Sweeney Todd, Fleet Streetin demoninen parturi on musikaali, jonka kirjan on kirjoittanut Hugh Wheeler ja musiikin ja sanat Stephen Sondheim. Musikaali perustuu 1800-luvun Sweeney Todd -legendaan ja muistuttaa Christopher Bondin vuonna 1973 ilmestynyttä näytelmää The String of Pearls. Näytelmästä tehtiin vuonna 2007 elokuva, jonka pääosassa on Johnny Depp Sweeney Toddina.
Sweeney Todd sai ensi-iltansa Broadwaylla Uris-teatterissa 1. maaliskuuta 1979. Sen ohjasi Harold Prince ja musiikin lavasti Larry Fuller, ja pääosissa olivat Len Cariou Sweeney Toddina ja Angela Lansbury rouva Lovettina. Musikaalia esitettiin 557 kertaa. Se voitti Tony-palkinnon parhaasta musikaalista.
Tausta ja synty
Sondheim ja Wheeler rakensivat musikaalin yhdistämällä viktoriaanisen ajan kauhutarun elementtejä ja modernimpaa psykologista draamaa. Sondheimin sävellys ja sanoitus ovat monitasoisia: teos yhdistää musiikillisia viittauksia viktoriaaniseen pastishiin ja nykyaikaisiin kontrapunktisiin rakenteisiin. Christopher Bondin uudelleenkuvittelu Sweeney Toddista (jossa hahmolle annettiin traaginen tausta ja motiivi kostolle) vaikutti suuresti siihen, että musikaali ei ole pelkkää kauhua vaan myös moraalinen tragedia ja mustan huumorin näyte.
Juoni (lyhyesti)
Juoni kertoo Benjamin Barkerista, joka palaa Lontooseen uudella nimellä Sweeney Todd etsien kostoa tuomari Turpinille, joka tuhosi miehen perheen ja karkotti hänet. Todd avaa parturiliikkeen Fleet Streetillä ja liittyy yhteen rouva Lovettin kanssa, joka pyörittää piirakkakauppaa viereisessä tilassa. Todd alkaa murhata asiakkaitaan, ja rouva Lovett käyttää ruumiita täytteeksi lihapiirakoihin. Tarina kietoutuu perhesalaisuuksiin, rakkauteen ja hulluuteen ja päättyy veriseen kohtaloon, jossa kostosta seuraa tuho myös kostajalle itselleen.
Musiikki ja tärkeimmät numerot
Sondheimin partituuri on tunnusomainen monisyiselle tekstille ja moniosaiseen orkestrointiin. Teos sisältää useita tunnettuja kohtia, joiden kautta hahmot paljastavat motivaationsa ja hulluutensa: mm. "The Ballad of Sweeney Todd" (kertoja), rouva Lovettin pirullinen duetto "A Little Priest", Sweeneyn voimakkaat samanmieliset huudot kuten "Epiphany" sekä Johannan ja Anthony'n rakkauslauluja. Musiikissa esiintyy mm. fugiota, polyfoniaa ja pastissimaisia melodioita, jotka tukevat sekä trillerin tahtia että mustaa huumoria.
Hahmot ja esittäjät
- Sweeney Todd – kostonhimoinen parturi (alkuperäisessä tuotannossa Len Cariou).
- Rouva Lovett – piirakkakauppias ja Toddin rikoskumppani (alkuperäisessä tuotannossa Angela Lansbury).
- Judge Turpin, Johanna (Sweeneyn tytär), Anthony (nuori rakastaja), Toby ja muita sivuhenkilöitä, jotka rakentavat tarinan moraalista ja inhimillistä pohjaa.
Alkuperäisen produktio vastaanotto ja palkinnot
1979 Broadway-tuotanto sai laajaa huomiota sekä kriitikoilta että yleisöltä. Esitystä ylistettiin erityisesti Sondheimin omaperäisestä partituurista, Prince’n ohjauksesta ja Lansburyn ja Carioun roolisuorituksista. Musikaali voitti Tony-palkinnon parhaasta musikaalista ja herätti keskustelua teoksen synkästä aiheesta ja rajat ylittävästä huumorista. Seuraavissa vuosikymmenissä teos vakiinnutti asemansa yhtenä Sondheimin merkkiteoksista.
Merkittävät uusintatuotannot ja elokuva
Sweeney Toddia on esitetty lukuisissa uusintatuotannoissa sekä Lontoossa että Broadwaylla ja monilla muilla näyttämöillä ympäri maailmaa. Teoksen synkkä teema ja visuaalisesti näyttävät kohtaukset ovat antaneet ohjaajille tilaa erilaisille tulkinnoille – osa korostaa goottista kauhua, osa psykologista traagisuutta tai mustaa komediaa. Vuoden 2007 elokuvasovituksen ohjasi Tim Burton ja siinä pääosissa olivat Johnny Depp (Sweeney Todd) ja Helena Bonham Carter (rouva Lovett); elokuva toi teoksen laajemman yleisön tietoisuuteen ja nosti esiin sen visuaalisen ja musiikillisen rikkauden elokuvamuodossa.
Teemat ja perintö
Keskeisiä teemoja ovat koston seuraukset, oikeudenmukaisuuden vääristyminen, luokkaerot ja ihmisyyden menettäminen. Sweeney Todd on tyyliltään ainutlaatuinen yhdistelmä musikaalia, trilleriä ja mustaa komediaa, ja sitä pidetään usein Sondheimin mestariteoksena. Musikaali on vaikuttanut myöhempiin musiikkinäytelmiin, ja se nähdään sekä opintokohteena musiikillisen rakenteen että modernin musikaaliteatterin tutkielmana.
Esitys ja lavastus
Lavastuksessa ja visuaalisessa ilmeessä korostuvat viktoriaaninen Lontoo, ahtaat katunäkymät ja veriset kohtaukset, joita on toteutettu eri tavoin eri produktioissa. Monissa tuotannoissa käytetään teatteritekniikkaa – kuten liukulaattoja, veriefektejä ja huolellista valaistusta – tehostamaan tarinan tunnelmaa. Näyttämöllä musiikin ja musiikillisten motiivien kautta rakentuva kerronta tekee Sweeney Toddistä vaativan mutta palkitsevan esitettävän sekä näyttelijöille että muusikoille.
Sweeney Todd on jäänyt teatterihistoriaan rikosthrillerin muotoon pukeutuneena musikaalina, joka kyseenalaistaa kostoon liittyvät moraaliset oletukset ja osoittaa, miten taitavasti musiikki ja sanoitus voivat yhdessä luoda synkän, monikerroksisen tarinan.