Striptease – eroottinen tanssi: määritelmä, historia ja esiintyminen
Striptease – eroottinen tanssi: selkeä määritelmä, kiehtova historia ja käytännön esiintyminen. Sukella burleskin, esitystekniikoiden ja kulttuurisen merkityksen maailmaan.
Striptease on viihdettä, jota yleensä naiset esittävät yleisölle. Se sisältyy usein teatterimuotoon nimeltä burleski. Musiikin ja tanssin avulla strippari riisuu vähitellen vaatteensa. Se on hyvin vanha tanssimuoto, ja sitä esiintyy monissa yhteiskunnissa.
Mitä striptease tarkoittaa?
Striptease tarkoittaa esiintymistä, jossa tanssija, eli strippari, riisuu vaatteitaan osissa tai kokonaan osana koreografiaa. Esityksen sävy voi olla leikkisä, eroottinen, taiteellinen tai humoristinen. Riisuminen tapahtuu usein kiusoittelevasti, viivyttelevästi ja koreografisesti suunnitellusti: esiintyjä käyttää eleitä, katsekontaktia, musiikkia ja lavatekniikkaa luodakseen tunnelmaa.
Historia lyhyesti
Stripteasen juuret ulottuvat pitkälle: rituaalit ja alastomuuselementit ovat esiintyneet monissa kulttuureissa. Modernin stripteasen kehityksessä merkittäviä vaiheita ovat olleet 1800–1900‑lukujen kabaree- ja revyytraditiot sekä burleski, jossa parodioitiin ja liioiteltiin tunnettujen tarinoiden kohtauksia. Joissakin historiallisissa esityksissä strippari on naamioitunut esimerkiksi arabialaiseksi tanssijaksi tai kirjallisuuden hahmoiksi kuten Salomeksi tai Lolitaksi, jolloin esitykseen liittyy myös roolileikkiä ja kertomuksellisuutta. 1900-luvun puolivälin jälkeen striptease kehittyi osaksi yöelämää ja kabareeta, ja 2000‑luvun lopulta lähtien on nähty myös burleskin uusi nousu eli neo‑burleski, jossa korostetaan esiintyjän omaa taiteellista ilmaisua.
Esiintyminen ja tyylit
Striptease voi olla monimuotoista:
- Burleski — teatraalinen, usein huumoria ja käsikirjoitusta sisältävä tyyli.
- Exotic / pole — yhdistää akrobatiaa ja tangon käyttöä; teknisesti vaativaa.
- Lap dance / couch dance — intiimimpi, yleisön läheisyyttä hyödyntävä esitys.
- Neo‑burleski ja performance art — painottaa taiteellisuutta, teemaa ja itsensäilmaisua.
Esityksen rakennetta voi monipuolistaa rekvisiitan, kuten sulkaisten boasien, käsineiden, hatun tai korostettujen kenkien avulla. Musiikki ja valot luovat rytmin ja tunnelman, ja esiintyjä suunnittelee riisumisen tahdissa koreografian ja yllätyksen elementit.
Yleisö ja vuorovaikutus
Katsoja voi samaistua esiintyjään tai kokea esityksen fantasiana. Striptease voi herättää eroottisia unelmia tai heijastaa ekshibitionistisia fantasioita. Esiintyjä usein kontrolloi vuorovaikutusta selkeillä rajoilla ja eleillä; hyvä esiintyjä tuntee omat rajansa ja lukee yleisön reaktioita. Monissa paikoissa yleisön osallistuminen on rajoitettua ja selkeät pelisäännöt ovat tärkeitä.
Pukeutuminen, rekvisiitta ja lavastus
Pukeutuminen on keskeinen osa show’ta. Asut vaihtelevat näyttävistä korseteista ja halkioasuihin tai minimalistisiin vaatekappaleisiin, riippuen tyylistä ja paikasta. Rekvisiittaa voidaan käyttää piilottamaan ja paljastamaan kehoa taitavasti. Lavastus ja valaistus korostavat liikettä ja muotoja sekä luovat intiimin tai dramaattisen ilmapiirin.
Sosiaalinen ja eettinen näkökulma
Striptease herättää keskustelua valtasuhteista, esineellistämisestä ja nais- tai mieskuvien esittämisestä. Jotkut näkevät stripteasen voimaannuttavana itsemäärittelynä ja taidemuotona, toiset kritisoivat sen voivan ylläpitää seksuaalista objektistumista. Tärkeää on, että esiintyminen perustuu vapaaehtoisuuteen, tietoiseen suostumukseen ja turvallisiin työoloihin.
Lait, turvallisuus ja ammattikäytännöt
Monissa maissa striptease‑esityksiin liittyy sääntelyä: ikärajoja, lupa‑ ja järjestelyvaatimuksia, sekä työoikeudellisia käytäntöjä. Esiintyjien turvallisuus on olennainen kysymys — selkeät sopimukset, turvatoimet, hyvät käytännöt rahankäsittelyssä (vihjeet), ja mahdollisuus hakea apua tarvittaessa. Monilla esiintyjillä on myös oma eettinen koodi, joka määrittää rajat yleisön kanssa käytävälle vuorovaikutukselle.
Koulutus ja ammatillisuus
Striptease voi olla ammattimainen ura. Monet esiintyjät opiskelevat tanssia, esiintymistä, koreografiaa, akrobatiaa tai burleskia. Harjoittelu kehittää kehonhallintaa, lavakarismaa ja turvallista esiintymistaitoa. Tanssikoulut, työpajat ja yhteisöt tarjoavat mahdollisuuksia kehittymiseen.
Striptease populaarikulttuurissa
Striptease esiintyy elokuvissa, musiikkivideoissa ja teatterissa, ja se on osa laajempaa viihdekenttää. Esitykset voivat olla osa tarinankerrontaa tai visuaalista tyyliä, ja myötävaikuttaa keskusteluun seksuaalisuudesta ja sukupuolirooleista.
Yhteenvetona: striptease on monimuotoinen esiintymisen muoto, joka yhdistää tanssia, musiikkia, roolileikkiä ja koreografiaa. Se voi olla sekä viihteellistä että taiteellista, ja sen merkitykset vaihtelevat esittäjästä, kontekstista ja kulttuurista riippuen.
Gustave Moreaun Salome
Strippi
Muinainen
Salome
Sumerilaisilla oli myytti jumalattaresta Inannasta, joka laskeutui manalaan. Jokaisen seitsemän portin kohdalla hän riisui vaatekappaleen tai korun. Niin kauan kuin hän pysytteli helvetissä, maa oli karu. Kun hän palasi, hedelmällisyys oli runsasta.
Salomen tanssi kuningas Herodekselle mainitaan Uudessa testamentissa (Matt. 14:6 ja Mark. 6:21-22). Ensimmäinen maininta Salomen seitsemän hunnun riisumisesta on kuitenkin Oscar Wilden näytelmässä Salome vuonna 1893. Jotkut ovat väittäneet sen olevan nykyaikaisen striptease-esityksen alkuperä. Wilden näytelmän ja Richard Straussin vuonna 1905 ensiesitetyn oopperan Salome jälkeen eroottisesta "seitsemän hunnun tanssista" tuli vakiorutiini oopperassa, vaudevillessä, elokuvissa ja burleskissa. Kuuluisa tanssin varhainen harjoittaja oli Maud Allan, joka esitti tanssin yksityisesti Edward VII:lle vuonna 1907.
Kreikka ja Rooma
Antiikin Kreikassa lainsäätäjä Solon perusti useita prostituoitujen luokkia 6. vuosisadan lopulla eaa. Näihin kuuluivat auletridit: naispuoliset tanssijat, akrobaatit ja muusikot, jotka olivat tunnettuja siitä, että he tanssivat alastomina houkuttelevalla tavalla miesyleisön edessä. Antiikin Roomassa tanssi, johon sisältyi strippausta, oli osa Floralia-juhlaa, huhtikuun juhlia.
Keisarinna Theodoran, 6. vuosisadan Bysantin keisari Justinianuksen vaimon, kerrotaan useissa antiikin lähteissä aloittaneen elämänsä kurtisaanina ja näyttelijättärenä, joka esiintyi mytologisista aiheista inspiroiduissa näytöksissä, joissa hän riisuutui "niin pitkälle kuin sen ajan lait sallivat". Hän oli kuuluisa striptease-esityksestään "Leda ja joutsen". Näistä kertomuksista käy ilmi, että käytäntö ei ollut poikkeuksellinen tai uusi. Kristillinen kirkko kuitenkin vastusti sitä aktiivisesti, ja se sai seuraavalla vuosisadalla säädöksiä, joissa se kiellettiin. On kyseenalaista, missä määrin näitä säädöksiä noudatettiin. Euroopan keskiajan teksteissä ei mainita mitään tällaista käytäntöä.
Moderni
Pariisi
1880- ja 1890-luvuilla pariisilaisissa esityksissä, kuten Moulin Rougessa ja Folies Bergèressa, tanssivat niukasti pukeutuneet naiset ja esittivät tableaux vivants (staattisia poseerauksia). 1890-luvun näytöksissä nainen riisui hitaasti vaatteita turhaan etsiessään vartalollaan ryömivää kirppua. The People's Almanac pitää tätä nykyaikaisen striptease-esityksen alkulähteenä.
Vuodesta 1905 alkaen Mata Hari astui kuvaan. Emile Guimetin kutsusta hän tanssi tarkoin valitun yleisön edessä. Esityksen lopussa esitetty kohtaus, jossa hän oli alasti, oli sensaatio. Vastaavia esityksiä seurasi paroni von Rothschildin, Cécile Sorelin, Gaston Menierin ja Natalie Clifford Barneyn pyynnöstä. Mata Hari ei ollut koskaan oppinut tanssimaan eikä opiskellut intialaista tai itämaista tanssia. Hänen tanssinsa olivat hänen mielikuvituksensa tuotetta. Vuonna 1917 Mata Haria syytettiin vakoilusta ja hänet tuomittiin kuolemaan. Hänet ammuttiin 15. lokakuuta 1917 Vincennesissä, lähellä Pariisia.
Toinen merkkipaalu oli vuonna 1907 Moulin Rouge -teatterissa esiintynyt näyttelijä Germaine Aymos, joka astui lavalle pukeutuneena vain kolmeen hyvin pieneen simpukkaan. Kuuluisa Josephine Baker tanssi 1930-luvulla Foliesissa puolialastomana danse sauvagea, ja muita vastaavia esityksiä tarjottiin Tabarinissa. Näissä esityksissä oli hienostunut koreografia ja tytöt pukeutuivat usein kimalteleviin paljetteihin ja höyheniin. 1960-luvulle tultaessa "täysin alastomia" esityksiä tarjottiin muun muassa Le Crazy Horse Saloonissa.
Toisen maailmansodan jälkeen
Sodan jälkeen 1950-luvulla striptease oli nousevan seksiteollisuuden moottori (joka keskittyi pääasiassa Playboyn kaltaisiin julkaisuihin). Pariisissa avattiin korkean seurapiiritason strippiklubeja, kuten Alcazar tai Crazy Horse.
Nykyaikana striptease-taito katoaa yhä enemmän. 1990-luvulla saksalainen yksityinen televisiokanava (RTL) teki tutti frutti -nimisen strippisarjan. Sittemmin monilla televisiokanavilla on yöllä esitetty naisia, jotka yrittävät riisuutua vaatteistaan (tanssimatta edes tanssia), samalla kun he mainostavat joitakin puhelinseksinumeroita (tai muita prime-rate-numeroita).
On myös elokuva nimeltä Striptease. Se näytetään yhdysvaltalaisissa strippiklubeissa, eikä siinä anneta paljon taustatietoja.
Alun perin stripteasea harrastivat vain naiset. Nykyään miesstrippareita on hyvin pieni määrä. Heistä tunnetuimpia ovat Chippendales.
Mata Hari. Hänen näyttämönäytöksensä kuuluisin osa oli vaatteiden asteittainen riisuminen, kunnes hänellä oli yllään vain koruilla koristellut rintaliivit ja joitakin koristeita käsivarsillaan ja päässään.
Etsiä