Striptease

Muinainen

Salome

Sumerilaisilla oli myytti jumalattaresta Inannasta, joka laskeutui manalaan. Jokaisen seitsemän portin kohdalla hän riisui vaatekappaleen tai korun. Niin kauan kuin hän pysytteli helvetissä, maa oli karu. Kun hän palasi, hedelmällisyys oli runsasta.

Salomen tanssi kuningas Herodekselle mainitaan Uudessa testamentissa (Matt. 14:6 ja Mark. 6:21-22). Ensimmäinen maininta Salomen seitsemän hunnun riisumisesta on kuitenkin Oscar Wilden näytelmässä Salome vuonna 1893. Jotkut ovat väittäneet sen olevan nykyaikaisen striptease-esityksen alkuperä. Wilden näytelmän ja Richard Straussin vuonna 1905 ensiesitetyn oopperan Salome jälkeen eroottisesta "seitsemän hunnun tanssista" tuli vakiorutiini oopperassa, vaudevillessä, elokuvissa ja burleskissa. Kuuluisa tanssin varhainen harjoittaja oli Maud Allan, joka esitti tanssin yksityisesti Edward VII:lle vuonna 1907.

Kreikka ja Rooma

Antiikin Kreikassa lainsäätäjä Solon perusti useita prostituoitujen luokkia 6. vuosisadan lopulla eaa. Näihin kuuluivat auletridit: naispuoliset tanssijat, akrobaatit ja muusikot, jotka olivat tunnettuja siitä, että he tanssivat alastomina houkuttelevalla tavalla miesyleisön edessä. Antiikin Roomassa tanssi, johon sisältyi strippausta, oli osa Floralia-juhlaa, huhtikuun juhlia.

Keisarinna Theodoran, 6. vuosisadan Bysantin keisari Justinianuksen vaimon, kerrotaan useissa antiikin lähteissä aloittaneen elämänsä kurtisaanina ja näyttelijättärenä, joka esiintyi mytologisista aiheista inspiroiduissa näytöksissä, joissa hän riisuutui "niin pitkälle kuin sen ajan lait sallivat". Hän oli kuuluisa striptease-esityksestään "Leda ja joutsen". Näistä kertomuksista käy ilmi, että käytäntö ei ollut poikkeuksellinen tai uusi. Kristillinen kirkko kuitenkin vastusti sitä aktiivisesti, ja se sai seuraavalla vuosisadalla säädöksiä, joissa se kiellettiin. On kyseenalaista, missä määrin näitä säädöksiä noudatettiin. Euroopan keskiajan teksteissä ei mainita mitään tällaista käytäntöä.

Moderni

Pariisi

1880- ja 1890-luvuilla pariisilaisissa esityksissä, kuten Moulin Rougessa ja Folies Bergèressa, tanssivat niukasti pukeutuneet naiset ja esittivät tableaux vivants (staattisia poseerauksia). 1890-luvun näytöksissä nainen riisui hitaasti vaatteita turhaan etsiessään vartalollaan ryömivää kirppua. The People's Almanac pitää tätä nykyaikaisen striptease-esityksen alkulähteenä.

Vuodesta 1905 alkaen Mata Hari astui kuvaan. Emile Guimetin kutsusta hän tanssi tarkoin valitun yleisön edessä. Esityksen lopussa esitetty kohtaus, jossa hän oli alasti, oli sensaatio. Vastaavia esityksiä seurasi paroni von Rothschildin, Cécile Sorelin, Gaston Menierin ja Natalie Clifford Barneyn pyynnöstä. Mata Hari ei ollut koskaan oppinut tanssimaan eikä opiskellut intialaista tai itämaista tanssia. Hänen tanssinsa olivat hänen mielikuvituksensa tuotetta. Vuonna 1917 Mata Haria syytettiin vakoilusta ja hänet tuomittiin kuolemaan. Hänet ammuttiin 15. lokakuuta 1917 Vincennesissä, lähellä Pariisia.

Toinen merkkipaalu oli vuonna 1907 Moulin Rouge -teatterissa esiintynyt näyttelijä Germaine Aymos, joka astui lavalle pukeutuneena vain kolmeen hyvin pieneen simpukkaan. Kuuluisa Josephine Baker tanssi 1930-luvulla Foliesissa puolialastomana danse sauvagea, ja muita vastaavia esityksiä tarjottiin Tabarinissa. Näissä esityksissä oli hienostunut koreografia ja tytöt pukeutuivat usein kimalteleviin paljetteihin ja höyheniin. 1960-luvulle tultaessa "täysin alastomia" esityksiä tarjottiin muun muassa Le Crazy Horse Saloonissa.

Toisen maailmansodan jälkeen

Sodan jälkeen 1950-luvulla striptease oli nousevan seksiteollisuuden moottori (joka keskittyi pääasiassa Playboyn kaltaisiin julkaisuihin). Pariisissa avattiin korkean seurapiiritason strippiklubeja, kuten Alcazar tai Crazy Horse.

Nykyaikana striptease-taito katoaa yhä enemmän. 1990-luvulla saksalainen yksityinen televisiokanava (RTL) teki tutti frutti -nimisen strippisarjan. Sittemmin monilla televisiokanavilla on yöllä esitetty naisia, jotka yrittävät riisuutua vaatteistaan (tanssimatta edes tanssia), samalla kun he mainostavat joitakin puhelinseksinumeroita (tai muita prime-rate-numeroita).

On myös elokuva nimeltä Striptease. Se näytetään yhdysvaltalaisissa strippiklubeissa, eikä siinä anneta paljon taustatietoja.

Alun perin stripteasea harrastivat vain naiset. Nykyään miesstrippareita on hyvin pieni määrä. Heistä tunnetuimpia ovat Chippendales.

Mata Hari. Hänen näyttämönäytöksensä kuuluisin osa oli vaatteiden asteittainen riisuminen, kunnes hänellä oli yllään vain koruilla koristellut rintaliivit ja joitakin koristeita käsivarsillaan ja päässään.