Shaka Sankofa alias Gary Graham (syntynyt Gary Lee Graham, 5. syyskuuta 1963 – 22. kesäkuuta 2000) tuomittiin kuolemaan 53‑vuotiaan Bobby Lambertin murhasta Houstonissa, Texasissa 13. toukokuuta 1981. Murha tapahtui, kun Sankofa oli seitsemäntoista-vuotias. Hän myöhemmin otti nimen Shaka Sankofa osana hengellistä ja poliittista identiteetinmuutostaan.

Todisteet, silminnäkijät ja oikeudenkäynti

Sankofa todettiin syylliseksi Lambertin ampumiseen Houstonin supermarketin parkkipaikalla. Oikeudessa esitetyt keskeiset todisteet perustuivat pääosin yhden naissilminnäkijän tunnistukseen: hän kertoi nähneensä miehen muutaman sekunnin ajan pimeässä parkkipaikalla ja kuulleensa laukauksen. Nainen sanoi sytyttäneensä autonsa valot, nähneensä Grahamin juoksevan ja seuranneensa sitä autollaan ulos parkkipaikalta. Hän oli todistuksessaan noin 30 metrin päässä murhapaikalta.

Fyysisiä todisteita, joita olisi yhdistetty suoraan Grahamiin ja murhaan, ei esitetty tai niitä ei nähty ratkaiseviksi puolustuksen kannalta. Graham kertoi poliisille tehneensä sillä viikolla kymmenen ryöstöä, mutta kiisti Lambertin tappamisen. Valtiovalta esitti, että hän oli voinut olla osallisena jopa 22:een saman alueen ryöstöön tuona aikana ja mainitsi muun muassa tapauksen, jossa Graham käytti haulikkoa, kun mies, jolle Graham oli tarjonnut kyytiä, yritti paeta moottoritiellä rikkoontuneen auton vuoksi; tässä tapauksessa uhri jäi kuitenkin henkiin.

Sankofan kannattajat pitivät tuomiota epäreiluna, koska ainakin kuusi muuta mahdollisesti näköhavaintoa tehnyttä todistajaa ei kuultu valamiehistössä tai heitä ei otettu riittävästi huomioon. He korostivat, että tuomion pohjana oli pitkälti yhden silminnäkijän lausunto ja että tunnistuksen luotettavuuteen liittyi epäselvyyksiä. Kriitikot nostivat esiin myös puolustuksen resurssien puutteen ja mahdollisesti vajavaisen oikeudensuojan.

Vetoomukset, kansainvälinen huomio ja teloitus

Sankofa sai laajaa kansainvälistä huomiota ja hänen puolestaan kampanjoivat muun muassa ihmisoikeusjärjestöt, aktivistit ja yksityishenkilöt, jotka katsoivat tuomion epäoikeudenmukaiseksi. Asianajajat yrittivät estää teloitusta monin tavoin, mukaan lukien viime hetken vetoomus Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen. Äänin 5–4 korkein oikeus kieltäytyi pysäyttämästä teloitusta.

Sankofan asianajajat nostivat myös siviilikanteen, jossa väitettiin, että teloitus olisi rikkonut hänen kansalaisoikeuksiaan ja että prosessi oli ollut virheellinen. Tämän kanteen hylkäsi käräjäoikeuden tuomari James Nowlin. Lopulta Sankofa teloitettiin 22. kesäkuuta 2000, kun osavaltion viranomaiset toimeenpanivat kuolemantuomion.

Jälkivaikutukset ja keskustelu

Tapaus herätti laajaa keskustelua silminnäkijätodistusten luotettavuudesta, oikeusavun saatavuudesta ja kuolemanrangaistuksen käytöstä erityisesti silloin, kun epäilyksiä syyllisyydestä on. Myös se, että Sankofa oli tekohetkellä alle 18‑vuotias (17), nostettiin esiin osana eettistä ja laillista kritiikkiä; myöhemmin vuonna 2005 Yhdysvaltain korkein oikeus päätti Roper v. Simmons -ratkaisussaan, että kuolemanrangaistus ei ole sallittu silloin, kun rikos on tehty alle 18‑vuotiaana, mutta tämä muutos tuli liian myöhään Sankofan tapaukselle.

Tapauksesta jäi keskustelua siitä, olivatko kaikki mahdolliset todistajat ja puolustuksen linjat riittävästi tutkittuja oikeudenkäynnin aikana ja olisiko lopputulos ollut toinen, jos lisätodistajia tai forensiikkaa olisi puolella puolustusta esitetty. Sankofan tapaus on edelleen esimerkki kiistanalaisista kuolemanrangaistuksiin liittyvistä oikeuskysymyksistä Yhdysvalloissa.