Salle Le Peletier — Pariisin oopperatalo ja sen historia 1821–1873

Salle Le Peletier — Pariisin oopperan dramaattinen historia 1821–1873: arkkitehtuuri, palotuhot, nimenmuutokset ja musiikin rooli.

Salle Le Peletier (joskus myös Salle de la rue Le Peletier tai Opéra Le Peletier) oli Pariisin oopperan koti vuodesta 1821 siihen asti, kunnes rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1873. Teatterin suunnitteli ja rakensi arkkitehti François Debret entisen Hôtel de Choiseul -rakennuksen paikalle. Teatterin olemassaolon aikana tapahtuneiden lukuisten hallituksen ja johdon vaihtumisten vuoksi sillä oli useita eri virallisia nimiä, joista tärkeimmät olivat seuraavat: Théâtre de l'Académie Royale de Musique (1821-1848), Opéra-Théâtre de la Nation (1848-1850), Théâtre de l'Académie Nationale de Musique (1850-1852), Théâtre de l'Académie Impériale de Musique (1852-1854), Théâtre Impérial de l'Opéra (1854-1870) ja Théâtre National de l'Opéra (1870-1873).

Historia

Salle Le Peletier valmistui 1821 ja siitä tuli nopeasti Ranskan virallisen oopperataiteen keskus. Rakennus korvasi aikaisemmat oopperasalit ja toimi samalla sekä oopperan että Pariisin oopperan baletin näyttämönä. Sen ajan poliittiset muutokset — Bourbonin palautus, heikko hallitusvaiheiden ketju, vuoden 1848 vallankumoukset, keisarikausi ja lopulta kolmas tasavalta — heijastuivat myös oopperatalon nimeen ja hallintoon, kuten yllä olevasta nimiluettelosta näkyy.

Arkkitehtuuri ja sisustus

François Debretin suunnittelema rakennus oli ulkoisesti suhteellisen hillitty ja klassinen, mutta sisätilat olivat tarkoitettu näyttäviksi ja juhlallisiksi. Auditoriumissa oli useita parvia ja loisteliaita loossirivejä, jotka heijastivat 1800‑luvun suurten oopperatalojen perinnettä. Lava‑ ja tekniikkaratkaisut olivat kehittyneitä aikakaudelle, mikä mahdollisti suurimuotoiset lavastukset ja koreografiat. Rakennus oli osin paljojen puu- ja kevytrakenteiden rakentama, mikä lisäsi palokuormaa ja teki siitä alttiimman tulipaloille.

Merkittävä rooli Pariisin kulttuurielämässä

Salle Le Peletier oli yksi Euroopan tärkeimmistä oopperanäyttämöistä 1800‑luvulla. Se isännöi lukuisia suurelle yleisölle suunnattuja produktioita, vaikutti muodin, tanssin ja musiikin kehitykseen ja oli näyttämö monien aikalaisten mestariteosten ensi‑illoille. Talossa työskentelivät aikansa huippuluokan kapellimestarit, säveltäjät, laulajat ja koreografit, ja sen produktiot asettivat usein standardin eurooppalaiselle oopperakentälle.

Valittuja ensi‑iltoja ja teoksia

Salle Le Peletierilla nähtiin useita merkittäviä ensi‑iltoja, jotka ovat jääneet musiikkihistoriaan. Esimerkkejä tunnetuista ensi‑illoista ja suurista produktioista:

• Meyerbeer: Les Huguenots (ensi‑ilta 1836)
• Berlioz: Benvenuto Cellini (ensi‑ilta 1838)
• Meyerbeer: Le Prophète (ensi‑ilta 1849)
• Verdi: Don Carlos (ensi‑ilta 1867)
• Baletti: La Sylphide (1832) ja Giselle (1841) — tärkeitä teoksia baletin historiassa

Lista ei ole tyhjentävä, mutta antaa kuvan talon merkittävästä roolista sekä oopperan että baletin historiassa.

Tuhoisa palo 1873 ja seuraukset

26.–29. lokakuuta 1873 sairaalloinen tulipalo tuhosi Salle Le Peletierin, ja rakennus tuhoutui korjauskelvottomaksi. Tulipalon tarkka syy ei ole täysin selvä, mutta huomionarvoista on, että tuohon aikaan suurissa teattereissa käytetty valaistus ja palavat lavasteet tekivät rakennuksesta alttiin onnettomuuksille. Palossa menetettiin paljon lavasteita, pukuja ja arkistomateriaalia, ja esitystoiminta katkesikin välittömästi.

Tuhon jälkeen Pariisin ooppera siirtyi käyttämään väliaikaisia tiloja, kun uusi, suurempi ja paloturvallisempi Palais Garnier oli parhaillaan rakennusvaiheessa. Palais Garnier avattiin yleisölle 1875 ja tuli uudeksi pysyväksi kotipaikaksi, jonka suunnitteli Charles Garnier. Salle Le Peletierin kohtalo oli yksi tärkeä syy siihen, että uudesta oopperatalosta haluttiin tehdä sekä loistelias että modernimpi teknisiltä turvallisuusvaatimuksiltaan.

Perintö

Salle Le Peletier muistetaan tärkeänä 1800‑luvun taide‑instituutiona, joka vaikutti merkittävästi ooppera‑ ja balettikulttuurin kehitykseen Euroopassa. Vaikka itse rakennus tuhoutui, sen urkeneet sävellykset, koreografiat ja näyttämöperinteet säilyivät kirjallisissa ja musiikillisissa lähteissä sekä myöhemmissä produktioissa Palais Garnierin ja muiden teattereiden ohjelmistoissa.

Lyhyt yhteenveto: Salle Le Peletier oli Pariisin oopperan koti vuosina 1821–1873, merkittävä kulttuurikeskus, jossa esitettiin monia aikakauden merkittäviä oopperoita ja baletteja. Poliittiset muutokset heijastuivat sen nimeen ja hallintoon, ja loppunsa se kohtasi tuhoisassa tulipalossa, jonka seurauksena Pariisin ooppera siirtyi lopullisesti uuteen Palais Garnieriin.

Hae kirjaimella