan.
• Vuokrasopimus sopii asunnon käytöstä ja vuokran maksamisesta.
• Ostotarjous ja kauppasopimus auton tai tavaran ostossa voivat olla suullisia tai kirjallisia.
• Lainasopimus kertoo lainan ehdot, korot ja takaisinmaksun.

Yhteenveto

Sopimus on laissa joskus toimeenpantava lupaus tai järjestely, jolla osapuolet sitoutuvat toisiinsa. Sopimuksen pätevyys riippuu muun muassa osapuolten tahdosta, oikeustoimikelpoisuudesta, sopimuksen sisällön laillisuudesta ja mahdollisista muotovaatimuksista. Kirjallinen sopimus helpottaa todistamista ja on suositeltava merkittävissä asioissa. Oikeudelliset seuraamukset sopimusrikkomuksesta voivat olla korvauksia, sopimuksen täytäntöönpanoa tai sopimuksen purkamista.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on sopimus?

K: Paneeko laki täytäntöön kaikki sopimukset?

K: Eroavatko sopimuksia koskevat oikeudelliset säännöt eri lainkäyttöalueilla?

K: Onko sopimukset tarpeen kirjoittaa ja allekirjoittaa?

K: Mitä tapahtuu, jos joku rikkoo sopimusta?

K: Milloin ihmiset yleensä allekirjoittavat sopimuksia?

Hae kirjaimella